ryhdistäydy ja paastoa

Nyt koetan ryhdistäytyä edes joltain osin, blogiin on nyt panostettava. Eihän tästä tule mitään että vain katsoo Netflixiä ja syösyösyö. Näin yöllä en kykene enempiä kitjoittelemaan, mutta teempä nyt ilmoituksen koskien ensiviikkoa. Elikkä - ensiviikon olen kokonaan paastolla, tasan viikko eikä yhtään vähempää. Tiedän että se voi joillekin kuulostaa aika hurjalta päätökseltä, kun en ole lähiviikkoina paastonnut juuri yhtään. Tosin olen viikonlopun serkuillani, joten siinä on haastetta kerrakseen. Pääsiäinen ei sinänsä ole ongelma, ei ne suklaamunat nyt niin ihmeellisiä ole. Ja kun niitä ajattelee, ennemminkin ällöttää kuin himottaa. Pitäisi ensiviikon aikana kyhätä taas uusi ruoka-suunnitelma,

Kiusallisuuden huippu

Voiko elämässä olla kiusallisempaa hetkeä? Oon kiharan luona, istun olohuoneessa missä sen pikkuveli pelaa, keittiössä häärää kiharan äiti ja KIHARAN EKS KIHLATTU!!! Kihara on sen omassa huoneessa, menossa suihkuun treenaamisen jälkeen. Miks mä oon täällä? Se pyys, kun olin puolimatkassa, se ilmotti et se treenaa, ja kun tulin se käski mun mennä olohuoneeseen odottaan et se käy suihkussa... Ja yhtäkkiä törmäänkin sen eksään!!! Siis ihan oikeesti, miksei se voinu varottaa!?!

Eilenkin kun olin Rohkealla, Kihara halusi tulla saattamaan mut kotiin jostain kumman syystä. Se puhu ittensä teelle, oli meillä kaksi tuntia ja alkoi marisemaan että lähtisin saattamaan sitä kotiin... Siis mitäh? Millon se oikeesti tajuaa et mä oon introvertti... Oon kyl yrittäny monestivsille asian esittää mut ei tunnu menevän perille.

Tän perusteella mua vois helposti luulla paskaks kaveriks. Ehkä se sit on niin, mut en voi sanoo ettei vituttais. Nyt kihara haluaa et lähen mukaan, kun se vie sen äidin, eksän ja veljen  sen eksän kämpille... Miks mä tulin?

Minne meni kaksi viikkoa

Melkein kahteen viikkoon en ole edes kirjautunut bloggeriin. Mun elämä on ihan hakoteillä, missään ei tunnu olevan järkeä. Tänään aamutoimia tehdessäni -syödessäni leivän ja jogurttia ja käydessäni toimittamassa ne parempaan osoitteeseen, eli sormet kurkkuun- mietin miten tää on tullut tavaksi. Juostessani rohkealta kotiin oksentamaan "kivan" ruokasession jälkeen mietin, miksi? No siksi, ettet sinä merinorsu osaa pitää päätöstäsi lopettaa syöminen, olet vain niin saatanan heikko.

En ole treenannut kohta viikkoon, tänään tosin aion mennä lenkille ja kun sen täällä julistan, en kehtaa luistaa. Ruokailut on mennyt vaihtelevasti, joku päivä en ole syönyt muruakaan, toisena päivänä tuntuu että olen syönyt viikon ruoat yhdessä päivässä. Paino nousee, ei tosin niin paljon kun pelkäsin, 52,3kg ihan liikaa silti, tosta pitäis saada 15kg pois ennen kuin olisin ylpeä. Enkä varmaan olisi silloinkaan.

Hain uuteen kouluun, lukiossani ei ole mitään vikaa, tykkään siitä valtavasti. Tuntuu vaan niin nöyryyttävältä palata sinne syksyllä, kun kaikki samaan aikaan aloittaneet menevät jo toiselle luokalle. Ja niin, olen nyt siis virallisesti loppukevään sairaslomalla, kiitos viikko sitten käydyn hoitoneuvottelun. Olen niin pettynyt että voisin tappaa itseni.

Ja siitä päästäänkin sitten toiseen aiheeseen, joka ei ole minulle nimettömänäkään helppoa kerrottavaa. noin viikko sitten yritin itsemurhaa, en koe että minulla on edes oikeus kutsua sitä oikealla nimellä, sekin meni pieleen. En aio kertoa mitä tein, mutta tämä nyt sattuu olemaan fakta ja haluan sen näin lyhykäisyydessään enempiä selittelyjä ilmoittaa. Vaikka pelkäänkin tulvani huomiohuoraksi haukutuksi tulemista ja suurin osa liekö edes uskoo sitä todeksi.

Tässä nyt oli jonkinlainen tiivistelmänpoikanen poissaoloni ajalta, paljon muutakin on tapahtunut mutta kerron jos tulee aihetta niistä puhua. Kiitos kun olette olemassa ♥

Bussissa

Bussissa oltu vasta tunti, neljä jäljellä. Miks ihmeessä mä haluan istua bussissa kymmenen tuntia vain kolmen tunnin ikeassaolon takia? Mä vaan haluan, oon käynyt siellä viimeksi seiskalla. Mun takana istuu joku mua nuorempi tyttö, jota en tunne. Se potkii mun selkänojaa koko ajan mutten ole ainakaan vielä jaksanut valittaa, vaikka kohta varmaan pimahtaa päässä. Olen käytävän puoleisella penkillä puolessa välissä bussia. Äitun edessä istuu n. -02 poika, ihan helvetin lihava. Sen selkänoja on melkein makuuasennossa ja äiti yrittää nukkua korvatulpat korvissa sn takana. Se poika syö koko ajan juustonaksuja tai vastaavaa, ja ne haisee ihan liian kitkeriltä, hyi. Onneksi alle kaksi tuntia että pysähdytään. Evääksi otin mukaan viilin ja lohkotun appelsiinin, toivottavasyi minun ei tarvitse kajota niihin.

Hiihtoa ja riisikakku

Oltiin hiihtämässä yli kaksi tuntia, vaikka piti olla vaan jotain puoli tuntia ^^ 10km siinä tuli matkaa tehtyä, ja siihen mahtuikin tosi monta ylä- ja alamäkeä, tasaista, soraista ja jäistä alustaa. Tuntui välillä kuin olisi Lapissa ollut, milloin täällä on muka viimeksi ollut näin paljon lunta? Olin taas Rohkeaa nopeampi, mutta annoin sen mennä melkein koko matkan edelläni koska yritin säästellä rakkoisia kantapäitäni. Poltin koko matkan aikana 1104kcal, vau! Kyllä pitäisi riittää laihtumiseen, edes vähän painosta pois? Olen syönyt sen aamuisen viilin jälkeen vain yhdenriisikakun, joten kalorit roikkuu siinä 106kcal paikkeilla, eli olen melkein tuhat kaloria miinuksella :O Ja kun mukaan lasketaan äskeinen puolen tunnin imurointi, jolla kulutin noin 130kcal, eli olen 1128kcal miinuksella ^^ Ihan hyvin eikö?

Huomenna menee suurin osa ajasta bussissa istuessa, mutta ikean kiertäminen vie aikansa ja kaloreita palaa. En varmaankaan pysty paastoamaan ainakaan koko päivää, kun olen äidin seurassa 24/7. Aion kuitenkin syödä mahdollisimman vähän ja liikkua mahdollisimman paljon tauoilla ja tietty ikeassa. Äiti kysyi josko haluaisin karkkia matkalle, mutta sanoin säästäväni rahat ikeaan :b

Jälleen ihan turha postaus

Olis tietty voinut olla paastopäivä, mutta jos aamulla syön viilin (80kcal) niin onko se muka paha? Tänään taas hiihtämään, vaikka eiliset rakot paistaa kantapäissä. Monot oli ehkä hitusen liian pienet, mutta tähän hätään ei ole muutakaan joten antaa rakkojen vaan tulla. Paino ei ole tippunut, 51,0kg on se tosin parannus sortumisieni 52,7kg jälkeen, joka vilkkui vaa'an näytöllä eilen illalla. Päätettiin äidin kanssa jättää siivoaminen tähän päivään, äiti nukkuikin sitten koko eilisen päivän sohvalla.

Purkkaa oon alkanut taas syömään, se pitää makeanhimon poissa. Auttaa se kai nälkäänkin vaikkei se pahemmin olekaan vaivannut. Päätettiin kikissä yhden tytön kanssa alkaa harjoitella spagaattia ^^ ei kumpikaan venytä melkein ollenkaan joten siinä riittää haastetta, mutta se kuulostaa tosi kivalta. Mulla ei ole hajuakaan miten sitä harjoitetaan, mutta eiköhän se selviä piankin. Projekti saattaa tosin venyä aika lailla, minä kun en saa edes otetta varpaista, voi se tietty vatsamakkaroistakin johtua.

Ajattelin huomenna reissusta päivitellä lyhyitä postauksia, miltä tuntuu ja miten menee. Tulee varmaan aika sekavaa mutta niin tuntuu olevan nää mun postauset nykyään muutenkin, usein näissä ei ole päätä ei häntää. Tää on kai vaan mun tapa kirjoittaa, niin minkäs teet? Muiden pro-anojen blogit on niin runollisia ja kauniita ja omani on tällainen sekasotku. Kadehdin heidän tapaansa kirjoittaa mutta aina kun yritän mitään vastaavaa se tuntuu niin teeskennellyltä ja väärältä. En kai sitten ole mitenkään taiteellinen tapaus.