Linja-autossa

Linja-autossa matkalla kohti mummulaa. Iskä käytti mua kaupassa, mä yritin ottaa vaan kaikkea vähäkalorista mutta se läppää ostoskoriin valkosuklaata ja remix -pussin, sanoi että kyllä mun siellä alkais tehdä mieli niin on nyt sitten valmiiksi... Niin varmaan. Heti matkan aluksi spin yhden maissiriisikakun ja 1/4 jotain valmista smoothieta, en pystynyt vetämään sitä kokonaan, siinä olisi ollut yli 200 kaloria!!!! Minun annokseni jäi 57kcal. Tähän mennessä yhteensä mennyt 314kcal, pakko säästää vähän illalle, silloin pitää kuitenkin prässäillä. Pelkään että menetän hallinnan kun pääsen ruoan makuun ja alan ahmia.. Se pelottaa niin paljon etten uskalla edes syödä.

Vihdoin!

Mulla on tänään aika kiire aikataulu, mutta oli pakko tulla heti kertomaan tämä. Mun paino on nyt alle 50kg! tarkalleen 49,9kg, mä oon niin ilonen nelosella alkavasta luvusta. Ihanaa, mutta nyt ei saa lopettaa tähän, pakko jatkaa!

Ensi viikko on ehkä hiljaisempaa

Tuli muutos ensi viikon suunnitelmiin. Netflixille ja lenkkeilylle pyhitetty viikkoni muuttuukin diettini kannalta varsin kohtalokkaaksi. Serkkuni otti minuun yhteyttä TÄNÄÄN, ei sitten yhtään lyhyemmällä varoituksella voinut olla kuvitteellisessa liikenteessä. Kuitenkin, hän pyysi minua ainakin koko ensi viikoksi kanssaan "hoitamaan" mummiamme. Hän oli noin viikko sitten lonkkaleikkauksessa ja on nyt aika rajoitteinen. Ei minulla ollut syytä kieltäytyäkkään, ja haluan todella viettää aikaa mummini kanssa, olen etääntynyt hänestäkin aivan liikaa. Lisäksi haluan viettää aikaa myös serkkuni kanssa niin paljon kun pystyn, hänen kanssaan pystyn edes joskus puhumaan rehellisesti vaikeistakin aiheista.

En tiedä paljonko pystyn kirjoittaa seuraavan viikon aikana, huonon nettiyhteyden ja vapaa-ajan kannalta, meillä on siellä paljon tekemistä. Otan kuitenkin koneen mukaan, ja kännykällä voin kirjoittaa nopeita lyhyitä postauksia ihan vain kuulumisista. Vaakaa en voi ottaa mukaan, siellä on kyllä vaaka mutta se on sellaisessa paikassa että joudun yömyöhään hiippailemaan sen muutoksia tutkailemaan. Yritän parhaani mukaan laskea kaloreita, mutta en riskeeraa että joku saisi tietää siitä.

Viimeiset pari päivää on ollut sateista ja harmaata. Onneksi netflixiin tuli tänään OITNB -4. tuotantokausi ja olenkin tuijottanut ruutua taukoamatta, enkä aio nukkua ennen kuin koko tuottari on katsottu. Syömiset on mennyt tosi hyvin, eilen 340kcal sisältäen lähinnä mehukeittoa, soijajogurttia ja vesimelonia. Tänään kaloreita kertyi 302 myöskin vesimelonista, jogurtista ja mehukeitosta. Sarjaa katsoessani olen tehnyt 200 vatsaa, mutta muuten en ole liikkunut :(

Nyt alko kauhea akeanhimo jostain syystä. Tulin ajatelleeksi että tällaisilla kalorimäärillä olen pikapuolin säästöliekillä, ja mulla ei ole varsinaisesti nälkäkään, joten miksi en ottaisi vähän jäätelöä tai paria turkinpippuria? Mä en halua, mutta pelottaa että sorrun. Joka päivä mä vaan odotan että kello on 22 että voin vihdoin ottaa ketipinorin ja hengähtää, kun en ole koko päivänä sortunut ylimääräiseen. Illat on pahimpia, koska annan itseni syödä viimeisen kerran  kello 18, jonka jälkeinen napostelu ja kaikki muu sikailu on ankarasti kielletty. Ennen, ahmimiseni tapahtui tosi usein juuri näinä tunteina, ja siksi ne pelottaa.

'Sähän et kuules ala suunnittelemaan ahmimista, jonka jälkeen voisit oksentaa, et rupea siihen enää. Sä et vittu vie sorru, sä pysyt nyt lujana! Ruoanhimo koettelee sua ennenkuin jättää sut rauhaan, pahin on vielä tulossa. Vain, ja vain sen jälkeen nälkä jättää sut rauhaan. Kuuntele mua, mä tiedän, näin se menee. Sen jälkeen sä oot vapaa ruoasta ja voit tehdä ihan mitä haluat. Voit viimein muuttua toukasta perhoseksi.'

STAY STRONG!  DON'T BINGE!

KEEP GOING! YOU'LL SEE RESULTS!

IT ALL ADDS UP! EVERY  DECISION COUNTS!

NO UNHEALTHY FOOD! IT'S NOT WORTH IT!

NEVER GIVE IN! YOU'RE BETTER THAN HAT!

YOU CAN MAKE IT! YOU'RE BEAUTIFUL!

Ensimmäinen kerta

Parin viime päivän syömiset ei ole mennyt ihan nappiin. Toissapäivänä meni aluksi tosi hyvin, enkä varmaan yksin olisi sortunutkaan, mutta Rohkean kanssa tuli syötyä jäätelöä ja pari mokkapalaa. En suunnitellut oksentavani, vaan polttavani kalorit myöhemmin, mutta aloin ihan oikeasti voimaan pahoin ja oksensin ensimmäistä kertaa jonkun ollessa talossa. Eilen taas lähdettiin Rohkean kanssa kaupungille, ja Rohkea sai 'loistoidean', eli menimme raxiin syömään. Eli syö niin paljon kuin haluat, ja mieti sitten olisiko kannattanut. Yritin syödä mahdollisimman nopeasti että pääsisin oksentamaan ja että oksennus tulisi nopeasti, päädyin ahmimaan jäätelöä jotta oksentaminen helpottuisi. Myös ensimmäistä kertaa oksensin julkisessa vessassa, onneksi siellä oli kova meteli.

Huolimatta 'ahmimisesta' paino on jatkanut laskuaan, joka päivä olen askeleen lähempänä tavoitettani. Tänään vaaka näytti 50,6kg, eilisestä 200g. Ei se paljon ole, mutta jos joka päivä olisi yhtä hyvin, ei menisi kauaa tavoitepainoon. Painon lasku varmasti hidastuu nälän kasvaessa ja painon laskiessa, mutta nyt mä en aio luovuttaa niinkuin olen aina tehnyt! Nyt musta tulee laiha ja vahva!

Opiskelupaikka!

Guess what!!!!! Mut on hyväksytty kaustisen musiikkilukioon! Mä oon päivystänyt sähköpostiani kello 6 lähtien, ja nyt vihdoin vähän vaille 12 sain viestin jossa kerrottiin että minut on valittu. Oon niin onnellinen ja toiveikas seuraavia vuosia ajatellessa. Pääsen pienempään, mukavaan kouluun, asuntolaan/asumaan kaverin kanssa kahdestaan. Mun elämä muuttuu täysin. Ensimmäistä kertaa moniin vuosiin mä itken silkasta ilosta.

PS. Nimeäni ei lue Lukion nettisivuilla muiden valittujen joukossa, koska en halunnut jonkun selvittävän henkilöllisyyttäni. Ihan vain varmuuden vuoksi, liekö se edes ketään tosissaan kiinnostaisi.

Kukaan ei estä mua saavuttamasta unelmiani!

Mä oon tullut nyt siihen tulokseen että mun pitää saada mun elämään jotain sisältöä. Tottakai laihdutus on etusijalla, mutta haluaisin että elämässäni olisi muutakin. Mä tarvitsen jonkun harrastuksen, jonkun projektin jota suunnitella/tehdä/toteuttaa, jotain! Ei mulla vaan oo hajuakaan mitä, toisaalta mitä tälläinen läski muka onnistuisi tekemään, koko kesän vaan laiskottelet ja mässäilet.

En edellisestä lausesta huolimatta ole sortunut vielä. Paino aamulla; 50,9kg, -0,9kg eilisestä. Haluan liikkua tänään paljon. Tutut 100 vatsaa heti aamusta. Voisin käydä salessa, tietysti siinä joka on kauempana ;) Samalla olisi oiva tilaisuus käydä kirjastossa, jossa en ole käynyt sitten ala-asteen. Ostokset pitää tietty suunnitella tarkasti ja huolella ettei sitten tule ostettua mitään rasvamötiköitä. Joista puheen ollen arvatkaapa kuka jätti mokkapalojen KAIKKI reunapalat kotiin! Lisäksi kun erehdyin katsomaan löytyykö pakastimesta maissia huomasin sieltä löytyvän 10l jäätelöä. Kyllä, 10litraa! Iskä kävi kai eilen ostamassa ne SIA:n tehtaanmyymälästä samalla kun haki autonsa huolosta, kun se nyt sattuu olemaan siinä lähellä. Voi jumalauta, eikö ne voi lopettaa herkkujen ostamisen... mähän paisun pelkästään niiden olemassa olosta puhumattakaan siitä että niitä pitäisi syödä! Mutta pysyn vahvana, ja vaa'an suosio antaa lisää voimaa jatkaa!

  Pysykää vahvoina rakkaat! ♥

Miltä tuntuu paniikkikohtaus?

Yhtä äkkiä kamala ahdistus. 

Kone auki, hakemani koulun kotisivu auki. EIEIEIEI!!! 

Enää kolme päivää että saan tietää pääsinkö kouluun. 

Kaivan propralin esille, vaikkei se ehtisikään rauhoittaa minua paniikkikohtauksen aikana, olisi ainakin rentoutunut olo jälkeenpäin. 

Mutta ei se nyt lohdutakaan. 

Kädet tärisee, on kuuma ja sitten kylmä, kuin olisi antarktiksella lumipyryn keskellä alasti, silti koskettaessani käsivarttani se on tulikuuma.

 Hengitys tihenee, happi loppuu. 

Kaadun lattialle. 

Silmissä kyynelten sekainen sumeus. 

Hengitys pihisee.

 Tuntuu kuin seinät kaatuisi päälle, tila loppuu, happi loppuu. 

Kierähdän sängyn alle seiniä pakoon. 

Siellä on pölyistä, alkaa aivastuttaa. 

Kynnet kuorii kuivasta ihosta palasia. 

Ajattele terää, älä viillä, ajattele vain. 

Mieti ohuttakin ohuemman partaterän työntyvän kaulaan. 

Veri roiskuu, terä kaivertaa kaulaan kuopan jota kautta happi pääsee ulos, sisään, ulos.

Se auttaa. 

Ala laskea sadasta alaspäin, hengitä syvään jokaisen luvun jälkeen. 

Menee noin kymmenen minuuttia. 

Vaikka lasken ääneen, ajattelen silti vain ja ainoastaan terää.

Tiedän viiltelyn haaveilun tässä tilassa olevan riskialtista, mutta en yksinkertaisesti tyhmässä päässäni pysty enkä halua lopettaa sen ajattelemista.

Vaikka kroppa on ihan poikki, kädet ja jalat jatkaa tärisemistä. 

En todellakaan väitä että kaikki paniikkikohtaukset menisivät näin. Enkä tiedä saako tästä minkäänlaista selkoa tai antaako se liian lievän käsityksen siitä, miltä se voisi oikeasti tuntua. Tämä oli kuitenkin täyttä totta, enkä edes osaa tämän paremmin kirjoittaa sen aikaisia tuntemuksia. 

Nuolija

Kiva, äiti soitti tiedustellakseen voisinko minä mitenkään mahdollisesti tehdä hänelle huomiseksi mokkapaloja töihin viemisiksi. Tää tätstä nyt vielä puuttui. No, onneksi ne menee kai kaikki töihin, joten en varmaankaan saa joudu syömään yhtäkään!

Katsoin tyhjää taikinakuppia,

 jossa oli juuri sotkettu keltainen nuolija yltä päältä taikinassa.

 Tiedät mitä siinä on,

 ihan liikaa rasvaa, selluloosaa, sokeria  läskiä. 

Pitkän taistelun jälkeen laskin kuuman veden taikinakulhoon

 ja jätin nuolijan nuolemaan itse itsensä. 

Nyt pitää äkkiä syödä jotain, ettei tule ahmimiskohtaus, jotain terveellistä. Otan punajuurta, siinä ei ole paljoa, ja lisää sokeroimatonta mehukeittoa ja juon aloevera -veden loppuun. Myöhmmin tarkistin paljonko pinaattiletuissa on kaloreita. Ensin kauhistuneena työnsin paketin sivuun, 201kcal/100g. Mutta sitten mietin kuinka paljon yksi lettu painaa, vain 20g eli yhdessä pinaattiletussa on 40kcal. En halunnut puolukkahillon kaloreita joten laitoin steviaa ja koko annoksen kalorit jäi 121kcal!

Kova ulkoa, läpimätä sisältä

Mä löysin täydellisen, itseäni kuvaavan vihon. Siinä on särkynyttä lasia, joka muodostaa jotenkin hienon kuvion, olen huono selittämään tiedän tiedän, mutta voin laittaa postauksen loppuun kuvan.

Paino oli aamulla 51,8kg se tippuu niin nopeesti! Tähän mennessä olen syönyt 2 dl sokeroimatonta mehukeittoa, kokeilin uutta makua; persikka-vadelma, ihan sairaan hyvää, mun uus lemppari. Dippailin taas lusikkaa soija -jogurtissa, tällä kertaa teelusikkaa, ehkä 6 kertaa. Halusin ihan mielenkiinnosta maistaa uutta "kaloritonta" EDiä, lainausmerkit siitä syystä että 100ml/1kcal. Eli koko pullossa on yhteensä 5kcal. Siitä ei tule uutta lempparia, mutta enpä minä yleensäkään ole energiajuomien perään, mustaa kahvia tai kofeiinitabletteja nassuun jos väsyttää ;)

Heti ensimmäiseksi aamulla 100 vatsaa. Helpottaa vähän kun ei teoriassa tarvitse nousta sängystä, vaan laskeutua suoraan lattialle, ompa vitsikästä... Mulla oli tänään terapia, joten käveltyä tuli taas kiitettävästi. Laskeskelin että kävelin vähintään 10-12km, ei kyllä hajuakaan paljonko siinä kulutin, ei tullut laitettua askelmittaria päälle :/

Tällä kertaa terapiassa, kuulumisten vaihdon jälkeen tietenkin, tehtävänäni oli täyttää kaksi sivullista erilaisia lauseita. Onneksi sain täyttää ne mitkä itse halusin... Se oli tosi kummallinen, "Jos olisin väri, olisin ... koska ..." etc. Edelliseen vastasin tietysti musta, "koska" kohtaan en laittanut mitään. Kun samaa kysyttiin hedelmästä vastasin vesimeloni, kova kuori, eikä ulkoapäin voi aina päätellä onko se mätä sisältä.

Edes yksi onnistunut päivä!

Outoa, tänään ei ole ollut montaakaan tilannetta että olisi tehnyt mieli ahmia, ei oikeastaan ollenkaan. Aamulla söin pienimmän tertusta löytämäni banaanin paloiteltuna. Myöhemmin söin kaksi riisikakkua ja muutaman "lusikallisen" (dippasin vain lusikkaa jogurtissa, joten ei ollut edes paljoa) soija-jogurttia. Söin ensimmäistä kertaa vegaanista jogurttia, se oli tosi hyvää. Lisäksi olen juonut n. puoli pullollista (250ml) aloe vera vettä ja pureskellut purkkaa kahteen otteeseen.

Liikkunutkin olen aika mukavasti. Aamulla 100 vatsaa ja yhteensä 10km pyöräily kaverille ja takaisin. Leikkasin nurmikkoa n. 1 ½ tuntia ja tein samalla 120 askelkyykkyä. Pakko vielä mainita että meidän ruohonleikkuri on tosi painava joten sen työntäminen kuluttaa myös käsiä ;-) .

Paino oli aamulla 52,5kg eli eilisestä yli kilo, mutta se on pelkkiä nesteitä etc. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen tähän päivään, toivottavasti huominen menee yhtä hyvin!

Paino edelleen pilvissä!

Paino hurjat 53,7kg. Mä oon ehkä paskin laihduttaja ikinä, mun paino on edelleen samassa jamassa kuin aloittaessani. Miks mä en handlaa tätäkään hommaa ollenkaan. Tänään on paastopäivä, ei ruoanmuruakaan, ei edes purkkaa, vain kaloritonta jääkylmää vettä! Tein jo 100 vatsaa ja 50 kyykkyä, jatkan 15 punnerruksella, 100 x-hypyllä ja 1min lankulla. Ulkona on edelleen paska sää, joten en varmaankaan saa aikaiseksi lenkkiä. Täytyy vain pysyä kiireisenä koko päivä niin ettei ehdi ajatella ruokaa. Teen itselleni ainakin geelilakkauksen, siinä menee tovi jos toinenkin. Huonetta pitää jälleen siivota, silitettävääkin on kertynyt, ja imuroidakin pitäisi. Tekisi mieli vaihtaa huoneen järjestys, mutta en keksi mitään mukavaa uutta järjestystä...

Päätin käydä maanantaina ostamassa Suomalaisesta jonkin uuden hienon vihon, johon voin merkata kaikkea laihtumiseen liittyvää. Mulla on kylläkin vihkoja ihan liikaa, mutta haluan uuden, joka on pyhitety ainoastaan painojutuille ja sen semmoisille.

Aion aloittaa uuden dieetin, nyt vain sellaisen jota pystyn oikeasti seurata pidemmän aikaa. Kalorirajat pitää asettaa edes jotenkin viisaasti, ja niitä lasketaan sitä muka kuin paino tippuu ja nälkä hälvenee.

Ja huomenna mä paastoan!

Eilinen toistui tänään, poikkeuksellisesti (onneksi) en tänään ahminut kuin kerran ja sitä myöten oksensinkin vain kerran. Hakkaaminen meni tänään pahemmaksi, keksin hakata päätäni suihkun seinään vähän liian kovaa. Sain päähäni aikamoisen kuhmun, mutta mitäs tuosta. Mun keho on kauttaaltaan täynnä mustelmia. En mä väitä etten olis syöny mitään myöhemmin, mutta se ei mennyt ahmimiseksi. Pesin hampaat kahdeksan jälkeen jotten enää söisi mitään, ja se on toiminut. Olisin vain yksinkertaisesti liian laiska pestäkseni hampaani uudestaan, joten. Yritän huomenna paastota, ja lupaan että heti kun minun tekee mieli syödä, hakkaan itseäni siihen asti ettei enää tee mieli syödä. Vaa'alle en ole uskaltanut mennä, mutta huomisesta lähtien käyn päivittäin monta kertaa päivässä!

Apua, mä en enää jaksa!

Ei mun eilinen lupaus pitänyt. Paastosin tasan kuuteen asti, jolloin vedin annoksen salaattia kun äiti ehdotti. Sitten käytiin iskän kanssa kaupassa, ostin jäätelöä, sipsiä, vaikka mitä muuta yhtä ällöttävää. Eilen en pystynyt oksentaa, liikaa uteliaita korvapareja. Tänään olen ahminut moneen otteeseen, käynyt aina oksentamassa ja ahminut lisää. Tää ei enää pysy käsissä. Menin suhkuun, siellä on helpompi oksentaa kuin vessassa. Yritin harjata hajua pois käsistä juuriharjalla, kun iho punoitti ja hiersi, painoin kovempaa. Itkin ja harjasin, kunnes kädet tärisi niin etten enää siihen kyennyt. Lyyhistyin suihkun lattialle, itkin. Otin hyllyltä sellaisen harjan, jolla yltää paremmin pesemään selän, se oli ainoa esine johon lattialta yletin. Hankasin käsiäni lisää, kunnes kuivat kämmenselät tihkuivat verta. Löin itseäni harjalla päähän, useita kertoja. Hakkasin päätäni lattiaan ja löin harjalla vatsaani, kunnolla. Mitä kovempaa löin, sitä paremmalta tuntui. Löin nyrkeillä lattiaa, raavin vanhoja arpia auki. Lopulta olin niin poikki että vain makasin lattialla, näin jo silmissäni miten kaivaisin terän esiin, täyttäisin huoneeni verellä, avaisin jokaisen haavan, antaisin veren virrata ulos kuin niagaran putous.

Apua, mä en enää jaksa!

Viimeiset pari päivää mennyt ahmiessa, oksentaessa ja hakatessa itseäni. En halua enää olla lihava, mutta olen. Miks mä petän itteni vaan uudelleen ja uudelleen, miksen mä opi kerrasta ettei ruoka kannata. Kyllä, ruoka on alkanut ällöttää siinä määrin etten enää kykene syömään itkemättä. Mutta se ei ole tarpeeksi. Tämän päivän olen paastolla, teetä saan juoda mutta kaikki sitä enempi on kielletty.

Kävelin polia kohti, oma aikani alkaisi kymmenen minuutin päästä. Ehtisin käydä vessassa hakkaamassa itseäni monta minuuttia, kuristamaan niin kauan että naama punottaa. Tämä on yksi viimeisistä kerroistani J;n kanssa, ennen kuin vaihdan elokuussa psykoterapiaan. Joudun olemaan yli kuukauden ilman viikottaisia puhesessioita haitajan kanssa. Kuukaudessa ei ehdi enää tutustua kehenkään uuteen hoitsuun, joten päätin itse etten aio käydä heinäkuussa polilla kuin hätätapauksessa.

Odotan jo psykoterapian alkua. Tiedän että siitä tulee rankkaa, ja joudun sukeltamaan syvemmälle itseeni kuin koskaan aikaisemmin, mutta haluan edes yrittää. Tähän asti on riittänyt että syö lääkkeensä ja käy sovittuina aikoina puhumassa mukavia jonkun hoitajan kanssa. Tästä tulee erilaista, ei riitä että jutellaan arkipäivän asioista, on mentävä syvemmälle.

Mun paino ei noussut! Syvään hengittäen nousin vaa'alle, kyyneleet jo valmiina tulovirtaan ja keho raivokohtaukseen ja tyynyyn karjumiseen. Huokaus, 51,6kg hymy huulilla, kyyneleet virtaa onnesta. Ei se ole kahdessa päivässä tippunut kuin 100 grammaa, mutta parempi se kuin painon nousu.

Mä oon luuseri

Ilta oli katastrofi. Me syötiin leipää juustolla ja kurkulla ja juotiin teetä. Joo ei ehkä kuulosta pahalta. Mä otin sen kuitenkin pahasti, mua oksetti, mua ahdisti. Kun olin yksin, mulla oli täydellinen itsekuri, heti kun olen jonkun seurassa heittäydyn possuksi. Aamulla en sentään syönyt mitään, selitin Rohkealle että alan voimaan pahoin jos syön niin aikaisin jotain. Rohkean päättärit meni hyvin, se tykkäs mun tekemästä meikistä kovin, ja sai siitä kuulemma kehujakin. Käytiin kahvilassa, Rohkea halus tilata mulle, se halus maksaa. En tiennyt kahvin nimeä, siinä oli jäitä, jotain karamellin makuista siirappia, kahvia ja maitoa. Paljonkohan sellaisessa voisi olla kaloreita? Mä en edes tykkää kahvista, mutta Rohkea olisi halunnut ostaa minulle leivoksen joten parempi paha kahvi kun kalorikasa lusikoitavaksi suuhun. Käytiin kaupoissa hipelöimässä vaatteita ja meikkejä, Rohkea halusi suklaata. Ensimmäiset kaksi palaa söin, täytyy tunnustaa, mutta heti sen jälkeen jokainen pala katosi laukkuuni kun olin "syönyt sen" ja kotona heitin palat roskiin. Mentiin Rohkealle, sielläkin kaikki meni ihan vituiksi, söin kaksi annosta suklaajäätelöä ja jokusen kourallisen sipsejä. Tulin kotiin, ei mennyt kun hetki kun olin rokiksellani kaivamassa suklaat pois, pistin palan suuhuni, sylkäisin pois, ei ei ei se ei ole hyvää, mieti kaloreita, sylje kaikki pois edes maku ei saa jäädä. Juo puoli litraa vettä.

Tyhmä tyhmä tyhmä miten sä voit tehdä näin kaiken tän jälkeen miten sä kehtaat?

 Etkö sä haluakaan olla laiha ja täydellinen?

 haluatko sä pitää ton löllyvän takamukses matkassa hautaan saakka?

Eikö sun omatunto yhtään kolkuta mitä?

Läski huora lapamato norsu paskakasa möllykkä pallokala luuseri!

Tänään et syö enää mitään ja kun muut on menny nukkumaan hakkaat ittees niin kauan että sana menee perille ja hakkaat niin että se tuntuu!

Ja jos sun paino on noussut grammallakaan, et näköjään hakannut tarpeeksi lujaa!

Syön kaloreita.

Pilasin kaiken! Okei, en olisi halunnut enkä pilannut monoa ilman äitiä. Äidille oli jotenkin ihan kamalan tärkeää että tänään syödään ruokapöydässä samaan aikaan. En kehdannut alkaa inttämään ettei ne alkaisi epäilemään mitään. Miksei ne voineet laittaa edes jotain terveellistä, tortilloita, onneksi edes älysivät ottaa täysjyvää, eikä mitään valkoista paskaa. En halunnut herättää epäillyksiä, joten täytteet oli samat kuin "normaalisti", fetajuustoa, salaattia, juustoa ja medium ananas salsaa. Vittu että sen syöminen ihan ällötti. Joka puraisulla samaan aikaan oksetti ja halusi ottaa jo toisen puraisun. Muutaman viimeisen puraisun syljin lautasliinaan, muuten jouduin syömään kaiken. Join mahdollisimman paljon vettä, että ruoka liikkuisi sisälläni nopeammin. Vieläkin oksettaa, mutta olen päättänyt pitää sormet kaukana henkitorvestani. SE PÄÄTÖS PITÄÄ! Onneksi olen liikkunut edes vähän tänään. Kävin lenkin pyörällä, valitettavasti olin ilmeisesti pistänyt Sports Trackerin vahingossa pois vähän puoliväli jälkeen. Sen mukaan poltin vain 166 kaloria, mutta poltin siis oikeasti melkein tuplasti. Yli puolet matkasta oli tosi kovaan vastatuuleen, joten uskon etten huijaa kun tuplaan saamani tuloksen =332 kaloria. Lisäksi en ole ehtinyt syödä tänään kuin 7/15 tomaatista joten niistä ei ehtinyt tulla paljoakaan kaloreita. Mua on oikeasti alkanut ällöttää ruoka, varsinkin kun tiedän mitä kaikkea saastaa se sisältää. Tuntuu etten enää syö ruokaa, vaan kaloreita. Mä en jaksa enää olla läski, mä tahdon nähdä tulokset, tuntea ne. Rohkea tulee yöksi, menen huomenna sen päättäjäisiin, kun omia ei sattuneista syistä ole. Olen luvannut meikata Rohkean huomenna. Joudun ehkä syömään vielä illallakin jotain, jos Rohkea haluaa iltapalaa. Tämä läski on ainakin ahminut jo enemmän kuin tarpeeksi. Pelottaa huominen, paino on varmasti noussut... Tänään 51,7kg huomenna varmaan 55.9kg. Mä en kestä jos mun paino nousee, en kestä. Tekisi mieli viiltää, en aio, en saa. Mitä väliä sillä olisi, sä oot jo pilannut mahdollisuutes käyttää enää koskaan hameita ja shortseja ja bikiineitä. Vaikka tosin, eikai tällainen läski muutenkaan niitä voisi käyttää, ei n'in isokokoisille varmaan edes valmisteta niitä.

alle 52kg

Eilen söin siis kilon kiiviä (470kcal). Olin jälleen unohtanut olevani, no jos en allerginen niin sanotaanko herkkä. Kitalakea vihloi siis rutkasti ja kieltä kirveli, mutta mä selvisin siitä. Kuorin, paloittelin ja pakastin kolme kahden kiivin annosta, se auttoi oireisiin jonkun verran.

Pyöräilin eilen 10km, kävin lukemassa puistossa, ostamassa vichyä kaupasta ja lähdin kotiin. Poltin matkassa 341kcal. Ei edes thnyt mieli ostaa mitään mässyä!

Matkalla kotiin keksin itselleni tavoitteen kesäksi. Mä haluan oppia seisomaan käsilläni ja tekemään kärrynpyörän. En tosiaan tiedä miksi mutta se vain jotenkin juolahti ajatuksiin. Mun kädet on suhteessa jalkoihin tosi heikossa kunnossa, johtuen oikean käden murtumasta muutama vuosi sitten. Harjoittelemista riittää, mutta niin myös aikaakin ;D mulla ei ole kesälle juuri mitään suunnitelmia joten tämän taidon haluan opetella.

Tänään piti olla tuore ananas -päivä. Paloittelin sen eilen valmiiksi ja huomasin että se taitaa olla vielä kaukana kypsästä, sinne meni sekin. Pidän siis tänään taas tomaattiväivän ja katson ananaksen tilan huomenna. Suunnittelin syöväni puolitoista kiloa tomaatteja = 300kcal. Käyn varmaan taas pyörällä jossain. Tänään pitäisi myös siivota, lupasin imuroida, ja eilen aloitettu terassin siivous on vielä lopetettava järjestelemällä tavarat sakaisin paikoilleen. Luullakseni tänään on vielä joksenkin lämmintä, yritän olla mahdollisimman paljon ulkona, kun viikonlopuksi on luvattu kylmää, melkein yhdeksää astetta.

Vaaka näytti tänään -200g eiliseltä, 51,7kg en tosiaan tiedä miksi se putoaa nyt noin nopeasti mutta en todellakaan valita. Tämä mono on kyllä ylittänyt odotukseni tyystin ja aion jatkaa tällä niin kauan kuin pystyn. Mun menkat oli yli viikon myöhässä, mutta tulivat viimein. Nyt ne ei ole enää niin runsaat kuin mulla aina on, johtuu ehkä syömisistä, en tiedä. Parempi kun loppuisivat kokonaan.

Ihan mahtava fiilis, kaupassa käyty, kolme seuraavaa päivää on nyt lyöty lukkoon. Huomenna syödäänkin kilo kiiviä (470kcal), ylihuomenna tuore ananas (kuorineen 1678g=503kcal), ja lauantaina taas tomaattia noin kilon verran. Ihanan vapautunut olo kun syömiset on päätetty melkein koko loppuviikoksi. Ostin lisäksi vichyä, maustamatonta, kaloritonta, hiilihapotettua lähdevettä vain. Mielestäni en riko monoa, se on vain vettä.

Tämän päivän kaloritkin tuli jo poltettua. Poljin pidempää reittiä ettei tarvitse ajaa valtatien reunaa. Matkaa kertyi 9,17 kilometriä, ja Sports Trackerin mukaankulutin 287kcal. Teen silti illalle listaamani lihaskunnot, vähintään.

Muuten, jos teillä on sama ongelma kun mulla, että välillä on vaan niin tylsää että ruoka pyörii koko ajan mielessä. Mä ainakin saan ajan tosi hyvin kulutettua, ehkä joidenkin mielestä tylsää ja lapsellistakin ehkä, mutta mä pelaan Candy Crush Sodaa tai vastaavaa missä tasojen loppua ei ole edes kai tiedossa.Jotain yksinkertaista, koukuttavaakin peliä tai vastaavaa.

Tää on nerokasta!

Miks mä en ryhtynyt tähän mono -juttuun aikasemmin? Täähän on ihan nerokasta, paino oli aamulla tippunut eilisestä 53,5kg:sta 52,2kg:n  eli -1,3kg. Vaikka tuntui hirveältä ajatella että kahdessa tölkissä ananasta olisi 400kcal, niin olihan siinä yli puoli kiloa tavaraa syötäväksi. Punnitsin ja pesin tomaatit aamulla valmiiksi, 940g jonka voi pyöristää 900grammaan jos laskee pois kannikat jotka jätän syömättä. Saan syödä melkein kilon tomaattia ja siinä on alle 200kcal, ihan uskomatonta, mutta totta. yhden tomaatin saa syödä aina tasatunnein yhdestätoista kuuteen saakka, silloin saa kaksi. Kun syö niin lyhyin väliajoin, ei tule pitkiä nälkäisiä taukoja jolloin päätyisi napostelemaan ylimääräisiä kaloreita.

Ajattelin repästä itteäni niskasta kiinni ja pyöräillä saleen ostamaan huomisen monoon jotain. En ole vielä päättänyt mitä. Jos oletetaan lähikaupasta löytyvän vesimelonia tai tuoretta ananasta, niin siinä olisi ainakin vähän kaloreita. Muutkin hedelmät houkuttelis, esim kiivit tai päärynät, kiivissä on vajaa 50kcal/100g ja päärynässä vajaa 40kcal/100g joten ei pahoja nekään, vaikka söisi isonkin annoksen. Banaani houkuttelisi myös, mutta siinä on muihin mainitsemiini verraten kauhea määrä kaloreita ja hiilareita joten sen saat unohtaa kokonaan.

Mä nään tänään Kiharaa pitkästä aikaa. Käyn katsomassa niiden uutta koiraa illalla. Tulin siihen tulokseen toissapäivänä että meidän välitauko on tullut päätökseen, eiköhän nyt voi jo olla kavereita taas kun olen vähän jäähdytellyt.

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua on aika syödä taas, sen jälkeen minulla on tunti aikaa käydä kaupassa, einköhän mä ehdi. Saleen on 3km+3km=6km ja kun aurinko porottaa, tulee takuulla hiki vaikka millä vaatteilla. Seitsemän jälkeen aion tehdä ainakin 100 vatsaa, 50 kyykkyä ja 200 x hyppyä.