Linja-autossa matkalla kohti mummulaa. Iskä käytti mua kaupassa, mä yritin ottaa vaan kaikkea vähäkalorista mutta se läppää ostoskoriin valkosuklaata ja remix -pussin, sanoi että kyllä mun siellä alkais tehdä mieli niin on nyt sitten valmiiksi... Niin varmaan. Heti matkan aluksi spin yhden maissiriisikakun ja 1/4 jotain valmista smoothieta, en pystynyt vetämään sitä kokonaan, siinä olisi ollut yli 200 kaloria!!!! Minun annokseni jäi 57kcal. Tähän mennessä yhteensä mennyt 314kcal, pakko säästää vähän illalle, silloin pitää kuitenkin prässäillä. Pelkään että menetän hallinnan kun pääsen ruoan makuun ja alan ahmia.. Se pelottaa niin paljon etten uskalla edes syödä.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
Vihdoin!
Mulla on tänään aika kiire aikataulu, mutta oli pakko tulla heti kertomaan tämä. Mun paino on nyt alle 50kg! tarkalleen 49,9kg, mä oon niin ilonen nelosella alkavasta luvusta. Ihanaa, mutta nyt ei saa lopettaa tähän, pakko jatkaa!
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Ensi viikko on ehkä hiljaisempaa
Tuli muutos ensi viikon suunnitelmiin. Netflixille ja lenkkeilylle pyhitetty viikkoni muuttuukin diettini kannalta varsin kohtalokkaaksi. Serkkuni otti minuun yhteyttä TÄNÄÄN, ei sitten yhtään lyhyemmällä varoituksella voinut olla kuvitteellisessa liikenteessä. Kuitenkin, hän pyysi minua ainakin koko ensi viikoksi kanssaan "hoitamaan" mummiamme. Hän oli noin viikko sitten lonkkaleikkauksessa ja on nyt aika rajoitteinen. Ei minulla ollut syytä kieltäytyäkkään, ja haluan todella viettää aikaa mummini kanssa, olen etääntynyt hänestäkin aivan liikaa. Lisäksi haluan viettää aikaa myös serkkuni kanssa niin paljon kun pystyn, hänen kanssaan pystyn edes joskus puhumaan rehellisesti vaikeistakin aiheista.
En tiedä paljonko pystyn kirjoittaa seuraavan viikon aikana, huonon nettiyhteyden ja vapaa-ajan kannalta, meillä on siellä paljon tekemistä. Otan kuitenkin koneen mukaan, ja kännykällä voin kirjoittaa nopeita lyhyitä postauksia ihan vain kuulumisista. Vaakaa en voi ottaa mukaan, siellä on kyllä vaaka mutta se on sellaisessa paikassa että joudun yömyöhään hiippailemaan sen muutoksia tutkailemaan. Yritän parhaani mukaan laskea kaloreita, mutta en riskeeraa että joku saisi tietää siitä.
En tiedä paljonko pystyn kirjoittaa seuraavan viikon aikana, huonon nettiyhteyden ja vapaa-ajan kannalta, meillä on siellä paljon tekemistä. Otan kuitenkin koneen mukaan, ja kännykällä voin kirjoittaa nopeita lyhyitä postauksia ihan vain kuulumisista. Vaakaa en voi ottaa mukaan, siellä on kyllä vaaka mutta se on sellaisessa paikassa että joudun yömyöhään hiippailemaan sen muutoksia tutkailemaan. Yritän parhaani mukaan laskea kaloreita, mutta en riskeeraa että joku saisi tietää siitä.
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Viimeiset pari päivää on ollut sateista ja harmaata. Onneksi netflixiin tuli tänään OITNB -4. tuotantokausi ja olenkin tuijottanut ruutua taukoamatta, enkä aio nukkua ennen kuin koko tuottari on katsottu. Syömiset on mennyt tosi hyvin, eilen 340kcal sisältäen lähinnä mehukeittoa, soijajogurttia ja vesimelonia. Tänään kaloreita kertyi 302 myöskin vesimelonista, jogurtista ja mehukeitosta. Sarjaa katsoessani olen tehnyt 200 vatsaa, mutta muuten en ole liikkunut :(
Nyt alko kauhea akeanhimo jostain syystä. Tulin ajatelleeksi että tällaisilla kalorimäärillä olen pikapuolin säästöliekillä, ja mulla ei ole varsinaisesti nälkäkään, joten miksi en ottaisi vähän jäätelöä tai paria turkinpippuria? Mä en halua, mutta pelottaa että sorrun. Joka päivä mä vaan odotan että kello on 22 että voin vihdoin ottaa ketipinorin ja hengähtää, kun en ole koko päivänä sortunut ylimääräiseen. Illat on pahimpia, koska annan itseni syödä viimeisen kerran kello 18, jonka jälkeinen napostelu ja kaikki muu sikailu on ankarasti kielletty. Ennen, ahmimiseni tapahtui tosi usein juuri näinä tunteina, ja siksi ne pelottaa.
Nyt alko kauhea akeanhimo jostain syystä. Tulin ajatelleeksi että tällaisilla kalorimäärillä olen pikapuolin säästöliekillä, ja mulla ei ole varsinaisesti nälkäkään, joten miksi en ottaisi vähän jäätelöä tai paria turkinpippuria? Mä en halua, mutta pelottaa että sorrun. Joka päivä mä vaan odotan että kello on 22 että voin vihdoin ottaa ketipinorin ja hengähtää, kun en ole koko päivänä sortunut ylimääräiseen. Illat on pahimpia, koska annan itseni syödä viimeisen kerran kello 18, jonka jälkeinen napostelu ja kaikki muu sikailu on ankarasti kielletty. Ennen, ahmimiseni tapahtui tosi usein juuri näinä tunteina, ja siksi ne pelottaa.
'Sähän et kuules ala suunnittelemaan ahmimista, jonka jälkeen voisit oksentaa, et rupea siihen enää. Sä et vittu vie sorru, sä pysyt nyt lujana! Ruoanhimo koettelee sua ennenkuin jättää sut rauhaan, pahin on vielä tulossa. Vain, ja vain sen jälkeen nälkä jättää sut rauhaan. Kuuntele mua, mä tiedän, näin se menee. Sen jälkeen sä oot vapaa ruoasta ja voit tehdä ihan mitä haluat. Voit viimein muuttua toukasta perhoseksi.'
STAY STRONG! DON'T BINGE!
KEEP GOING! YOU'LL SEE RESULTS!
IT ALL ADDS UP! EVERY DECISION COUNTS!
NO UNHEALTHY FOOD! IT'S NOT WORTH IT!
NEVER GIVE IN! YOU'RE BETTER THAN HAT!
YOU CAN MAKE IT! YOU'RE BEAUTIFUL!
torstai 16. kesäkuuta 2016
Ensimmäinen kerta
Parin viime päivän syömiset ei ole mennyt ihan nappiin. Toissapäivänä meni aluksi tosi hyvin, enkä varmaan yksin olisi sortunutkaan, mutta Rohkean kanssa tuli syötyä jäätelöä ja pari mokkapalaa. En suunnitellut oksentavani, vaan polttavani kalorit myöhemmin, mutta aloin ihan oikeasti voimaan pahoin ja oksensin ensimmäistä kertaa jonkun ollessa talossa. Eilen taas lähdettiin Rohkean kanssa kaupungille, ja Rohkea sai 'loistoidean', eli menimme raxiin syömään. Eli syö niin paljon kuin haluat, ja mieti sitten olisiko kannattanut. Yritin syödä mahdollisimman nopeasti että pääsisin oksentamaan ja että oksennus tulisi nopeasti, päädyin ahmimaan jäätelöä jotta oksentaminen helpottuisi. Myös ensimmäistä kertaa oksensin julkisessa vessassa, onneksi siellä oli kova meteli.
Huolimatta 'ahmimisesta' paino on jatkanut laskuaan, joka päivä olen askeleen lähempänä tavoitettani. Tänään vaaka näytti 50,6kg, eilisestä 200g. Ei se paljon ole, mutta jos joka päivä olisi yhtä hyvin, ei menisi kauaa tavoitepainoon. Painon lasku varmasti hidastuu nälän kasvaessa ja painon laskiessa, mutta nyt mä en aio luovuttaa niinkuin olen aina tehnyt! Nyt musta tulee laiha ja vahva!
Huolimatta 'ahmimisesta' paino on jatkanut laskuaan, joka päivä olen askeleen lähempänä tavoitettani. Tänään vaaka näytti 50,6kg, eilisestä 200g. Ei se paljon ole, mutta jos joka päivä olisi yhtä hyvin, ei menisi kauaa tavoitepainoon. Painon lasku varmasti hidastuu nälän kasvaessa ja painon laskiessa, mutta nyt mä en aio luovuttaa niinkuin olen aina tehnyt! Nyt musta tulee laiha ja vahva!
Opiskelupaikka!
Guess what!!!!! Mut on hyväksytty kaustisen musiikkilukioon! Mä oon päivystänyt sähköpostiani kello 6 lähtien, ja nyt vihdoin vähän vaille 12 sain viestin jossa kerrottiin että minut on valittu. Oon niin onnellinen ja toiveikas seuraavia vuosia ajatellessa. Pääsen pienempään, mukavaan kouluun, asuntolaan/asumaan kaverin kanssa kahdestaan. Mun elämä muuttuu täysin. Ensimmäistä kertaa moniin vuosiin mä itken silkasta ilosta.
PS. Nimeäni ei lue Lukion nettisivuilla muiden valittujen joukossa, koska en halunnut jonkun selvittävän henkilöllisyyttäni. Ihan vain varmuuden vuoksi, liekö se edes ketään tosissaan kiinnostaisi.
PS. Nimeäni ei lue Lukion nettisivuilla muiden valittujen joukossa, koska en halunnut jonkun selvittävän henkilöllisyyttäni. Ihan vain varmuuden vuoksi, liekö se edes ketään tosissaan kiinnostaisi.
tiistai 14. kesäkuuta 2016
Kukaan ei estä mua saavuttamasta unelmiani!
Mä oon tullut nyt siihen tulokseen että mun pitää saada mun elämään jotain sisältöä. Tottakai laihdutus on etusijalla, mutta haluaisin että elämässäni olisi muutakin. Mä tarvitsen jonkun harrastuksen, jonkun projektin jota suunnitella/tehdä/toteuttaa, jotain! Ei mulla vaan oo hajuakaan mitä, toisaalta mitä tälläinen läski muka onnistuisi tekemään, koko kesän vaan laiskottelet ja mässäilet.
En edellisestä lausesta huolimatta ole sortunutvielä. Paino aamulla; 50,9kg, -0,9kg eilisestä. Haluan liikkua tänään paljon. Tutut 100 vatsaa heti aamusta. Voisin käydä salessa, tietysti siinä joka on kauempana ;) Samalla olisi oiva tilaisuus käydä kirjastossa, jossa en ole käynyt sitten ala-asteen. Ostokset pitää tietty suunnitella tarkasti ja huolella ettei sitten tule ostettua mitään rasvamötiköitä. Joista puheen ollen arvatkaapa kuka jätti mokkapalojen KAIKKI reunapalat kotiin! Lisäksi kun erehdyin katsomaan löytyykö pakastimesta maissia huomasin sieltä löytyvän 10l jäätelöä. Kyllä, 10litraa! Iskä kävi kai eilen ostamassa ne SIA:n tehtaanmyymälästä samalla kun haki autonsa huolosta, kun se nyt sattuu olemaan siinä lähellä. Voi jumalauta, eikö ne voi lopettaa herkkujen ostamisen... mähän paisun pelkästään niiden olemassa olosta puhumattakaan siitä että niitä pitäisi syödä! Mutta pysyn vahvana, ja vaa'an suosio antaa lisää voimaa jatkaa!
En edellisestä lausesta huolimatta ole sortunut
Pysykää vahvoina rakkaat! ♥
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Miltä tuntuu paniikkikohtaus?
Yhtä äkkiä kamala ahdistus.
Kone auki, hakemani koulun kotisivu auki. EIEIEIEI!!!
Enää kolme päivää että saan tietää pääsinkö kouluun.
Kaivan propralin esille, vaikkei se ehtisikään rauhoittaa minua paniikkikohtauksen aikana, olisi ainakin rentoutunut olo jälkeenpäin.
Mutta ei se nyt lohdutakaan.
Kädet tärisee, on kuuma ja sitten kylmä, kuin olisi antarktiksella lumipyryn keskellä alasti, silti koskettaessani käsivarttani se on tulikuuma.
Hengitys tihenee, happi loppuu.
Kaadun lattialle.
Silmissä kyynelten sekainen sumeus.
Hengitys pihisee.
Tuntuu kuin seinät kaatuisi päälle, tila loppuu, happi loppuu.
Kierähdän sängyn alle seiniä pakoon.
Siellä on pölyistä, alkaa aivastuttaa.
Kynnet kuorii kuivasta ihosta palasia.
Ajattele terää, älä viillä, ajattele vain.
Mieti ohuttakin ohuemman partaterän työntyvän kaulaan.
Veri roiskuu, terä kaivertaa kaulaan kuopan jota kautta happi pääsee ulos, sisään, ulos.
Se auttaa.
Ala laskea sadasta alaspäin, hengitä syvään jokaisen luvun jälkeen.
Menee noin kymmenen minuuttia.
Vaikka lasken ääneen, ajattelen silti vain ja ainoastaan terää.
Tiedän viiltelyn haaveilun tässä tilassa olevan riskialtista, mutta en yksinkertaisesti tyhmässä päässäni pysty enkä halua lopettaa sen ajattelemista.
Vaikka kroppa on ihan poikki, kädet ja jalat jatkaa tärisemistä.
En todellakaan väitä että kaikki paniikkikohtaukset menisivät näin. Enkä tiedä saako tästä minkäänlaista selkoa tai antaako se liian lievän käsityksen siitä, miltä se voisi oikeasti tuntua. Tämä oli kuitenkin täyttä totta, enkä edes osaa tämän paremmin kirjoittaa sen aikaisia tuntemuksia.
Nuolija
Kiva, äiti soitti tiedustellakseen voisinko minä mitenkään mahdollisesti tehdä hänelle huomiseksi mokkapaloja töihin viemisiksi. Tää tätstä nyt vielä puuttui. No, onneksi ne menee kai kaikki töihin, joten en varmaankaan saa joudu syömään yhtäkään!
Nyt pitäääkkiä syödä jotain, ettei tule ahmimiskohtaus, jotain terveellistä. Otan punajuurta, siinä ei ole paljoa, ja lisää sokeroimatonta mehukeittoa ja juon aloevera -veden loppuun. Myöhmmin tarkistin paljonko pinaattiletuissa on kaloreita. Ensin kauhistuneena työnsin paketin sivuun, 201kcal/100g. Mutta sitten mietin kuinka paljon yksi lettu painaa, vain 20g eli yhdessä pinaattiletussa on 40kcal. En halunnut puolukkahillon kaloreita joten laitoin steviaa ja koko annoksen kalorit jäi 121kcal!
Katsoin tyhjää taikinakuppia,
jossa oli juuri sotkettu keltainen nuolija yltä päältä taikinassa.
Tiedät mitä siinä on,
ihan liikaa rasvaa, selluloosaa, sokeria läskiä.
Pitkän taistelun jälkeen laskin kuuman veden taikinakulhoon
ja jätin nuolijan nuolemaan itse itsensä.
Nyt pitää
Kova ulkoa, läpimätä sisältä
Mä löysin täydellisen, itseäni kuvaavan vihon. Siinä on särkynyttä lasia, joka muodostaa jotenkin hienon kuvion, olen huono selittämään tiedän tiedän, mutta voin laittaa postauksen loppuun kuvan.
Paino oli aamulla 51,8kg se tippuu niin nopeesti! Tähän mennessä olen syönyt 2 dl sokeroimatonta mehukeittoa, kokeilin uutta makua; persikka-vadelma, ihan sairaan hyvää, mun uus lemppari. Dippailin taas lusikkaa soija -jogurtissa, tällä kertaa teelusikkaa, ehkä 6 kertaa. Halusin ihan mielenkiinnosta maistaa uutta "kaloritonta" EDiä, lainausmerkit siitä syystä että 100ml/1kcal. Eli koko pullossa on yhteensä 5kcal. Siitä ei tule uutta lempparia, mutta enpä minä yleensäkään ole energiajuomien perään, mustaa kahvia tai kofeiinitabletteja nassuun jos väsyttää ;)
Heti ensimmäiseksi aamulla 100 vatsaa. Helpottaa vähän kun ei teoriassa tarvitse nousta sängystä, vaan laskeutua suoraan lattialle, ompa vitsikästä... Mulla oli tänään terapia, joten käveltyä tuli taas kiitettävästi. Laskeskelin että kävelin vähintään 10-12km, ei kyllä hajuakaan paljonko siinä kulutin, ei tullut laitettua askelmittaria päälle :/
Tällä kertaa terapiassa, kuulumisten vaihdon jälkeen tietenkin, tehtävänäni oli täyttää kaksi sivullista erilaisia lauseita. Onneksi sain täyttää ne mitkä itse halusin... Se oli tosi kummallinen, "Jos olisin väri, olisin ... koska ..." etc. Edelliseen vastasin tietysti musta, "koska" kohtaan en laittanut mitään. Kun samaa kysyttiin hedelmästä vastasin vesimeloni, kova kuori, eikä ulkoapäin voi aina päätellä onko se mätä sisältä.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Edes yksi onnistunut päivä!
Outoa, tänään ei ole ollut montaakaan tilannetta että olisi tehnyt mieli ahmia, ei oikeastaan ollenkaan. Aamulla söin pienimmän tertusta löytämäni banaanin paloiteltuna. Myöhemmin söin kaksi riisikakkua ja muutaman "lusikallisen" (dippasin vain lusikkaa jogurtissa, joten ei ollut edes paljoa) soija-jogurttia. Söin ensimmäistä kertaa vegaanista jogurttia, se oli tosi hyvää. Lisäksi olen juonut n. puoli pullollista (250ml) aloe vera vettä ja pureskellut purkkaa kahteen otteeseen.
Liikkunutkin olen aika mukavasti. Aamulla 100 vatsaa ja yhteensä 10km pyöräily kaverille ja takaisin. Leikkasin nurmikkoa n. 1 ½ tuntia ja tein samalla 120 askelkyykkyä. Pakko vielä mainita että meidän ruohonleikkuri on tosi painava joten sen työntäminen kuluttaa myös käsiä ;-) .
Paino oli aamulla 52,5kg eli eilisestä yli kilo, mutta se on pelkkiä nesteitä etc. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen tähän päivään, toivottavasti huominen menee yhtä hyvin!
Liikkunutkin olen aika mukavasti. Aamulla 100 vatsaa ja yhteensä 10km pyöräily kaverille ja takaisin. Leikkasin nurmikkoa n. 1 ½ tuntia ja tein samalla 120 askelkyykkyä. Pakko vielä mainita että meidän ruohonleikkuri on tosi painava joten sen työntäminen kuluttaa myös käsiä ;-) .
Paino oli aamulla 52,5kg eli eilisestä yli kilo, mutta se on pelkkiä nesteitä etc. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen tähän päivään, toivottavasti huominen menee yhtä hyvin!
lauantai 11. kesäkuuta 2016
Paino edelleen pilvissä!
Paino hurjat 53,7kg. Mä oon ehkä paskin laihduttaja ikinä, mun paino on edelleen samassa jamassa kuin aloittaessani. Miks mä en handlaa tätäkään hommaa ollenkaan. Tänään on paastopäivä, ei ruoanmuruakaan, ei edes purkkaa, vain kaloritonta jääkylmää vettä! Tein jo 100 vatsaa ja 50 kyykkyä, jatkan 15 punnerruksella, 100 x-hypyllä ja 1min lankulla. Ulkona on edelleen paska sää, joten en varmaankaan saa aikaiseksi lenkkiä. Täytyy vain pysyä kiireisenä koko päivä niin ettei ehdi ajatella ruokaa. Teen itselleni ainakin geelilakkauksen, siinä menee tovi jos toinenkin. Huonetta pitää jälleen siivota, silitettävääkin on kertynyt, ja imuroidakin pitäisi. Tekisi mieli vaihtaa huoneen järjestys, mutta en keksi mitään mukavaa uutta järjestystä...
Päätin käydä maanantaina ostamassa Suomalaisesta jonkin uuden hienon vihon, johon voin merkata kaikkea laihtumiseen liittyvää. Mulla on kylläkin vihkoja ihan liikaa, mutta haluan uuden, joka on pyhitety ainoastaan painojutuille ja sen semmoisille.
Aion aloittaa uuden dieetin, nyt vain sellaisen jota pystyn oikeasti seurata pidemmän aikaa. Kalorirajat pitää asettaa edes jotenkin viisaasti, ja niitä lasketaan sitä muka kuin paino tippuu ja nälkä hälvenee.
Päätin käydä maanantaina ostamassa Suomalaisesta jonkin uuden hienon vihon, johon voin merkata kaikkea laihtumiseen liittyvää. Mulla on kylläkin vihkoja ihan liikaa, mutta haluan uuden, joka on pyhitety ainoastaan painojutuille ja sen semmoisille.
Aion aloittaa uuden dieetin, nyt vain sellaisen jota pystyn oikeasti seurata pidemmän aikaa. Kalorirajat pitää asettaa edes jotenkin viisaasti, ja niitä lasketaan sitä muka kuin paino tippuu ja nälkä hälvenee.
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Ja huomenna mä paastoan!
Eilinen toistui tänään, poikkeuksellisesti (onneksi) en tänään ahminut kuin kerran ja sitä myöten oksensinkin vain kerran. Hakkaaminen meni tänään pahemmaksi, keksin hakata päätäni suihkun seinään vähän liian kovaa. Sain päähäni aikamoisen kuhmun, mutta mitäs tuosta. Mun keho on kauttaaltaan täynnä mustelmia. En mä väitä etten olis syöny mitään myöhemmin, mutta se ei mennyt ahmimiseksi. Pesin hampaat kahdeksan jälkeen jotten enää söisi mitään, ja se on toiminut. Olisin vain yksinkertaisesti liian laiska pestäkseni hampaani uudestaan, joten. Yritän huomenna paastota, ja lupaan että heti kun minun tekee mieli syödä, hakkaan itseäni siihen asti ettei enää tee mieli syödä. Vaa'alle en ole uskaltanut mennä, mutta huomisesta lähtien käyn päivittäin monta kertaa päivässä!
torstai 9. kesäkuuta 2016
Apua, mä en enää jaksa!
Ei mun eilinen lupaus pitänyt. Paastosin tasan kuuteen asti, jolloin vedin annoksen salaattia kun äiti ehdotti. Sitten käytiin iskän kanssa kaupassa, ostin jäätelöä, sipsiä, vaikka mitä muuta yhtä ällöttävää. Eilen en pystynyt oksentaa, liikaa uteliaita korvapareja. Tänään olen ahminut moneen otteeseen, käynyt aina oksentamassa ja ahminut lisää. Tää ei enää pysy käsissä. Menin suhkuun, siellä on helpompi oksentaa kuin vessassa. Yritin harjata hajua pois käsistä juuriharjalla, kun iho punoitti ja hiersi, painoin kovempaa. Itkin ja harjasin, kunnes kädet tärisi niin etten enää siihen kyennyt. Lyyhistyin suihkun lattialle, itkin. Otin hyllyltä sellaisen harjan, jolla yltää paremmin pesemään selän, se oli ainoa esine johon lattialta yletin. Hankasin käsiäni lisää, kunnes kuivat kämmenselät tihkuivat verta. Löin itseäni harjalla päähän, useita kertoja. Hakkasin päätäni lattiaan ja löin harjalla vatsaani, kunnolla. Mitä kovempaa löin, sitä paremmalta tuntui. Löin nyrkeillä lattiaa, raavin vanhoja arpia auki. Lopulta olin niin poikki että vain makasin lattialla, näin jo silmissäni miten kaivaisin terän esiin, täyttäisin huoneeni verellä, avaisin jokaisen haavan, antaisin veren virrata ulos kuin niagaran putous.
Apua, mä en enää jaksa!
keskiviikko 8. kesäkuuta 2016
Viimeiset pari päivää mennyt ahmiessa, oksentaessa ja hakatessa itseäni. En halua enää olla lihava, mutta olen. Miks mä petän itteni vaan uudelleen ja uudelleen, miksen mä opi kerrasta ettei ruoka kannata. Kyllä, ruoka on alkanut ällöttää siinä määrin etten enää kykene syömään itkemättä. Mutta se ei ole tarpeeksi. Tämän päivän olen paastolla, teetä saan juoda mutta kaikki sitä enempi on kielletty.
Kävelin polia kohti, oma aikani alkaisi kymmenen minuutin päästä. Ehtisin käydä vessassa hakkaamassa itseäni monta minuuttia, kuristamaan niin kauan että naama punottaa. Tämä on yksi viimeisistä kerroistani J;n kanssa, ennen kuin vaihdan elokuussa psykoterapiaan. Joudun olemaan yli kuukauden ilman viikottaisia puhesessioita haitajan kanssa. Kuukaudessa ei ehdi enää tutustua kehenkään uuteen hoitsuun, joten päätin itse etten aio käydä heinäkuussa polilla kuin hätätapauksessa.
Odotan jo psykoterapian alkua. Tiedän että siitä tulee rankkaa, ja joudun sukeltamaan syvemmälle itseeni kuin koskaan aikaisemmin, mutta haluan edes yrittää. Tähän asti on riittänyt että syö lääkkeensä ja käy sovittuina aikoina puhumassa mukavia jonkun hoitajan kanssa. Tästä tulee erilaista, ei riitä että jutellaan arkipäivän asioista, on mentävä syvemmälle.
Kävelin polia kohti, oma aikani alkaisi kymmenen minuutin päästä. Ehtisin käydä vessassa hakkaamassa itseäni monta minuuttia, kuristamaan niin kauan että naama punottaa. Tämä on yksi viimeisistä kerroistani J;n kanssa, ennen kuin vaihdan elokuussa psykoterapiaan. Joudun olemaan yli kuukauden ilman viikottaisia puhesessioita haitajan kanssa. Kuukaudessa ei ehdi enää tutustua kehenkään uuteen hoitsuun, joten päätin itse etten aio käydä heinäkuussa polilla kuin hätätapauksessa.
Odotan jo psykoterapian alkua. Tiedän että siitä tulee rankkaa, ja joudun sukeltamaan syvemmälle itseeni kuin koskaan aikaisemmin, mutta haluan edes yrittää. Tähän asti on riittänyt että syö lääkkeensä ja käy sovittuina aikoina puhumassa mukavia jonkun hoitajan kanssa. Tästä tulee erilaista, ei riitä että jutellaan arkipäivän asioista, on mentävä syvemmälle.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2016
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Mä oon luuseri
Ilta oli katastrofi. Me syötiin leipää juustolla ja kurkulla ja juotiin teetä. Joo ei ehkä kuulosta pahalta. Mä otin sen kuitenkin pahasti, mua oksetti, mua ahdisti. Kun olin yksin, mulla oli täydellinen itsekuri, heti kun olen jonkun seurassa heittäydyn possuksi. Aamulla en sentään syönyt mitään, selitin Rohkealle että alan voimaan pahoin jos syön niin aikaisin jotain. Rohkean päättärit meni hyvin, se tykkäs mun tekemästä meikistä kovin, ja sai siitä kuulemma kehujakin. Käytiin kahvilassa, Rohkea halus tilata mulle, se halus maksaa. En tiennyt kahvin nimeä, siinä oli jäitä, jotain karamellin makuista siirappia, kahvia ja maitoa. Paljonkohan sellaisessa voisi olla kaloreita? Mä en edes tykkää kahvista, mutta Rohkea olisi halunnut ostaa minulle leivoksen joten parempi paha kahvi kun kalorikasa lusikoitavaksi suuhun. Käytiin kaupoissa hipelöimässä vaatteita ja meikkejä, Rohkea halusi suklaata. Ensimmäiset kaksi palaa söin, täytyy tunnustaa, mutta heti sen jälkeen jokainen pala katosi laukkuuni kun olin "syönyt sen" ja kotona heitin palat roskiin. Mentiin Rohkealle, sielläkin kaikki meni ihan vituiksi, söin kaksi annosta suklaajäätelöä ja jokusen kourallisen sipsejä. Tulin kotiin, ei mennyt kun hetki kun olin rokiksellani kaivamassa suklaat pois, pistin palan suuhuni, sylkäisin pois, ei ei ei se ei ole hyvää, mieti kaloreita, sylje kaikki pois edes maku ei saa jäädä. Juo puoli litraa vettä.
Tyhmä tyhmä tyhmä miten sä voit tehdä näin kaiken tän jälkeen miten sä kehtaat?
Etkö sä haluakaan olla laiha ja täydellinen?
haluatko sä pitää ton löllyvän takamukses matkassa hautaan saakka?
Eikö sun omatunto yhtään kolkuta mitä?
Läski huora lapamato norsu paskakasa möllykkä pallokala luuseri!
Tänään et syö enää mitään ja kun muut on menny nukkumaan hakkaat ittees niin kauan että sana menee perille ja hakkaat niin että se tuntuu!
Ja jos sun paino on noussut grammallakaan, et näköjään hakannut tarpeeksi lujaa!
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Syön kaloreita.
Pilasin kaiken! Okei, en olisi halunnut enkä pilannut monoa ilman äitiä. Äidille oli jotenkin ihan kamalan tärkeää että tänään syödään ruokapöydässä samaan aikaan. En kehdannut alkaa inttämään ettei ne alkaisi epäilemään mitään. Miksei ne voineet laittaa edes jotain terveellistä, tortilloita, onneksi edes älysivät ottaa täysjyvää, eikä mitään valkoista paskaa. En halunnut herättää epäillyksiä, joten täytteet oli samat kuin "normaalisti", fetajuustoa, salaattia, juustoa ja medium ananas salsaa. Vittu että sen syöminen ihan ällötti. Joka puraisulla samaan aikaan oksetti ja halusi ottaa jo toisen puraisun. Muutaman viimeisen puraisun syljin lautasliinaan, muuten jouduin syömään kaiken. Join mahdollisimman paljon vettä, että ruoka liikkuisi sisälläni nopeammin. Vieläkin oksettaa, mutta olen päättänyt pitää sormet kaukana henkitorvestani. SE PÄÄTÖS PITÄÄ! Onneksi olen liikkunut edes vähän tänään. Kävin lenkin pyörällä, valitettavasti olin ilmeisesti pistänyt Sports Trackerin vahingossa pois vähän puoliväli jälkeen. Sen mukaan poltin vain 166 kaloria, mutta poltin siis oikeasti melkein tuplasti. Yli puolet matkasta oli tosi kovaan vastatuuleen, joten uskon etten huijaa kun tuplaan saamani tuloksen =332 kaloria. Lisäksi en ole ehtinyt syödä tänään kuin 7/15 tomaatista joten niistä ei ehtinyt tulla paljoakaan kaloreita. Mua on oikeasti alkanut ällöttää ruoka, varsinkin kun tiedän mitä kaikkea saastaa se sisältää. Tuntuu etten enää syö ruokaa, vaan kaloreita. Mä en jaksa enää olla läski, mä tahdon nähdä tulokset, tuntea ne. Rohkea tulee yöksi, menen huomenna sen päättäjäisiin, kun omia ei sattuneista syistä ole. Olen luvannut meikata Rohkean huomenna. Joudun ehkä syömään vielä illallakin jotain, jos Rohkea haluaa iltapalaa. Tämä läski on ainakin ahminut jo enemmän kuin tarpeeksi. Pelottaa huominen, paino on varmasti noussut... Tänään 51,7kg huomenna varmaan 55.9kg. Mä en kestä jos mun paino nousee, en kestä. Tekisi mieli viiltää, en aio, en saa. Mitä väliä sillä olisi, sä oot jo pilannut mahdollisuutes käyttää enää koskaan hameita ja shortseja ja bikiineitä. Vaikka tosin, eikai tällainen läski muutenkaan niitä voisi käyttää, ei n'in isokokoisille varmaan edes valmisteta niitä.
alle 52kg
Eilen söin siis kilon kiiviä (470kcal). Olin jälleen unohtanut olevani, no jos en allerginen niin sanotaanko herkkä. Kitalakea vihloi siis rutkasti ja kieltä kirveli, mutta mä selvisin siitä. Kuorin, paloittelin ja pakastin kolme kahden kiivin annosta, se auttoi oireisiin jonkun verran.
Pyöräilin eilen 10km, kävin lukemassa puistossa, ostamassa vichyä kaupasta ja lähdin kotiin. Poltin matkassa 341kcal. Ei edes thnyt mieli ostaa mitään mässyä!
Matkalla kotiin keksin itselleni tavoitteen kesäksi. Mä haluan oppia seisomaan käsilläni ja tekemään kärrynpyörän. En tosiaan tiedä miksi mutta se vain jotenkin juolahti ajatuksiin. Mun kädet on suhteessa jalkoihin tosi heikossa kunnossa, johtuen oikean käden murtumasta muutama vuosi sitten. Harjoittelemista riittää, mutta niin myös aikaakin ;D mulla ei ole kesälle juuri mitään suunnitelmia joten tämän taidon haluan opetella.
Tänään piti olla tuore ananas -päivä. Paloittelin sen eilen valmiiksi ja huomasin että se taitaa olla vielä kaukana kypsästä, sinne meni sekin. Pidän siis tänään taas tomaattiväivän ja katson ananaksen tilan huomenna. Suunnittelin syöväni puolitoista kiloa tomaatteja = 300kcal. Käyn varmaan taas pyörällä jossain. Tänään pitäisi myös siivota, lupasin imuroida, ja eilen aloitettu terassin siivous on vielä lopetettava järjestelemällä tavarat sakaisin paikoilleen. Luullakseni tänään on vielä joksenkin lämmintä, yritän olla mahdollisimman paljon ulkona, kun viikonlopuksi on luvattu kylmää, melkein yhdeksää astetta.
Vaaka näytti tänään -200g eiliseltä, 51,7kg en tosiaan tiedä miksi se putoaa nyt noin nopeasti mutta en todellakaan valita. Tämä mono on kyllä ylittänyt odotukseni tyystin ja aion jatkaa tällä niin kauan kuin pystyn. Mun menkat oli yli viikon myöhässä, mutta tulivat viimein. Nyt ne ei ole enää niin runsaat kuin mulla aina on, johtuu ehkä syömisistä, en tiedä. Parempi kun loppuisivat kokonaan.
Pyöräilin eilen 10km, kävin lukemassa puistossa, ostamassa vichyä kaupasta ja lähdin kotiin. Poltin matkassa 341kcal. Ei edes thnyt mieli ostaa mitään mässyä!
Matkalla kotiin keksin itselleni tavoitteen kesäksi. Mä haluan oppia seisomaan käsilläni ja tekemään kärrynpyörän. En tosiaan tiedä miksi mutta se vain jotenkin juolahti ajatuksiin. Mun kädet on suhteessa jalkoihin tosi heikossa kunnossa, johtuen oikean käden murtumasta muutama vuosi sitten. Harjoittelemista riittää, mutta niin myös aikaakin ;D mulla ei ole kesälle juuri mitään suunnitelmia joten tämän taidon haluan opetella.
Tänään piti olla tuore ananas -päivä. Paloittelin sen eilen valmiiksi ja huomasin että se taitaa olla vielä kaukana kypsästä, sinne meni sekin. Pidän siis tänään taas tomaattiväivän ja katson ananaksen tilan huomenna. Suunnittelin syöväni puolitoista kiloa tomaatteja = 300kcal. Käyn varmaan taas pyörällä jossain. Tänään pitäisi myös siivota, lupasin imuroida, ja eilen aloitettu terassin siivous on vielä lopetettava järjestelemällä tavarat sakaisin paikoilleen. Luullakseni tänään on vielä joksenkin lämmintä, yritän olla mahdollisimman paljon ulkona, kun viikonlopuksi on luvattu kylmää, melkein yhdeksää astetta.
Vaaka näytti tänään -200g eiliseltä, 51,7kg en tosiaan tiedä miksi se putoaa nyt noin nopeasti mutta en todellakaan valita. Tämä mono on kyllä ylittänyt odotukseni tyystin ja aion jatkaa tällä niin kauan kuin pystyn. Mun menkat oli yli viikon myöhässä, mutta tulivat viimein. Nyt ne ei ole enää niin runsaat kuin mulla aina on, johtuu ehkä syömisistä, en tiedä. Parempi kun loppuisivat kokonaan.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Ihan mahtava fiilis, kaupassa käyty, kolme seuraavaa päivää on nyt lyöty lukkoon. Huomenna syödäänkin kilo kiiviä (470kcal), ylihuomenna tuore ananas (kuorineen 1678g=503kcal), ja lauantaina taas tomaattia noin kilon verran. Ihanan vapautunut olo kun syömiset on päätetty melkein koko loppuviikoksi. Ostin lisäksi vichyä, maustamatonta, kaloritonta, hiilihapotettua lähdevettä vain. Mielestäni en riko monoa, se on vain vettä.
Tämän päivän kaloritkin tuli jo poltettua. Poljin pidempää reittiä ettei tarvitse ajaa valtatien reunaa. Matkaa kertyi 9,17 kilometriä, ja Sports Trackerin mukaankulutin 287kcal. Teen silti illalle listaamani lihaskunnot, vähintään.
Muuten, jos teillä on sama ongelma kun mulla, että välillä on vaan niin tylsää että ruoka pyörii koko ajan mielessä. Mä ainakin saan ajan tosi hyvin kulutettua, ehkä joidenkin mielestä tylsää ja lapsellistakin ehkä, mutta mä pelaan Candy Crush Sodaa tai vastaavaa missä tasojen loppua ei ole edes kai tiedossa.Jotain yksinkertaista, koukuttavaakin peliä tai vastaavaa.
Tämän päivän kaloritkin tuli jo poltettua. Poljin pidempää reittiä ettei tarvitse ajaa valtatien reunaa. Matkaa kertyi 9,17 kilometriä, ja Sports Trackerin mukaankulutin 287kcal. Teen silti illalle listaamani lihaskunnot, vähintään.
Muuten, jos teillä on sama ongelma kun mulla, että välillä on vaan niin tylsää että ruoka pyörii koko ajan mielessä. Mä ainakin saan ajan tosi hyvin kulutettua, ehkä joidenkin mielestä tylsää ja lapsellistakin ehkä, mutta mä pelaan Candy Crush Sodaa tai vastaavaa missä tasojen loppua ei ole edes kai tiedossa.Jotain yksinkertaista, koukuttavaakin peliä tai vastaavaa.
Tää on nerokasta!
Miks mä en ryhtynyt tähän mono -juttuun aikasemmin? Täähän on ihan nerokasta, paino oli aamulla tippunut eilisestä 53,5kg:sta 52,2kg:n eli -1,3kg. Vaikka tuntui hirveältä ajatella että kahdessa tölkissä ananasta olisi 400kcal, niin olihan siinä yli puoli kiloa tavaraa syötäväksi. Punnitsin ja pesin tomaatit aamulla valmiiksi, 940g jonka voi pyöristää 900grammaan jos laskee pois kannikat jotka jätän syömättä. Saan syödä melkein kilon tomaattia ja siinä on alle 200kcal, ihan uskomatonta, mutta totta. yhden tomaatin saa syödä aina tasatunnein yhdestätoista kuuteen saakka, silloin saa kaksi. Kun syö niin lyhyin väliajoin, ei tule pitkiä nälkäisiä taukoja jolloin päätyisi napostelemaan ylimääräisiä kaloreita.
Ajattelin repästä itteäni niskasta kiinni ja pyöräillä saleen ostamaan huomisen monoon jotain. En ole vielä päättänyt mitä. Jos oletetaan lähikaupasta löytyvän vesimelonia tai tuoretta ananasta, niin siinä olisi ainakin vähän kaloreita. Muutkin hedelmät houkuttelis, esim kiivit tai päärynät, kiivissä on vajaa 50kcal/100g ja päärynässä vajaa 40kcal/100g joten ei pahoja nekään, vaikka söisi isonkin annoksen. Banaani houkuttelisi myös, mutta siinä on muihin mainitsemiini verraten kauhea määrä kaloreita ja hiilareita joten sen saat unohtaa kokonaan.
Mä nään tänään Kiharaa pitkästä aikaa. Käyn katsomassa niiden uutta koiraa illalla. Tulin siihen tulokseen toissapäivänä että meidän välitauko on tullut päätökseen, eiköhän nyt voi jo olla kavereita taas kun olen vähän jäähdytellyt.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua on aika syödä taas, sen jälkeen minulla on tunti aikaa käydä kaupassa, einköhän mä ehdi. Saleen on 3km+3km=6km ja kun aurinko porottaa, tulee takuulla hiki vaikka millä vaatteilla. Seitsemän jälkeen aion tehdä ainakin 100 vatsaa, 50 kyykkyä ja 200 x hyppyä.
Ajattelin repästä itteäni niskasta kiinni ja pyöräillä saleen ostamaan huomisen monoon jotain. En ole vielä päättänyt mitä. Jos oletetaan lähikaupasta löytyvän vesimelonia tai tuoretta ananasta, niin siinä olisi ainakin vähän kaloreita. Muutkin hedelmät houkuttelis, esim kiivit tai päärynät, kiivissä on vajaa 50kcal/100g ja päärynässä vajaa 40kcal/100g joten ei pahoja nekään, vaikka söisi isonkin annoksen. Banaani houkuttelisi myös, mutta siinä on muihin mainitsemiini verraten kauhea määrä kaloreita ja hiilareita joten sen saat unohtaa kokonaan.
Mä nään tänään Kiharaa pitkästä aikaa. Käyn katsomassa niiden uutta koiraa illalla. Tulin siihen tulokseen toissapäivänä että meidän välitauko on tullut päätökseen, eiköhän nyt voi jo olla kavereita taas kun olen vähän jäähdytellyt.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua on aika syödä taas, sen jälkeen minulla on tunti aikaa käydä kaupassa, einköhän mä ehdi. Saleen on 3km+3km=6km ja kun aurinko porottaa, tulee takuulla hiki vaikka millä vaatteilla. Seitsemän jälkeen aion tehdä ainakin 100 vatsaa, 50 kyykkyä ja 200 x hyppyä.
tiistai 31. toukokuuta 2016
Tää päivä meni odotusten mukaisesti. En syönyt mitään ylimääräistä. Sain tehtyä vielä sata vatsalihasliikettäkin ja kävellyt yli 7km. Mono -menetelmää ajattelin jatkaa vielä huomennakin, vuorossa olisi tomaatit, äiti toi niitä ihan sikana, oli kuulemma halpoja. Tomaatissa on 20kcal/100g ja keskiverto tomaatti painaa 100-150g. Laskeskelen tässä pikapuolin kuinka paljon saan syödä päivän aikana, että huomenna ei nälkäisenä tule päätettyä toisin.
Ananasmonosta
Yksi tölkki ananasviipaleita = 200,6kcal ja yksi tölkki ananaspaloja = 190,4kcal eli =391kcal.
Se on kai ihan hyvä kun otetaan huomioon eilinen paasto. Aamulla kolma viipaletta ananasta, mukaan 90g ananaspaloja ja loput saa syödä pitkin päivää.
Se on kai ihan hyvä kun otetaan huomioon eilinen paasto. Aamulla kolma viipaletta ananasta, mukaan 90g ananaspaloja ja loput saa syödä pitkin päivää.
maanantai 30. toukokuuta 2016
Musta tulee vielä laiha
Hautajaiset meni hyvin. Söin koko päivän aikana vain kourallisen salaattia, pari haarukankärjellistä perunamuusia, kaksi ruokalusikallisen kokoista ruisleivänkannikkaa ja kupin kahvia. Illalla vedin kaksi näkkileipää juustolla ja 2dl sokeroimatonta vadelmakeittoa ja annoin itselleni luvan syödä siitä suklaasta 90kcal verran, vedin koko levyn ja kävin vielä syömässä kaksi juusto- voileipää. Seuraavakin päivä meni puihin, <10> keksiä, pastaa, pulla, paketillinen suolakeksejä. Onneksi edes liikuin koko päivän, tamppasin pari tusinaa mattoja, imuroin, pesin lattioita, tamppasin lisää mattoja. Koko päivä siinä meni siivotessa. Sunnuntaina ei mennyt sen paremmin, pastaa, suklaalevy!!!!, jäätelöä kahteenkin otteeseen.
Mä vihaan itteeni, miksen mä vaan päätä että laihdun ja tee kaikkeani sen eteen, niinkuin olisin ennen tehnyt, kun olin vielä se sama minä. Musta on tullut hyödytön luovuttaja, ennen sentään uskalsin sanoa taistelevani haluamastani. Nyt mä vaan mokaanmokaanmokaan mokaan vähän lisää, kaikki menee perseelleen. Mun on pakko laihtua, muuten mulla ei ole enää mitään, joka tekis musta mut, jos mä en enää edes pystyis pitämään päätöksiäni ja toteuttamaan unelmiani. Musta tulee vielä laihaLaiha, odottakaa vaan.
Tämän päivän olen pitänyt tiukkaa vesilinjaa, en ole pistänyt suuhun en sitten mitään. Huomenna pidän ananasmonon, tölkillinen säilöttyä ananasta, ehkä kaksi, pitää laskea kalorit.
Mä vihaan itteeni, miksen mä vaan päätä että laihdun ja tee kaikkeani sen eteen, niinkuin olisin ennen tehnyt, kun olin vielä se sama minä. Musta on tullut hyödytön luovuttaja, ennen sentään uskalsin sanoa taistelevani haluamastani. Nyt mä vaan mokaanmokaanmokaan mokaan vähän lisää, kaikki menee perseelleen. Mun on pakko laihtua, muuten mulla ei ole enää mitään, joka tekis musta mut, jos mä en enää edes pystyis pitämään päätöksiäni ja toteuttamaan unelmiani. Musta tulee vielä laihaLaiha, odottakaa vaan.
Tämän päivän olen pitänyt tiukkaa vesilinjaa, en ole pistänyt suuhun en sitten mitään. Huomenna pidän ananasmonon, tölkillinen säilöttyä ananasta, ehkä kaksi, pitää laskea kalorit.
torstai 26. toukokuuta 2016
Minuutin nautinto lanteilla
Autossa matkalla kohti mummolaa. Isä tankkaa auton. Äiti pyytää minua hakemaan hänelle salesta remix -pussin. Ei, ei tässä näin voi käydä, jos menen karkkihyllylle, en voi vastustaa kiusausta napata hyllyltä jotain, mitä vain. Ostan valkosuklaata, 549kcal/100g, levyssä on 130g = 713.7 ~714kcal. Tänään aiemmin syöty 103kcal (paahdettu paahtoleipä ilman päällisiä, pieni appelsiini, suolakeksi) +714=kcal = 817kcal ihan liikaa, et kyllä syö tollasta paskaa etetet!
Syön suklaasta 1/8 = 90kcal ja pistän purkan suuhun. Kännykkä, tumblr, thinspoa, siinä meneekin loppumatka. 193kcal, siihen on hyvä jättää, iltapalankin saa syödä jos on tarvis. Siellä on banaaneita, jos sellaisen syö niin kalorit jää täpärästi alle kolmen sadan. Kunhan et sorru enää siihen suklaaseen, muttakun se on niin hyvää. Mitä sitten, nautitko siitä minuutin ja näet sen peilistä loppuikäsi vai olet syömättä ja laihdut.
Syön suklaasta 1/8 = 90kcal ja pistän purkan suuhun. Kännykkä, tumblr, thinspoa, siinä meneekin loppumatka. 193kcal, siihen on hyvä jättää, iltapalankin saa syödä jos on tarvis. Siellä on banaaneita, jos sellaisen syö niin kalorit jää täpärästi alle kolmen sadan. Kunhan et sorru enää siihen suklaaseen, muttakun se on niin hyvää. Mitä sitten, nautitko siitä minuutin ja näet sen peilistä loppuikäsi vai olet syömättä ja laihdut.
Huomenna on mun tädin hautajauset. Isän puolen sukulaiset ei ole mulle mitenkään hirveen läheisiä, ei samalla tavoin kuin serkut äidin puolelta. Mutta kyllä se silti surettaa, etenkin iskän takia. Täti ei edes ollut vanha, tai ainakaan niin vanha että kuolema olisi ollut ns. luonnollista. Mä tunnen itteni täysin mädäksi ihmiseksi, kun multa on kuollut sukulainen jota mun pitäisi surra, mutta mun mielessä pyörii vaan mitä joudun hautajaisissa pistämään suuhuni. Mä tiedän, mä olen hirviö.
Eilisen jäätelö -session jälkeen paastosin iltaan asti, klo 19 söin vadelma pikapuuron ja... mansikkajäätelöä, kalorit yhteensä n. 300. Tänään vaaka näytti pitävän musta, 53,2kg eli -1,3kg eilisestä. Ne oli siis vaan nesteitä. Nyt pitäisi vaan jatkaa samaan malliin joutumatta säästöliekille. Se voi olla vaikeaa koska tänään on lähtö mummulle, josta ajetaan huomenna hautajaisiin. Lähtö suunniteltiin ensin niin että mentäisiin suoraan hautajaisiin mutta ei kissa voi olla koko sitä aikaa autossa, sen on parempi olla sen aikaa mummulassa (siis äidin äidillä). Toivotaan ettei hautajaisissa ole kasvisruokaa erikseen, toisaalta silloin minulle tuputettaisiin kasapäin leipää sun muuta paskaa.
Eilisen jäätelö -session jälkeen paastosin iltaan asti, klo 19 söin vadelma pikapuuron ja... mansikkajäätelöä, kalorit yhteensä n. 300. Tänään vaaka näytti pitävän musta, 53,2kg eli -1,3kg eilisestä. Ne oli siis vaan nesteitä. Nyt pitäisi vaan jatkaa samaan malliin joutumatta säästöliekille. Se voi olla vaikeaa koska tänään on lähtö mummulle, josta ajetaan huomenna hautajaisiin. Lähtö suunniteltiin ensin niin että mentäisiin suoraan hautajaisiin mutta ei kissa voi olla koko sitä aikaa autossa, sen on parempi olla sen aikaa mummulassa (siis äidin äidillä). Toivotaan ettei hautajaisissa ole kasvisruokaa erikseen, toisaalta silloin minulle tuputettaisiin kasapäin leipää sun muuta paskaa.
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
sinä itse.
Ihan kamala olo. Ensin meni 400ml lakritsajäätelöä ja sitten vielä pirtelöä. Oksettaa, jäätelö olis jopa helppo oksentaa. Tyhmä tyhmä idiootti paskakasa läski läskimpi läskein. Miten joku voi olla noin paska kaikessa. Mitään et saa et ole elämässäs tehnyt oikein, kaiken pilaat mihin kosket. Aina valitset väärin, teet väärin, ajattelet väärin. Ajattelet muista pahaa, vaikka ainoa josta pitäisi ajatella pahaa olet sinä itse.
Sormet kurkkuun, kolmannella yökkäyksellä alkaa tavaraa tulemaan ulos jatkuvalla syötöllä. Aluksi ei maistu miltään, ensimmäiseksi maistuu lakritsa, sitten mansikka ja lopulta vatsahapot, niiden maku jää karvaaksi kurkkuun. Pese hampaat, purskuta suuvettä. Vaa'alle 54,6kg, nesteitä on suurin osa mutta silti. Kämmenet repii likaisia hiuksia, sormiin jää kymmeniä suortuvia. Katsoo ettei ketään ole kotona, alkaa karjumaan, repii lisää hiuksia. Ryntää peilin eteen, puristelee kyljistä, reisistä, kaulasta, alleista, vatsasta. Jokapuolelta saa otteen, etoo jo valmiiksi. Lysähtää sängylle, kädet kasvoille, oksennus haisee oikessa kädellä yhä vaikka sitä on hangattu vaikka millä pesuaineilla, haju vaan jäi. Kyynelten virta, lisää karjuntaa joka muuttuu hetki hetkeltä enemmän itkun sekaiseksi rääkymiseksi. Yhtäkkiä terä on jo kädessä, valmiina tekemään monen millin syvyisiä viiltoja reisiin. Ei, mä en lähde tähän kierteeseen enää uudelleen, terä pois kädet helpotuksesta täristen.
Sormet kurkkuun, kolmannella yökkäyksellä alkaa tavaraa tulemaan ulos jatkuvalla syötöllä. Aluksi ei maistu miltään, ensimmäiseksi maistuu lakritsa, sitten mansikka ja lopulta vatsahapot, niiden maku jää karvaaksi kurkkuun. Pese hampaat, purskuta suuvettä. Vaa'alle 54,6kg, nesteitä on suurin osa mutta silti. Kämmenet repii likaisia hiuksia, sormiin jää kymmeniä suortuvia. Katsoo ettei ketään ole kotona, alkaa karjumaan, repii lisää hiuksia. Ryntää peilin eteen, puristelee kyljistä, reisistä, kaulasta, alleista, vatsasta. Jokapuolelta saa otteen, etoo jo valmiiksi. Lysähtää sängylle, kädet kasvoille, oksennus haisee oikessa kädellä yhä vaikka sitä on hangattu vaikka millä pesuaineilla, haju vaan jäi. Kyynelten virta, lisää karjuntaa joka muuttuu hetki hetkeltä enemmän itkun sekaiseksi rääkymiseksi. Yhtäkkiä terä on jo kädessä, valmiina tekemään monen millin syvyisiä viiltoja reisiin. Ei, mä en lähde tähän kierteeseen enää uudelleen, terä pois kädet helpotuksesta täristen.
tiistai 24. toukokuuta 2016
Veri vai luut?
30 vatsaa, 10 punnerrusta, 20 kyykkyä, jätä lounas väliin. Aamupalakin jäi pois. Toiset 30 vatsaa, 15 punnerrusta, 30 kyykkyä. Housujen lahje ylös, sivelee puolen vuoden takaisia jo melkein kadonneita arpia, jäljet niistä jää, ikuiset. Enää muutama paistaa punaisena, loput kiiltää valkoisina, hieman ulkonevina arpina. Menettäisikö mitään jos tekisi arville joukon uusia ystäviä, eipä kai. Halu kaivaa terä esiin ja lopettaa yli puolen vuoden tauko, nyt heti. Ei, käytä viha kolmanteen kierrokseen lihaskuntoa, mutta sitten riittää, mä en halua mitään muskeleita vaan luut, pullottavat suonet ja kuoleman kalpean ihon.
maanantai 23. toukokuuta 2016
Läski paska
Mun tekee mieli jotain makeaa. Ihme etten ole vielä sortunut mihinkään, paitsi äiti pakotti aamulla syömään leivän. 10:00 oli ensimmäinen arviokäynti psykoterapiasta, olihan se ihan mukava nainen mutten oikein tiedä. Enhän mä koskaan tiedä mitään, luuseru. Bussi menee vasta 14:05 joten luppoaikaa on seuraavat kaksi tuntia, olen kiertänyt jo kaikki kaupat pikaisesti. En uskalla mennä prismaan, ostaisin kuitenkin karkkia etc. Ihan niinkun viikonloppuna ei olisi ollut tarpeeksi ahmimista. Pizzaa, jäätelöä, mikroleipää, sipsiä, lisää jäätelöä, daimia, kokonaisia tomaatteja, leipää, muroja. Hyi helvetti, oksettaakin ajatella kahden viime päivän kaloreita ja nyt sitten tekee mieli jotain makeaa... Vittuvittuvittuu läski paska. Mä haluun vaan lukittautua mun huoneeseen ja syödä itteni kuoliaaks.
lauantai 21. toukokuuta 2016
Pakko taas päivitellä vähän että saan mielenrauhan edes siitä että pidän teidät ajantasalla. Hymy ei tullut. Oltiin Rohkean kanssa kaupungilla viitisen tuntia. Shoppailtiin ja juteltiin, naurettiin ja vitsailtiin, mulla oli pitkästä aikaa edes hetken hauskaa. Käytiin pizzalla, eli vähäkalorinen ruoka ei ollut vaihtoehto... Alkusalaattikin oli pakko ottaa, ja kaksi patonginpalaa, söin pizzasta 3/5 limsan kera. Hyihyihyiläskiläski. Ihan kun se ei olisi ollut tarpeeksi, rohkea halusi vielä jäätelölle, otin vaniljapehmiksen. Ällölöllyväkasa! Mua hävetti istua siellä ravintolassa ja kahvilassa kaikkien näkyvillä, tuntu ku kaikki olis tuijottanut mua ja mun vatsamakkaroita. Ostin uuden treenitopin ja urheilurintsikat, kuulokkeet jotka pysyy korvissa kun juoksee, kokeilin yhtä polvipituista mekkoakin mutta näytin se ylläni ihan ylikypsältä nakilta. Mä en tykkää yhtään tuhlata rahaa, mä en ansaitse sitä. Tuntuu että valitsen aina väärin, ostan väärät tavarat ja jätän tarpeelliset kauppoihin. Äsken kun Rohkea söi iltapalaa, en syönyt mitään, hörpin vain vettä. Nyt aiotaan katsoa elokuvaa. Huomenna lenkille kuluttamaan pizzan kalorit! :-*
Vielä nopea päivitys...
Etten pystyis syyttää itteeni pimittämästä mun syömiä ruokia. Söin illalla iskän tuomaa perunarieskaa yhteensä 70g voilla ja juustolla, siitä tuli jotain 200kcal enintään joten ei kai niin paha. Tänään en oo syönyt vielä mitään.
Herätys 6:30, kasvojen pesu, syvään hengitys, nousu vaa'alle, puristaa nyrkkejä ettei huutaisi raivosta, 53,2kg. Mikä vittu siinä on ettei paino laske, oonko mä jotenkin viallinen? onko mussa joku valmistusvirhe!! Kirjaa tulokset ylös, meikkaa, suoristaa hiukset, miettii mitkä vaatteet valitsee, kaikki näyttää rumalta. Valitsee mustanharmaat jegginssit ja 1/3 hihaisen puolipoolon. Ottaa parin selfien, poistaa sitä mukaa kun ottaa kunnes luovuttaa, ei tosta naamasta saa mitenkään edustavaa kuvaa.
Hymyllä on revähtänyt jalka, se ei ehkä pääsekään tulemaan. Päätettiin kuitenkin Rohkean kanssa lähteä kaupungille, ja mä meen niille sen jälkeen yöksi. Koitetaan vielä ylipuhua Hymy, mutta aika toivotonta tuntuu olevan kun ei se pääse edes ylös sängystä. Kyllä me ymmärretään ettei se pääse jos se on pahasti kipee, mutta ollaan vähty viimeksi monta kuukautta sitten :(
perjantai 20. toukokuuta 2016
Lenkillä kului 358 kaloria, siinä on kuusi vähemmän kuin eilen, laiskamato. Kotiin tultuani kävin ensin suihkussa. Istuin pimeässä suihkussa hoitoaine päässä ainakin vartin ~tiedän ettei saisi tuhlata vettä niin, mutta edes pieneksi puolustukseksi, se oli kylmää~ ja vain itkin ja puristelin vatsamakkaroita ja sisäreisiä jotka tuntuvat kasvavan päivä päivältä suuremmiksi.
Ensin söin loput toissapäivänä keittamistäni kukkakaaleista. Otin yhden leivän voilla ja juustolla, ja n. desin sokeroimatonta vadelmakeittoa 130kcal + 100kcal (aamullinen leipä) = 230kcal Kun tosta vähentää kulutetut kalorit, ollaan turvallisesti ~toistaseks~ miinuksen puolella. Tänään menee ainakin vielä appelsiini ja ehkä vielä porkkanakin.
Ensin söin loput toissapäivänä keittamistäni kukkakaaleista. Otin yhden leivän voilla ja juustolla, ja n. desin sokeroimatonta vadelmakeittoa 130kcal + 100kcal (aamullinen leipä) = 230kcal Kun tosta vähentää kulutetut kalorit, ollaan turvallisesti ~toistaseks~ miinuksen puolella. Tänään menee ainakin vielä appelsiini ja ehkä vielä porkkanakin.
Lämmintä
Istun läppäri sylissä takapihalla lepotuolissa. Kuuntelen musiikkia ja katselen kissaa, kun se temmeltää ympäriämpäri pihaa, tällä hetkellä se makaa varjossa kottikärryjen alla piilossa ♥ Naapurista kuuluu ruohonleikkurin hurina, lekatun nurmen tuoksu kantaa tänne asti. Taivaalla on vitivalkoisia pilviä, mutta niin harvakseltaan ettei aurinko ole hetkeäkään peitossa. Mä en tykkää ottaa aurinkoa sen kummemmin, rakastan olla se ainoa kalpea ympäri vuoden, enkä halua mitään ihosyöpää. Ulkona seisova pyykkiteline on vihdoin korkattu kasalla isän ja veljen paitoja ja sukkia, lisäksi joukossa on munkin yksi sukka. Olispa munkin sukat kaikki täysin samanlaisia keskenään, niinkuin isän, niin ei aina olisi kaapit täynnä parittomia sukkia. Spotifysta kuuluu mäkkärin mainos, vittu kun olisi premium vaikka en mä kuuntele spotifyta muutakun koneelta, kännykälle oon ladannut kaikki musiikit. ~ Edith Backlund - Skinny ~ osaan sanat ulkoa, tottakai.
Haluaisin lenkille, nyt kun ei ole ketään estämässä. Äiti on Helsingissä, isä Seinäjoella ja veli, no se on jossain. Ulkona on niin lämminkin ettei tarvitse takkia, eikä ehkä edes pitkähihaista mutta laittaisin sen kuitenkin mustan pitkän paidan jotta tulisi paremmin ja nopeammin hiki, palaa enemmän kaloreita. Mä en ole vaan syönyt mitään muuta kun yhden leivän (taas se n. 100kcal) ja pelkään että kesken kaiken alkaa heikottaa ja tuuperrun jonnekin. Ja sitten jos nyt syö jotain, se painaa vatsassa kuin kasa kiviä, enkä mä haluaisi odotella hetkeäkään vaan lähteä saman tien. Jos kävis edes lyhyen lenkin tekemässä, tai edes kävelemässä. Huomenna en ainakaan pääse lenkille, enkä sunnuntainakaan jos ollaan Hymyn kanssa Rohkealla joten olisi vähän pakko käydä tänään.
Nyt nostat sen ison persees siitä tuolilta, vaihdat lenkkikamat päälle ja lähdet juoksemaan. HETI EIKÄ VIIDESTOISTA PÄIVÄ!! Mieti miten hyvä olo sulla on kun tuut kotiin lenkin jälkeen ja katsot kulutettuja kaloreitasi.
Haluaisin lenkille, nyt kun ei ole ketään estämässä. Äiti on Helsingissä, isä Seinäjoella ja veli, no se on jossain. Ulkona on niin lämminkin ettei tarvitse takkia, eikä ehkä edes pitkähihaista mutta laittaisin sen kuitenkin mustan pitkän paidan jotta tulisi paremmin ja nopeammin hiki, palaa enemmän kaloreita. Mä en ole vaan syönyt mitään muuta kun yhden leivän (taas se n. 100kcal) ja pelkään että kesken kaiken alkaa heikottaa ja tuuperrun jonnekin. Ja sitten jos nyt syö jotain, se painaa vatsassa kuin kasa kiviä, enkä mä haluaisi odotella hetkeäkään vaan lähteä saman tien. Jos kävis edes lyhyen lenkin tekemässä, tai edes kävelemässä. Huomenna en ainakaan pääse lenkille, enkä sunnuntainakaan jos ollaan Hymyn kanssa Rohkealla joten olisi vähän pakko käydä tänään.
Nyt nostat sen ison persees siitä tuolilta, vaihdat lenkkikamat päälle ja lähdet juoksemaan. HETI EIKÄ VIIDESTOISTA PÄIVÄ!! Mieti miten hyvä olo sulla on kun tuut kotiin lenkin jälkeen ja katsot kulutettuja kaloreitasi.
Söin taas illalla leivän, 100kcal. Eilisen kalorit jäi silti alle 300, joten ei hätää. Paino 53,3kg | -0,2kg. No kai se on parempi kun ei mitään, hitaasti ne parhaat tulokset tulee.
Sain selitettyä toissapäiväisen pyörtymisen äidille, sanoin sen johtuneen ketipinorista. Kerroin ottaneeni sen yli kaksi tuntia sitten ja muistaneeni että olin luvannut tehdä salaatin ja heikko oloni johtui siitä. Se uskoi, ainakin näytti siltä, hyvä minä ;)
Me ei mennäkkään Vaasaan, vaan lähimpään kaupunkiin Rohkean ja Hymyn kanssa, ja Hymy tulee sinne suoraan, eikä Rohkealle yöksi niinkui oli tarkoitus. Tavallaan se on harmi, mulla on ikävä Hymyä, mutta eipä ainakaan tarvitse syödä niin paljon. Voi kuitenkin olla että Hymy tulee shoppailu -reissun jälkeen Tänne yöksi, en oikein pysy perässä noiden suunnitelmissa.
Mulla on heikko olo, mutta silti niin hyvä, kevyt olo. Pitäisi varmaan syödä jotain, mutten tiedä mitä voisin syödä etten rupeaisi ahmimaan ja että saan pidettyä päivän kalorit alle 500kcal.
Sain selitettyä toissapäiväisen pyörtymisen äidille, sanoin sen johtuneen ketipinorista. Kerroin ottaneeni sen yli kaksi tuntia sitten ja muistaneeni että olin luvannut tehdä salaatin ja heikko oloni johtui siitä. Se uskoi, ainakin näytti siltä, hyvä minä ;)
Me ei mennäkkään Vaasaan, vaan lähimpään kaupunkiin Rohkean ja Hymyn kanssa, ja Hymy tulee sinne suoraan, eikä Rohkealle yöksi niinkui oli tarkoitus. Tavallaan se on harmi, mulla on ikävä Hymyä, mutta eipä ainakaan tarvitse syödä niin paljon. Voi kuitenkin olla että Hymy tulee shoppailu -reissun jälkeen Tänne yöksi, en oikein pysy perässä noiden suunnitelmissa.
Mulla on heikko olo, mutta silti niin hyvä, kevyt olo. Pitäisi varmaan syödä jotain, mutten tiedä mitä voisin syödä etten rupeaisi ahmimaan ja että saan pidettyä päivän kalorit alle 500kcal.
torstai 19. toukokuuta 2016
Voiko nuudeleissa oikeesti olla niin vähän kaloreita?!?
Äiti lähti Helsinkiin, eipähän ole kyttäämässä syömisiä. Iskästä tuskin on samanlaiseksi salapoliisiksi. Nyt pitää enää keksiä jotain millä voin syödä mahdollisimman vähän Rohkean ja Hymyn seurassa. Vatsa kipeänä tuskin kelpaa koko viikonloppua. Sitäpaitti se on mun syy Rohkealle joka kerta, täytynee keksiä jotain muuta. Enkä mä edes pääse liikkumaan niitä kaloreita mihinkään, vessassakin voi käydä tekemässä haarahyppyjä etc. vaan parin tunnin välein. Rohkean äiti on aina kyttäämässä mun syömisiä, se on pari kertaa jopa soittanut mun äidille etten mä oo syöny niillä kunnolla. Vittu mikä korppikotka sekin on ja lihava kun mikä, haluaa varmaan musta läskimmän kun ite on, että näyttäis laihemmalta, ihan niinkun kaikki muutkin. Onko teillä ehdottaa jotain tekosyitä olla syömättä/syödä mahdollisimman vähän? Söin äsken 250g kurkkua = 28kcal. Nyt syön kasvisnuudeleita ja kukkakaalia =138kcal. Hämmentää kylläkin noi nuudelit, miten yhdessä pussissa voi olla 90kcal (133g). punnitsenko mä ne jotenkin väärin vai mitä?
I am hungry but not the way they say
Jokainen jalkojen lihas huutaa -pysähdy, hidasta!- mutta pää käskee kiristää tahtia, jalat tottelee. Kasvot on tulessa, selkä hiestä märkä, joka paikkaan sattuu -hyvä, se on sulle ihan oiken läskiperse-. Auto toisensa jälkeen menee ohi -ne kattoo kaikki sun isoa persettä- -sulje silmät niin voit edes kuvitella ettei ne näe millaiseen kuntoon oot ittes mennyt päästämään, ajattele jotain ihan muuta-. Keskity musiikkiin, keskity sanoihin.
I am hungry but not the way they say
I am thirsty in an unquenchable way
I am lonely among my familiar crowd
I'm happy and proud
I am lost high above on a could
I am save from them all
I can lose I can fall
I am on top
And they are down below
You want me to eat
But that's not the thing I need
You want me to get fat
And you think that I am mad
You stuff me up
You make me sup
I am not ill
I want you to recognize my will
But you make me sick
I don't need you slimy care
Katse osuu heti ensimmäisenä reisiin jotka löllyy ohuissa juoksutrikoissa kuin makkarat, joka askeleella. Kotipiha näkyy jo, enää parisataa metriä niin se on siinä.
Sillä sekunnilla kun Sports Tracker:n harjoitus on pysäytetty lysähdän nurmikolle huohottamaan kuin kuolemaisillani. Tarkistan heti miten meni, 364 kaloria. Sekunnin sadasosan olen tyytyväinen, olisi voinut mennä paremminkin, jos et olisi hidastellut kun piti kiihdyttää. Joudun melkein ryömimään ovelle saakka, jalat on ihan veltot. Pakko saada vettä! Ei ole nälkä, vaan jano.
Uudet kengät oli niin kevyet verrattuna vanhoihin. olihan niillä hintaeroa melkein 100€ mutta silti.
keskiviikko 18. toukokuuta 2016
toinen olisi jo mieliteko
Mä pyörryin, shit. Olin leikkaamassa salaattia kun päässä alkoi jyskytys, tai ei, pikemminkin sellainen tasainen piippaus. Ehdin onneksi heittää veitsen pöydälle, ties miten siinä olisi käynyt. Otan paprikanpalasen leikkuulaudalta ja pistän suuhun, otan toisen, ei auta, silmissä mustenee. En tiedä kauanko olin tajuttomana, tuskin puolta minuuttia kauemmin. Kuulin vain äidin äänen lähestyvän, pakko nousta ennenkun ne näkee mut. Ehdin vasta istuma-asentoon kun äiti ja isä ovat jo keittiössä. Isän ilmeestä huomaa ettei sitä kiinnosta pätkääkään, äiti kysyy yllätyksekseni enkä taaskaan ole syönyt. Keksin muutaman ruoan mitä olen tänään muka syönyt, samalla mietin äidin kylmäkiskoista tapaa esittää asia. Sain jo melkein kiellon mennä Rohkealle yöksi, mutta onneksi pidin pääni. Minun oli pakko syödä jotain, niimpä otin leivän voilla ja juustolla, hyi vittu, mutta niin hyvää. Noin hyvää leipää en ole aikoihin syönyt, mutta en voi ottaa toista, yksi siihen että pysyn jaloillani, toinen olisi jo mieliteko.
Ruokapolitiikkaa
Nyt on vähän ristiriitaset tunteet. Anonyymi kommentoi yhteen tekstiini ja kysyi onko lääkkeistäni joillakin sivuoireena lihominen ja onko se syy siihen etten saa painoa laskemaan. Tarkistin Sertralinin, vain noin yhdellä 100:sta on ilmennyt painon muutoksia, propralissa sitä ei ollut ilmennyt ollenkaan. Mutta ketipinorissa se oli listattu "hyvin yleisiin haittavaikutuksiin", voi vittu mitä mä nyt teen. En mä pysty nukkumaan ilman niitä enää ollenkaan. Ja mistä sen tietää, johtuuko junnaaminen siitä? Vittu vittu vittuuuuu!!!
En oo vieläkään ylittänyt 200kcal vaikka paastosin eilen. tarkalleen ottaen olen syönyt tähän asti 185kcal, aamullisen appelsiinin ja porkkanan jälkeen, kampaajalta tultuani olen vetänyt 1/4 kilon kukkakaalta muttei siitä paljon kaloreita tullut, määrä hirvittää silti. Kädet tärisee ja jalat on vähän spagettina, muuta näkyvää ei nälästä olekaan. Mutta mitä mä sitten uskallan syödä, ettei mene ahmimiseksi. Jogurtti ei käy, se herättää makeanhimon ja kohta olen taas lähikaupassa tutkimassa karkkihyllyä. Leivässä on niin paljon hiilareita ja sen päälle laittaisin kuitenkin läskin tavoin voita ja juustoa, hyi mikä kalorimeri. Jääkaapissa on kyllä sokeroimatonta vadelmakeittoa, ja vaikka vetäisinkin koko purkillisen, siitä ei tulisi kuin sata kaloria, ei siis paha. Mutta jäisikö se siihen. Ananaksessakaan ei muistaakseni ole kovin paljon kaloreita, olisiko n.50kcal/100g. Mihinkään vitun muroihin en kyllä koske, ajattelukin kuvottaa. Nuudeleissa ei ole niin paljoa, mutta ei suoraan sanottuna tee yhtään mieli. Pakastimen ranskalaisetkin jätän rauhaan. Millon tästä tuli tällästä vatvomista, kohta kyllästyn ja otan kaapista ensimmäisen vastaantulevan tuotteen...
En oo vieläkään ylittänyt 200kcal vaikka paastosin eilen. tarkalleen ottaen olen syönyt tähän asti 185kcal, aamullisen appelsiinin ja porkkanan jälkeen, kampaajalta tultuani olen vetänyt 1/4 kilon kukkakaalta muttei siitä paljon kaloreita tullut, määrä hirvittää silti. Kädet tärisee ja jalat on vähän spagettina, muuta näkyvää ei nälästä olekaan. Mutta mitä mä sitten uskallan syödä, ettei mene ahmimiseksi. Jogurtti ei käy, se herättää makeanhimon ja kohta olen taas lähikaupassa tutkimassa karkkihyllyä. Leivässä on niin paljon hiilareita ja sen päälle laittaisin kuitenkin läskin tavoin voita ja juustoa, hyi mikä kalorimeri. Jääkaapissa on kyllä sokeroimatonta vadelmakeittoa, ja vaikka vetäisinkin koko purkillisen, siitä ei tulisi kuin sata kaloria, ei siis paha. Mutta jäisikö se siihen. Ananaksessakaan ei muistaakseni ole kovin paljon kaloreita, olisiko n.50kcal/100g. Mihinkään vitun muroihin en kyllä koske, ajattelukin kuvottaa. Nuudeleissa ei ole niin paljoa, mutta ei suoraan sanottuna tee yhtään mieli. Pakastimen ranskalaisetkin jätän rauhaan. Millon tästä tuli tällästä vatvomista, kohta kyllästyn ja otan kaapista ensimmäisen vastaantulevan tuotteen...
Kiire
Mun pitää lähteä kampaajalle ihan näillä näppäimillä, mut teen silti pikaisen päivityksen. Paino 53,5kg, syöty appelsiini 101kcal ja porkkana 18kcal. Mun urheiluvaatteet tuli vihdoin ja kävin ne postista hakemassa käellen (2+2km) Eli olen melkein polttanut jo kaiken syömäni. Kädet vähän tärisee muttei tee mieli syödä, lääkkeitten sivuvaikutus. Kaikki oli sopivia, kengöt on ihanat enkä malta odottaa että pääsen kokeilemaan niitä. Housut mahtuu mulle nyt, mutta on niin pienet kuitenkin etten usko että niintä tulee minulle isot laihanakaan, se oli ehkä eniten pelkäämäni asia. Nestevyön ainoa ongelma on etten saanut sitä tarpeeksi kireälle, mutta ehdin katsoa sitä tarkemmin myöhemmin. Oli tarkoitus pyöräillä kaupunkiin kampaajalle, mutta siellä sataa. Ei sade muuten haittaisi, mutta matkaa on 10km edestakas. Ja menee sopivasti bussikin niin mikäs siinä, olisin ain saanut kulutettua enemmän :(
SH musiikin lempparit
Jes, pari tyyppiä innostui jo sh musiikki -ehdotuksestani. Itselleni tämän kaltaisesta musiikista on ollut paljonkin hyötyä, se on jopa pelastanut viimehetkellä ennen kuin tungen jotain sopimatonta kurkusta alas. Näissä on tietty se huono puoli ettei nää oo mitään huudatusmusiikkia, osa näistä on ehkä liiankin selviä. Itse käytän näiden kanssa aina kuulokkeita tai sitten kuuntelen yksin kotona sormi liipasimella. Puhelimeen olen ihan ladannut ne kaikki yhdeksi soittolistaksi, koska spotifyn mainokset vie multa järjen. Puhelimen soittolistassa on yhteensä 59 kappaletta, joten en kaikkia aio tähän postaukseen listata. Mutta jos haluatte voin ehkä joskus listata ne kaikki. Nyt kuitenkin muutama mun lemppari linkattuna:
Sophie - Eleanor McEvoy
Never Good Enough - Rachel Ferguson
Anorexia - Jeffree Star
Weightless - Mi
Kevyempi kantaa - Haloo Helsinki
Deadly Beauty - Faces Without Names
Skinny - Edith Backlund
Anorexic - R00K
Listan viimeinen on käyttäjältä, jolla on liki neljäkymmentä kappaletta tätä samaa gendreä. Käyttäjä on anamiamusic.
Toivottavasti tästä postauksesta oli jollekin apua. Olis kiva jos kertoisitte omat lempparinne kommenteissa, ja jos ette kuuntele tämänkaltaista musiikkia niin voitte kertoa ihan vaan muutaman suosikki -biisinne. Kiitos ♥
Sophie - Eleanor McEvoy
Never Good Enough - Rachel Ferguson
Anorexia - Jeffree Star
Weightless - Mi
Kevyempi kantaa - Haloo Helsinki
Deadly Beauty - Faces Without Names
Skinny - Edith Backlund
Anorexic - R00K
Listan viimeinen on käyttäjältä, jolla on liki neljäkymmentä kappaletta tätä samaa gendreä. Käyttäjä on anamiamusic.
Toivottavasti tästä postauksesta oli jollekin apua. Olis kiva jos kertoisitte omat lempparinne kommenteissa, ja jos ette kuuntele tämänkaltaista musiikkia niin voitte kertoa ihan vaan muutaman suosikki -biisinne. Kiitos ♥
tiistai 17. toukokuuta 2016
Sh musaa
Jotenkin sairaalla tavalla paastoaminen on helpottavaa, kun ei tarvitse miettiä mitä syö, ja herättääkö se nälän jolloin päätyy tyhjentämään keittiön kaapit säilykkeitä ja mausteita myöten. Ei tarvitse laskea kaloreita, eikä miettiä montako vatsalihasliikettä pitää tehdä polttaakseen nuo kalorit. Ainoa asia joka voi kaataa koko tikkutalon on että ratkeaa syömään. Mulle on helpompaa olla syömättä kuin syödä vähän.
Vaihdoin vihdoin lakanat, ihanan raikas olo. Otin ketipinorit tunti, silmät ei oikein pysy auki, on vaan tarve selata Tumblr thinspo haun tuloksia. Jalat on jo unessa. Kädet laahaa levottomasti näppäimistöllä, kirjoitusvirheiden määrä kaksinkertaistuu. En mä ole mikään kielipoliisi muutenkaan, vaikka haluaisin.
Spotifysta kuuluu oma soittolistani, sh musiikkia joka on nykyään iso osa thinspoani. Jos teitä kiinnostaa niin voisin tehdä esim. postauksen jossa kerron lemppari -kappaleitani jotka kertoo syömisongelmista etc. ja te kertoisitte omanne. Tai jos ette kuuntele sh musiikkia, niin kertoisitte silti lemppari kappaleitanne. Kuulostaako ihan turhalta?
Vaihdoin vihdoin lakanat, ihanan raikas olo. Otin ketipinorit tunti, silmät ei oikein pysy auki, on vaan tarve selata Tumblr thinspo haun tuloksia. Jalat on jo unessa. Kädet laahaa levottomasti näppäimistöllä, kirjoitusvirheiden määrä kaksinkertaistuu. En mä ole mikään kielipoliisi muutenkaan, vaikka haluaisin.
Spotifysta kuuluu oma soittolistani, sh musiikkia joka on nykyään iso osa thinspoani. Jos teitä kiinnostaa niin voisin tehdä esim. postauksen jossa kerron lemppari -kappaleitani jotka kertoo syömisongelmista etc. ja te kertoisitte omanne. Tai jos ette kuuntele sh musiikkia, niin kertoisitte silti lemppari kappaleitanne. Kuulostaako ihan turhalta?
Paasto on sujunut tähän asti hyvin. Olin jo tyriä, mutta tulin järkiini karkin ollessa sentin päässä aukinaisesta suustani. Toinen läheltäpiti -tilanne pelastui käteni ollessa purkkapussissa, eihän se niin paha olisi ollut mutta haluan paaston olevan täydellinen. Päivä on kulunut huonetta siivoillessa, vihdoin saan jotain aikaiseksi. Tosin tällä hetkellä täällä näyttää paljon sotkuisemmalta kun aamulla, olen järjestänyt uudelleen kaksi neljästä kaapista, ja peilipöydän laatikoita. Saanut heitettyä kaksi pussillista tavaraa, pääasiassa paperia, pois. Ihanan vapautunut olo, sain karsittua paljon turhaa, käyttämätöntä tavaraa. Huomenna, tai viimeistään torstaina käyn vaatekaapin kimppuun, mekein puolet omistamistani vaatteista ovat tätänykyä liian isoja tai muuten vain rumia. Okei kaikki mun vaatteet on rumia, varsinkin mun päällä mutta jotainhan sitä on päälle laitettava. Nyt on ihan turha shoppailla omankokoisia vaatteita, jos ostan lähiaikoina vaatteita, otan pienimmän mahdollisen koon jotta se sopii silloin kun olen tarpeeksi laiha.
Jos nyt koskaan saan painon tippumaan, aamulla vaaka tuomitsi taas isommalla luvulla kun mitä painoin blogin kirjoittamisen aloittaessani, 54,2kg. Tiedän että osa siitä on nesteitä, mutta silti tunnen itteni niin epäonnistujaksi. Meinasin jo vaa'alla sanoa heihei paastolle ja mennä keittiöön sikailemaan mutta ajattelin vain kuinka paljon paoíno siitä nousisi. Ei vaan ole urheilufiilis kun tilaamani urheiluvaatteet eivät ole vielä tulleet, ja menin pilaamaan jo vanhat juoksutrikooni pihatöissä, niissä on kaksitoista reikää peräisin oksista etc.
En muuten sitten koskaan aloittanut lääkitystäni uudelleen niinkuin lupasin. Tänään kuitenkin otin lääkkeet, 50mg sertraliinia (150mg on oikea annos mutta pitää ensin totutella) ja 10mg propralia (koko annokseni on 20mg), ketipinooria olen käyttänyt säännöllisesti jo jonkin aikaa joten siinä ei ole ongelmaa.
Viikonloppu ahdistaa, yksi kaveri kauempaa tulee tänne, mennään Rohkealle yöksi, tai siis kahdeksi. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Vaasaan "shoppaamaan" vaikka kellään meistä ei ole paljoa rahaa. "Olisi tarkoitus" sen takia, että kyyti tulisi mun isältä mutta se ei ole vielä vastannut myöntävästi. Matka pelottaa, koska Rohkea, ja blogissani uusi tuttavuus, olkoon hän vaikka Hymy, koska aina kun nähdään, hän on iloinen ja hymyilee, ja saa jopa minut hymyilemään. Jokatapauksessa matka pelottaa koska he haluavat takuulla mennä jonnekin syömään. Ja herkkuiltojakin on kai luvassa, shit. Mun itsekuri riittää, sen on pakko. Mä en aio syödä herkkuja koko viikonloppuna, enkä muutenkaan enää ikinä.
Myöskään, Hymy ei ole nähnyt arpisia jalkojani eikä tiedä mun tänhetkistä tilanneta. Mitä jos se kysyy miten mulla menee koulussa? En mä ole valmis kertomaan miten oon pilannut mun ja lähisteni elämän, että olen yrittänyt lopettaa elämäni itse. Syömisistä ei tiedä kukaan joten niistä kertominen ei tule kysymykseenkään. Paitsi mulle kaks tärkeintä ihmistä tietää että mulla on ollut ruoan kanssa ongelmia, mutta sanoin että se on jo taaksejäänyttä elämää.
Aion ehkä ottaa lauantaina industrialin tai anti -helixin, jännittää ihan sikana kun ei mulla ole ennen ollut lävistystä. Vaikka lävistysten ikäraja onkin 16 vuotta, eli minulla olisi lupa ottaa mikä tahansa lävistys, sovittiin äidin kanssa että niin kauan kun olen alaikäinen en ota reikiä muualle kun korviin. Ehkä se on hyväkin, en tiedä yhtään minkä lävistyksen haluaisin kasvoihini. Suun lähelle sijoittuvat eivät tule kysymykseenkään, ne ei kiehdo ollenkaan. Normaali nenäkoru kaan ei oikein kiinnosta, septum olisi kiva mutten ole varma sopiiko se mun nenän malliin, sen saisi ainakin helposti piiloon niin se ei haittaisi esim. palvelutyössä. Bridge olisi toinen vaihtoehto, mutta se näyttää aina niin rujolta. Kun mä oon laiha ja siro, haluan että kaikki sointuu kivasti yhteen.
PS. sori jos ette jaksa lukea koko postausta, yleensä tykkään kirjoittaa monia lyhyitä postauksia jotka keskittyis yhteen tai kahteen aiheeseen mutta tästä tuli tällainen sekasikiö :D
Jos nyt koskaan saan painon tippumaan, aamulla vaaka tuomitsi taas isommalla luvulla kun mitä painoin blogin kirjoittamisen aloittaessani, 54,2kg. Tiedän että osa siitä on nesteitä, mutta silti tunnen itteni niin epäonnistujaksi. Meinasin jo vaa'alla sanoa heihei paastolle ja mennä keittiöön sikailemaan mutta ajattelin vain kuinka paljon paoíno siitä nousisi. Ei vaan ole urheilufiilis kun tilaamani urheiluvaatteet eivät ole vielä tulleet, ja menin pilaamaan jo vanhat juoksutrikooni pihatöissä, niissä on kaksitoista reikää peräisin oksista etc.
En muuten sitten koskaan aloittanut lääkitystäni uudelleen niinkuin lupasin. Tänään kuitenkin otin lääkkeet, 50mg sertraliinia (150mg on oikea annos mutta pitää ensin totutella) ja 10mg propralia (koko annokseni on 20mg), ketipinooria olen käyttänyt säännöllisesti jo jonkin aikaa joten siinä ei ole ongelmaa.
Viikonloppu ahdistaa, yksi kaveri kauempaa tulee tänne, mennään Rohkealle yöksi, tai siis kahdeksi. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Vaasaan "shoppaamaan" vaikka kellään meistä ei ole paljoa rahaa. "Olisi tarkoitus" sen takia, että kyyti tulisi mun isältä mutta se ei ole vielä vastannut myöntävästi. Matka pelottaa, koska Rohkea, ja blogissani uusi tuttavuus, olkoon hän vaikka Hymy, koska aina kun nähdään, hän on iloinen ja hymyilee, ja saa jopa minut hymyilemään. Jokatapauksessa matka pelottaa koska he haluavat takuulla mennä jonnekin syömään. Ja herkkuiltojakin on kai luvassa, shit. Mun itsekuri riittää, sen on pakko. Mä en aio syödä herkkuja koko viikonloppuna, enkä muutenkaan enää ikinä.
Myöskään, Hymy ei ole nähnyt arpisia jalkojani eikä tiedä mun tänhetkistä tilanneta. Mitä jos se kysyy miten mulla menee koulussa? En mä ole valmis kertomaan miten oon pilannut mun ja lähisteni elämän, että olen yrittänyt lopettaa elämäni itse. Syömisistä ei tiedä kukaan joten niistä kertominen ei tule kysymykseenkään. Paitsi mulle kaks tärkeintä ihmistä tietää että mulla on ollut ruoan kanssa ongelmia, mutta sanoin että se on jo taaksejäänyttä elämää.
Aion ehkä ottaa lauantaina industrialin tai anti -helixin, jännittää ihan sikana kun ei mulla ole ennen ollut lävistystä. Vaikka lävistysten ikäraja onkin 16 vuotta, eli minulla olisi lupa ottaa mikä tahansa lävistys, sovittiin äidin kanssa että niin kauan kun olen alaikäinen en ota reikiä muualle kun korviin. Ehkä se on hyväkin, en tiedä yhtään minkä lävistyksen haluaisin kasvoihini. Suun lähelle sijoittuvat eivät tule kysymykseenkään, ne ei kiehdo ollenkaan. Normaali nenäkoru kaan ei oikein kiinnosta, septum olisi kiva mutten ole varma sopiiko se mun nenän malliin, sen saisi ainakin helposti piiloon niin se ei haittaisi esim. palvelutyössä. Bridge olisi toinen vaihtoehto, mutta se näyttää aina niin rujolta. Kun mä oon laiha ja siro, haluan että kaikki sointuu kivasti yhteen.
PS. sori jos ette jaksa lukea koko postausta, yleensä tykkään kirjoittaa monia lyhyitä postauksia jotka keskittyis yhteen tai kahteen aiheeseen mutta tästä tuli tällainen sekasikiö :D
maanantai 16. toukokuuta 2016
Läski sika!
LÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKI!!!! Kyllä, me käytiin kaupassa. Kyllä, mä ostin karkkia. Kyllä, mä olen paskin ihminen päällä maan. Käytiin äitin kanssa ensin kahvilassa. Mun oli pakko ottaa jotain ettei äiti epäile mitään. Otin juusto -croissantin koska siinä oli vähiten kaloreita, tai niin luulen. Onhan sekin parempi kuin joku pulla! Julkisella paikalla syöminen oli kauhein kokemus pitkään aikaan, en edes muistanut miten kamalaa se on. Kotona söin karkeista vaan alle 1/3 ja loput heitin roskiin. Päädyin taas oksentamaan. typerä nainen! Sainpahan edes osan kaloreista houkuteltua pois ruuansulatuksesta. Puoli tuntia oksentamisen jälkeen söin leipää, pastaa ja kolme tomaattia. Oksensin nekin pois. Nyt en aio syödä enää tänään ja huomenna paastoan, ihan takuulla.
Aamupaino oli 53,5kg. miksi mun pitää olla tällanen läski. Oon syönyt kolme fetajuustokuutiota ja juonut litran vettä. Ennen vedenjuontia otin jääkaapista puolentoistalitran cocispullon, yhden hörpyn jälkeen kaadoin loput viemäriin. Siinä se virtasi, sokeri, ihan mun edessä eikä mun tehnyt sitä mieli. Hain ompelulaatikosta mittanauhan ja mittasin vyötärön, lantion, rinnanympäryksen, reidet, käsivarret ja pohkeet. Totesin ettei ennen 14:00 alkavaa aikaa tarvitse syödä mitään. Jos mun kroppa on kerran varastoinut rasvaa niin käyttäkööt sen nyt jotta pääsen tavoitteisiini. Toivottavasti en saa päähäni pyytää äidiltä voimmeko käydä ostamassa karkkia tai vastaavaa. Toivottakaa onnee ;)
Kello 14:00 yhteiskäynti psykalla vanhempien kanssa. Perjantaina mun hoitaja kysyi mistä mä haluaisin siellä keskustella. Kaikki mun vastaukset kaduttaa, tai eihän ne mitään vastauksia ollut. Hoitaja kysyi jokaista eriksen ja mä en saanut suustani mitään muuta kuin "ihan sama, vaikka". "haluatko sä että teidän perhe viettäis enemmän aikaa yhdessä? Haluaisitko sä paremmat välit sun veljeen? Sun vanhemmat vois auttaa siinä" ja sitä rataa. En mä oikeesti halua yhtään enempää yhteistä aikaa, enkä mä halua että vanhemmat sekaantuu mun ja veljen väleihin. Mua muutenkin ahdistaa ajatus, että ne tekee tän vasta nyt kun mulla ei oo kaikki hyvin. En mä halua että muutoksista sovittaisiin etukäteen luoden kaikille pakottavan tarpeen totella sovittuja asioita. Mä haluaisin että nää asiat tapahtuis luonnollisesti tai sitten ei ollenkaan. Mä tiedän että kuulostan kiittämättömältä, mutta jos näistä asioista sovitaan etukäteen, ne tuntuu vaan velvollisuuksilta. Et ne viettää mun kanssa aikaa vaan koska ne kokee sen velvollisuudeks, eikä sen takia että ne haluais. Mä tiedän että niillä on rankkaa töissä ja ettei ne halua tuhlata vähää vapaa-aikaansa muhun, kun ei selvästikään halua. Sitäpaitsi mä oon kohta jo täysi-ikäinen, täysin itsenäinen. Tulee sellainen tunne ettei mikään olis enää aitoa.
Mielummin mä olen aidosti yksin.
sunnuntai 15. toukokuuta 2016
rasvapää
Mun pitää taas alkaa miettimään vähän tarkemmin mitä syön. Määrä on tähän hätään ihan hyvä, mutta ei määrällä ole väliä jos se on tätä luokkaa
-pieni banaani n. 90 kaloria
-255g JUUSTOPASTAA!! 366 kaloria
-kaurapala -viipale voilla ja juustolla n. 100 kaloria
=556 kaloria
Okei banaani ei ole paha, mutta mitä helvettiä sä meet syömään pastaa ja leipää!!! Ne on sellasia hiilaripesäkkeitä ettei ihme että perse paisuu kohta virtahevon mittoihin. Ja et sitten edes voinut syödä leipää leipänä? JUUSTOA ja VOITA!! Mikä sua vaivaa, niissä on rasvaa ihan sikana ja se tulee näkymän sun vötäröllä. Mikset sä vois södä mitään terveellistä ton sonnan tilalla?
Kävin vaa'alla ja ihmettelen miten se kesti mun painon, 53,8kg. Mua ihan oksettaa ajatella sitä, se on melkein mun alotuspaino, hyihyihyihyihyi!!! En ole liikkunutkaan tänään yhtään, vähän vain kävellyt kun käytiin äidin kanssa ostelemassa kukkia meidän uuteen kukkapenkkiin.
Mä en osaa ollenkaan laittaa mun hiuksia. Aina kun yritän, en pääse edes puoleenväliin kampausta kun olen jo ihan hermoraunio. Mun hiukset ei vaan mene niinkuin mä haluan niiden menevän, Ranskalaista lettiä tehdessä osiot vaan tarttuu toisiinsa, turhaudun ja alan repimään hiuksia irti ja lyömään mun päätä harjalla. otan juurista kiinni ja sekoitan ja painelen niitä erisuuntiin kunnes pää näyttää aavikolla kasvavalta pensaalta. Mun hiukset näyttää muutenkin ihan kamalalta tällä hetkellä, aloin kasvattaa omaa väriäni takaisin kuuden vuoden hiustenvärjäys -kierteen jälkeen ja juurikasvu on kymmenen sentin mittainen ja saa mun pään näyttämään rasvapallolta. Sitä sanaa voisi käyttää kuvaamaan myös mun tänhetkistä vartaloa joten ne kai sitten sopivat yhteen.
-pieni banaani n. 90 kaloria
-255g JUUSTOPASTAA!! 366 kaloria
-kaurapala -viipale voilla ja juustolla n. 100 kaloria
=556 kaloria
Okei banaani ei ole paha, mutta mitä helvettiä sä meet syömään pastaa ja leipää!!! Ne on sellasia hiilaripesäkkeitä ettei ihme että perse paisuu kohta virtahevon mittoihin. Ja et sitten edes voinut syödä leipää leipänä? JUUSTOA ja VOITA!! Mikä sua vaivaa, niissä on rasvaa ihan sikana ja se tulee näkymän sun vötäröllä. Mikset sä vois södä mitään terveellistä ton sonnan tilalla?
Kävin vaa'alla ja ihmettelen miten se kesti mun painon, 53,8kg. Mua ihan oksettaa ajatella sitä, se on melkein mun alotuspaino, hyihyihyihyihyi!!! En ole liikkunutkaan tänään yhtään, vähän vain kävellyt kun käytiin äidin kanssa ostelemassa kukkia meidän uuteen kukkapenkkiin.
Mä en osaa ollenkaan laittaa mun hiuksia. Aina kun yritän, en pääse edes puoleenväliin kampausta kun olen jo ihan hermoraunio. Mun hiukset ei vaan mene niinkuin mä haluan niiden menevän, Ranskalaista lettiä tehdessä osiot vaan tarttuu toisiinsa, turhaudun ja alan repimään hiuksia irti ja lyömään mun päätä harjalla. otan juurista kiinni ja sekoitan ja painelen niitä erisuuntiin kunnes pää näyttää aavikolla kasvavalta pensaalta. Mun hiukset näyttää muutenkin ihan kamalalta tällä hetkellä, aloin kasvattaa omaa väriäni takaisin kuuden vuoden hiustenvärjäys -kierteen jälkeen ja juurikasvu on kymmenen sentin mittainen ja saa mun pään näyttämään rasvapallolta. Sitä sanaa voisi käyttää kuvaamaan myös mun tänhetkistä vartaloa joten ne kai sitten sopivat yhteen.
Kaikista laihin
Mä haluan vaan olla laiha. Mä en halua enää mitään muuta. Mä haluan näyttää täydelliseltä "thinspo" haun tumblr -kuvalta. Mä haluan että kaltaiseni ihailisivat kapeitä reisiäni, litteätä vatsaani ja siroja törröttäviä luitani. Mä haluan että kaikki muut kauhistelee minut nähdessään. Mä haluan katsoa itseäni peilistä niin ettei minun tee mieli raapia silmiäni irti päästä. Mä haluan käyttää vaatteiden pienintä mahdollista kokoa. Mä haluan nähdä luuni, kylkiluut, solisluut lonkkaluut, selkäranka, ja lista vaan jatkuu. Mä haluan että kehoni on puhdas, kaikesta rasvasta. MÄHALUANVAANOLLA L A I H I N.
lauantai 14. toukokuuta 2016
Jospa näillä nukkuisin
Iso lasi jääkylmää vettä, 4 tablettia ketipinooria, kyllä luulisi unen tulevan.
Ei mulla mitään univaikeuksia enää ole, haluan vaan että tää päivä jo loppuis. Saisin ajatukset hetkeksi pois siitä mitä olen syönyt, paljonko kaloreita siinä oli, miten en ole taaskaan liikkunut tarpeeksi, mitä söisin huomenna vai olisinko syömättä, miten sotkuinen huoneeni on, sitäkään en ole taas viikkoon siivonnut. L A I S K A .
Mainitsin aiemmin miten minua ahdistaa kun en vieläkään tidä saanko/sainko kesätöitä kunnalta. Kun kävin taas kolmannen kerran tänään tarkistamassa sähköpostini (jonka muuten tarkistin tänään jo neljättä ketaa noiden sanojen jälkeen) olisiko sinne tullut edes lyhyt "haahaa etpä saanut paska töitä" viesti, mutta ei. Tämän jälkeen sain taas raivokohtauksen ja itkupotkuraivarin. En ottanut terää esiin, mutta epätavallisen pitkäksi kasvanet kynteni kävivät melkein paremmin. Raavin reisiä käsivarsia vatsaa kasvoja, puristelin itseäni jokapaikasta mistä keksin saavani kiinni, eli toisin sanoen jok ikisestä kohdasta. Päädyin taas avautumaan tyynylle, sen suorempaa en osaa keskustella, se oli kirjaimellisesti pelkkää huutoa ja karjumista.
Nyt on taas se aika vuodesta kun musta rullaverho pitää vetää alas, ulkona on valoisaa kun päivällä. Lopulta kyllästyn veivaamaan sitä edes takas, se on koko kesän kiinni ja vuorokausirytmi menee taas ihan sekaisin.
Ei mulla mitään univaikeuksia enää ole, haluan vaan että tää päivä jo loppuis. Saisin ajatukset hetkeksi pois siitä mitä olen syönyt, paljonko kaloreita siinä oli, miten en ole taaskaan liikkunut tarpeeksi, mitä söisin huomenna vai olisinko syömättä, miten sotkuinen huoneeni on, sitäkään en ole taas viikkoon siivonnut. L A I S K A .
Mainitsin aiemmin miten minua ahdistaa kun en vieläkään tidä saanko/sainko kesätöitä kunnalta. Kun kävin taas kolmannen kerran tänään tarkistamassa sähköpostini (jonka muuten tarkistin tänään jo neljättä ketaa noiden sanojen jälkeen) olisiko sinne tullut edes lyhyt "haahaa etpä saanut paska töitä" viesti, mutta ei. Tämän jälkeen sain taas raivokohtauksen ja itkupotkuraivarin. En ottanut terää esiin, mutta epätavallisen pitkäksi kasvanet kynteni kävivät melkein paremmin. Raavin reisiä käsivarsia vatsaa kasvoja, puristelin itseäni jokapaikasta mistä keksin saavani kiinni, eli toisin sanoen jok ikisestä kohdasta. Päädyin taas avautumaan tyynylle, sen suorempaa en osaa keskustella, se oli kirjaimellisesti pelkkää huutoa ja karjumista.
Nyt on taas se aika vuodesta kun musta rullaverho pitää vetää alas, ulkona on valoisaa kun päivällä. Lopulta kyllästyn veivaamaan sitä edes takas, se on koko kesän kiinni ja vuorokausirytmi menee taas ihan sekaisin.
sisältäpäin viiltelijä
Ihan hirveä ahdistus, koko päivän. Niinkuin olisin huomaamattani niellyt kasan teriä ja nyt ne keskenään viiltelee mua sisältäpäin ilman mitään merkkejä ulospäin, ettei kukaan vahingossakaan huomaa miten paskana mä oon.
Kesä ahdistaa, kesävaatteet, jäätelö, kaikki muu sonta mitä pitäisi syödä, kaverit, mun kauhea kroppa jonka kanssa ei kehtaa mennä edes uimaan... ei sillä, en mä muutenkaan voisi mennä uimaan tai pitää shortseja, koska arvet. Ahdistaa kun ei voi tehdä suunnitelmia kesäkuulle, jos vaikka vahingossa antaisivatkin kunnalta kesätöitä. Vaikka tuskin ne pitää pätevänä edes rikkaruohojen nyppimiseen ja pölyjen pyyhkimiseen.
Vaakaa en uskalla edes katsoa. Jos sille nousisin, en varmasti pystyisi pitämään näppejäni erossa joko ruoasta tai terästä, kumpikin on yhtä paha.
Mätöt:
tortilla; fetaa, salaattia ja dippiä
pieni banaani
vähän karkkia
=400kcal
Poltetut: 100 vatsaa, 30 kyykkyä, 10 punnerrusta, 2x40 pakarat, 1min lankku, 2x40 jalannostot sivuttain, 50 jalkojen nostot, 10 jalkojen pyörittäminen, käveleskelyä n. 1h
= <300<
Jos sade yhtään taukoaa niin käyn vielä pyöräilemässä
perjantai 13. toukokuuta 2016
635g
Mä en osaa päättää onko tää päivä perseestä, kuten mun päivät yleensä, vai onko tää päivä tosi hyvä. Tänään oli terapia, kävelin klinikalle molempiin suuntiin (kaupunkiin tulin toki bussilla, koska en lähtenyt pyöräilemään 35km x 2 =70km) vaikka takaisin matkahuollolle meinasin mennä bussilla sateen takia. Tulipahan käveltyä tänään melkein 8km ;). Toisaalta bussilla meno olisi ollut ehkä turvallisempaa, päädyin ostamaan 635g irtokarkkeja... En koskenut niihin koko matkalla, enkä ole vieläkään. Miksei kaupoissa voida vaan ottaa pussi kassahihnalta, takavarikoida sitä ja sanoa asiakkaalle ettei tuon kokoiselle myydä ruokaa, ei varsinkaan karkkia!
Mitään en ole tänään suuhuni vielä pistänyt, siksi ne karkit varmaan houkutteleekin niin paljon. Ei vaan tee mieli syödä mitään kunnon ruokaa, haluan elää pelkillä herkuilla ja paisua niin isoksi että joudun muuttamaan johonkin isoon halliin asumaan kun en enää mahdu meidän taloon. Samalla joku mun pään sisällä huutaa etten saa syödä noita karkkeja, sitä mä kuuntelen, sitä mä ymmärrän. Silti tiedän että sorrun ihan kohta, varmaan jo heti kun saan tämän postauksen kirjoitettua ja alan katsomaan kotikadun ensimmäistä tuotantokautta, olen jo jaksossa 10. Lainasin kirjastosta myös karjalan kunnailla; ensimmäisen tuottarin ja käenpesän ekan levyn jossa on jaksot 1-4. Mä en tiedä miksi mä tykkään näistä, ehkä koska ne tuo mieleen lapsuuden, kun ei ollut vielä murheita eikä tarvinnut miettiä mitä söi, paljonko ja mitä muut siitä ajattelee.
Mulle on vihdoin löytynyt psykoterapeutti, menen ensimmäiselle tutustumiskäynnille 23.5. En tiedä yhtään mitä odottaa, onko siellä nojausasennossa oleva tuoli jossa minun pitää kertoa elämästäni kaikki, jonka jälkeen minut arvioidaan ja minulle kerrotaan mikö meni pieleen.
Ainiin, tilasin uusia urheiluvaatteita kevääksi ja kesäksi. Kolmet juoksutrikoot, yhdet normi mustat, mustat polvipituiset (koska arvet) ja musta-harmaat jossa on joku yksinkertainen kuvio. Lisäksi ostin niken juoksukengät ja nestevyön jossa on kaksi vähän pienempää pulloa, jotta veden paino tasapainottuu molemmille puolille. En jaksa odottaa kesää että pääsen juoksemaan taas metsiin, jotka on nyt ihan vetisiä.
PS. Mä menin silloin pyöräilemään, kun lupasin. Ihan uskomatonta. Pyöräilin yli 10km matkan. Eilen tein pihatöitä yli kaksi tuntia. Äiti päätti että tänävuonna uusitaan kukkapenkit, joten kaivoin lapiolla vanhoja kasveja kottikärryyn, kuskasin ne peräkärryyn. Tänään tai huomenna kerään kukkapenkkien ympäryskiviä.
Mitään en ole tänään suuhuni vielä pistänyt, siksi ne karkit varmaan houkutteleekin niin paljon. Ei vaan tee mieli syödä mitään kunnon ruokaa, haluan elää pelkillä herkuilla ja paisua niin isoksi että joudun muuttamaan johonkin isoon halliin asumaan kun en enää mahdu meidän taloon. Samalla joku mun pään sisällä huutaa etten saa syödä noita karkkeja, sitä mä kuuntelen, sitä mä ymmärrän. Silti tiedän että sorrun ihan kohta, varmaan jo heti kun saan tämän postauksen kirjoitettua ja alan katsomaan kotikadun ensimmäistä tuotantokautta, olen jo jaksossa 10. Lainasin kirjastosta myös karjalan kunnailla; ensimmäisen tuottarin ja käenpesän ekan levyn jossa on jaksot 1-4. Mä en tiedä miksi mä tykkään näistä, ehkä koska ne tuo mieleen lapsuuden, kun ei ollut vielä murheita eikä tarvinnut miettiä mitä söi, paljonko ja mitä muut siitä ajattelee.
Mulle on vihdoin löytynyt psykoterapeutti, menen ensimmäiselle tutustumiskäynnille 23.5. En tiedä yhtään mitä odottaa, onko siellä nojausasennossa oleva tuoli jossa minun pitää kertoa elämästäni kaikki, jonka jälkeen minut arvioidaan ja minulle kerrotaan mikö meni pieleen.
Ainiin, tilasin uusia urheiluvaatteita kevääksi ja kesäksi. Kolmet juoksutrikoot, yhdet normi mustat, mustat polvipituiset (koska arvet) ja musta-harmaat jossa on joku yksinkertainen kuvio. Lisäksi ostin niken juoksukengät ja nestevyön jossa on kaksi vähän pienempää pulloa, jotta veden paino tasapainottuu molemmille puolille. En jaksa odottaa kesää että pääsen juoksemaan taas metsiin, jotka on nyt ihan vetisiä.
PS. Mä menin silloin pyöräilemään, kun lupasin. Ihan uskomatonta. Pyöräilin yli 10km matkan. Eilen tein pihatöitä yli kaksi tuntia. Äiti päätti että tänävuonna uusitaan kukkapenkit, joten kaivoin lapiolla vanhoja kasveja kottikärryyn, kuskasin ne peräkärryyn. Tänään tai huomenna kerään kukkapenkkien ympäryskiviä.
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Jäätelöterä
Kunnon ruoka ei maistu, tänään mennyt yksi leipä. Siinä olikin se hyvä osuus... Herkkuja mennyt kunnon ruoan sijasta varmaan kolmen päivän kalorit. Varmaan puoli litraa vaniljajäätelöä kinuskikastikkeela ja kourallinen karkkia. Mun ei edes tehnyt mieli, ei tee vieläkään. Nyt loppui karkinsyönti tältä päivältä, joku raja pitää olla.
Katse harhailee kokoajan laatikkoon jossa on terä. Mä en ihan oikeasti halua ottaa siitä kiinni, en ole ottanut sitten syksyn vaikka joka minuutti sitä vastaan taistelenkin. Haluan veren taas valuvan pohjettani pitkin suihkun lattialle. Nyt veri vain kiehuu sisälläni yrittäen etsiä pakotietä mädäntyneen mieleni pilaamasta kehosta. Mutta mä en saa viillellä, en vaansaaensaa. Ei sillä tosin mitään väliä olisikaan. Kuka mut muutenkaan haluaisi? Miksi mä haluaisin jonkun joka ei halua mua? Mihin mä muka ketään tarvitsisinkaan, yksin on parempi olla. Ainakin saan tehdä mitä haluan, kuihtua olemattomiin, paisua kuin ilmapallo.
Tänään olen vielä menossa pyöräilemään. En sitten muuta liikuntaa olekaan tänään harrastanut. vaikka piti mennä lenkille. Voi olla että se pyöräileminenkin menee yöhön, mutta mikäs siinä, eihän mulla ole koulua jonka takia pitäisi olla nukkumassa.
Miten teillä menee? Olisi kiva kuulla jos jollakin menee edes vähän paremmin kuin mulla, tai sitten voidaan yhdessä märehtiä miten kaikki menee päin vittua..
Katse harhailee kokoajan laatikkoon jossa on terä. Mä en ihan oikeasti halua ottaa siitä kiinni, en ole ottanut sitten syksyn vaikka joka minuutti sitä vastaan taistelenkin. Haluan veren taas valuvan pohjettani pitkin suihkun lattialle. Nyt veri vain kiehuu sisälläni yrittäen etsiä pakotietä mädäntyneen mieleni pilaamasta kehosta. Mutta mä en saa viillellä, en vaansaaensaa. Ei sillä tosin mitään väliä olisikaan. Kuka mut muutenkaan haluaisi? Miksi mä haluaisin jonkun joka ei halua mua? Mihin mä muka ketään tarvitsisinkaan, yksin on parempi olla. Ainakin saan tehdä mitä haluan, kuihtua olemattomiin, paisua kuin ilmapallo.
Tänään olen vielä menossa pyöräilemään. En sitten muuta liikuntaa olekaan tänään harrastanut. vaikka piti mennä lenkille. Voi olla että se pyöräileminenkin menee yöhön, mutta mikäs siinä, eihän mulla ole koulua jonka takia pitäisi olla nukkumassa.
Miten teillä menee? Olisi kiva kuulla jos jollakin menee edes vähän paremmin kuin mulla, tai sitten voidaan yhdessä märehtiä miten kaikki menee päin vittua..
tiistai 10. toukokuuta 2016
Anteeksiantamattoman pitkä tauko on ohi!
Pyydän anteeksi melkein kahden kuukauden taukoa, joka ei ollut mitenkään suunniteltu. Mun elämä on ollut koko tämän ajan päin helvettiä (vaikka ateisti nykyään olenkin). Vahvat lääkkeet ovat pitäneet suurimman osan paniikkikohtauksista loitolla, ja on kuulemma ihan normaalia että masennuksen oireet nousevat enemmän pintaan ahdistuksen "hälvetessä".
En saa aikaiseksi mitään. Mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta. Makaan vain ja katson jotain netflixistä tai youtubesta, aina välillä havahdun aamun vaihtuessa iltapäivään, illan yöhön ja taas aamuun eikä minulla ole hajuakaan mitä olen kaikki nuo tyhjät tunnit katsonut tai ajatellut. Kuin sitä aikaa ei olisi ollutkaan. Suurimman osan ajasta musta verho peittää ikkunasta muutoin näkyvän luonnonvalon joten ajankulumisen näkee vain kännykän digitaalisesta kellosta kun tulee viesti, jota en jaksa edes lukea. Välillä tuntuu kuin olisin nukkunut viikon putkeen, välillä valvon monta yötä.
Paino on noussut hälyttävästi, kohta on varmaan raajat kuoliossa liian rasvan takia. Mulla on ikävä nälkää, mun rakkaita luita, kaikkea mitä mulla oli, mistä mä unelmoin. Mä haluan sen kaiken takas, ihan kaiken ja enemmänkin. Mun on pakko yrittää ryhdistäytyä, tää ei voi jatkua näin, mä en voi jatkaa näin. Pakko vähentää syömistä ja lisätä liikuntaa, mä en ole liikkunut yhtään sen jälkeen kun kirjoitin viimeksi. Mä haluan saada taas voimaa juoksemisesta,
Nyt mua väsyttää, en nukkunut viimeyönä. Mutta jo huomenna karsin kaiken turhan pois lautaselta ja heitän verkkarit päälle, vaikkakin sitten vain kävelylle tai pyöräilemään, kunhan ulos. Ajattelin vain ilmoittaa olevani ainakin elossa ja että haluan herättää tämän blogin taas eloon. Huomenna kirjoitan lisää, nyt on pakko päästä nukkumaan, öitä.
PS. Mulla on ollut hirveä ikävä teitä kaikkia ♥
En saa aikaiseksi mitään. Mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta. Makaan vain ja katson jotain netflixistä tai youtubesta, aina välillä havahdun aamun vaihtuessa iltapäivään, illan yöhön ja taas aamuun eikä minulla ole hajuakaan mitä olen kaikki nuo tyhjät tunnit katsonut tai ajatellut. Kuin sitä aikaa ei olisi ollutkaan. Suurimman osan ajasta musta verho peittää ikkunasta muutoin näkyvän luonnonvalon joten ajankulumisen näkee vain kännykän digitaalisesta kellosta kun tulee viesti, jota en jaksa edes lukea. Välillä tuntuu kuin olisin nukkunut viikon putkeen, välillä valvon monta yötä.
Paino on noussut hälyttävästi, kohta on varmaan raajat kuoliossa liian rasvan takia. Mulla on ikävä nälkää, mun rakkaita luita, kaikkea mitä mulla oli, mistä mä unelmoin. Mä haluan sen kaiken takas, ihan kaiken ja enemmänkin. Mun on pakko yrittää ryhdistäytyä, tää ei voi jatkua näin, mä en voi jatkaa näin. Pakko vähentää syömistä ja lisätä liikuntaa, mä en ole liikkunut yhtään sen jälkeen kun kirjoitin viimeksi. Mä haluan saada taas voimaa juoksemisesta,
Nyt mua väsyttää, en nukkunut viimeyönä. Mutta jo huomenna karsin kaiken turhan pois lautaselta ja heitän verkkarit päälle, vaikkakin sitten vain kävelylle tai pyöräilemään, kunhan ulos. Ajattelin vain ilmoittaa olevani ainakin elossa ja että haluan herättää tämän blogin taas eloon. Huomenna kirjoitan lisää, nyt on pakko päästä nukkumaan, öitä.
PS. Mulla on ollut hirveä ikävä teitä kaikkia ♥
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
ryhdistäydy ja paastoa
Nyt koetan ryhdistäytyä edes joltain osin, blogiin on nyt panostettava. Eihän tästä tule mitään että vain katsoo Netflixiä ja syösyösyö. Näin yöllä en kykene enempiä kitjoittelemaan, mutta teempä nyt ilmoituksen koskien ensiviikkoa. Elikkä - ensiviikon olen kokonaan paastolla, tasan viikko eikä yhtään vähempää. Tiedän että se voi joillekin kuulostaa aika hurjalta päätökseltä, kun en ole lähiviikkoina paastonnut juuri yhtään. Tosin olen viikonlopun serkuillani, joten siinä on haastetta kerrakseen. Pääsiäinen ei sinänsä ole ongelma, ei ne suklaamunat nyt niin ihmeellisiä ole. Ja kun niitä ajattelee, ennemminkin ällöttää kuin himottaa. Pitäisi ensiviikon aikana kyhätä taas uusi ruoka-suunnitelma,
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Kiusallisuuden huippu
Voiko elämässä olla kiusallisempaa hetkeä? Oon kiharan luona, istun olohuoneessa missä sen pikkuveli pelaa, keittiössä häärää kiharan äiti ja KIHARAN EKS KIHLATTU!!! Kihara on sen omassa huoneessa, menossa suihkuun treenaamisen jälkeen. Miks mä oon täällä? Se pyys, kun olin puolimatkassa, se ilmotti et se treenaa, ja kun tulin se käski mun mennä olohuoneeseen odottaan et se käy suihkussa... Ja yhtäkkiä törmäänkin sen eksään!!! Siis ihan oikeesti, miksei se voinu varottaa!?!
Eilenkin kun olin Rohkealla, Kihara halusi tulla saattamaan mut kotiin jostain kumman syystä. Se puhu ittensä teelle, oli meillä kaksi tuntia ja alkoi marisemaan että lähtisin saattamaan sitä kotiin... Siis mitäh? Millon se oikeesti tajuaa et mä oon introvertti... Oon kyl yrittäny monestivsille asian esittää mut ei tunnu menevän perille.
Tän perusteella mua vois helposti luulla paskaks kaveriks. Ehkä se sit on niin, mut en voi sanoo ettei vituttais. Nyt kihara haluaa et lähen mukaan, kun se vie sen äidin, eksän ja veljen sen eksän kämpille... Miks mä tulin?
Minne meni kaksi viikkoa
Melkein kahteen viikkoon en ole edes kirjautunut bloggeriin. Mun elämä on ihan hakoteillä, missään ei tunnu olevan järkeä. Tänään aamutoimia tehdessäni -syödessäni leivän ja jogurttia ja käydessäni toimittamassa ne parempaan osoitteeseen, eli sormet kurkkuun- mietin miten tää on tullut tavaksi. Juostessani rohkealta kotiin oksentamaan "kivan" ruokasession jälkeen mietin, miksi? No siksi, ettet sinä merinorsu osaa pitää päätöstäsi lopettaa syöminen, olet vain niin saatanan heikko.
En ole treenannut kohta viikkoon, tänään tosin aion mennä lenkille ja kun sen täällä julistan, en kehtaa luistaa. Ruokailut on mennyt vaihtelevasti, joku päivä en ole syönyt muruakaan, toisena päivänä tuntuu että olen syönyt viikon ruoat yhdessä päivässä. Paino nousee, ei tosin niin paljon kun pelkäsin, 52,3kg ihan liikaa silti, tosta pitäis saada 15kg pois ennen kuin olisin ylpeä. Enkä varmaan olisi silloinkaan.
Hain uuteen kouluun, lukiossani ei ole mitään vikaa, tykkään siitä valtavasti. Tuntuu vaan niin nöyryyttävältä palata sinne syksyllä, kun kaikki samaan aikaan aloittaneet menevät jo toiselle luokalle. Ja niin, olen nyt siis virallisesti loppukevään sairaslomalla, kiitos viikko sitten käydyn hoitoneuvottelun. Olen niin pettynyt että voisin tappaa itseni.
Ja siitä päästäänkin sitten toiseen aiheeseen, joka ei ole minulle nimettömänäkään helppoa kerrottavaa. noin viikko sitten yritin itsemurhaa, en koe että minulla on edes oikeus kutsua sitä oikealla nimellä, sekin meni pieleen. En aio kertoa mitä tein, mutta tämä nyt sattuu olemaan fakta ja haluan sen näin lyhykäisyydessään enempiä selittelyjä ilmoittaa. Vaikka pelkäänkin tulvani huomiohuoraksi haukutuksi tulemista ja suurin osa liekö edes uskoo sitä todeksi.
Tässä nyt oli jonkinlainen tiivistelmänpoikanen poissaoloni ajalta, paljon muutakin on tapahtunut mutta kerron jos tulee aihetta niistä puhua. Kiitos kun olette olemassa ♥
En ole treenannut kohta viikkoon, tänään tosin aion mennä lenkille ja kun sen täällä julistan, en kehtaa luistaa. Ruokailut on mennyt vaihtelevasti, joku päivä en ole syönyt muruakaan, toisena päivänä tuntuu että olen syönyt viikon ruoat yhdessä päivässä. Paino nousee, ei tosin niin paljon kun pelkäsin, 52,3kg ihan liikaa silti, tosta pitäis saada 15kg pois ennen kuin olisin ylpeä. Enkä varmaan olisi silloinkaan.
Hain uuteen kouluun, lukiossani ei ole mitään vikaa, tykkään siitä valtavasti. Tuntuu vaan niin nöyryyttävältä palata sinne syksyllä, kun kaikki samaan aikaan aloittaneet menevät jo toiselle luokalle. Ja niin, olen nyt siis virallisesti loppukevään sairaslomalla, kiitos viikko sitten käydyn hoitoneuvottelun. Olen niin pettynyt että voisin tappaa itseni.
Ja siitä päästäänkin sitten toiseen aiheeseen, joka ei ole minulle nimettömänäkään helppoa kerrottavaa. noin viikko sitten yritin itsemurhaa, en koe että minulla on edes oikeus kutsua sitä oikealla nimellä, sekin meni pieleen. En aio kertoa mitä tein, mutta tämä nyt sattuu olemaan fakta ja haluan sen näin lyhykäisyydessään enempiä selittelyjä ilmoittaa. Vaikka pelkäänkin tulvani huomiohuoraksi haukutuksi tulemista ja suurin osa liekö edes uskoo sitä todeksi.
Tässä nyt oli jonkinlainen tiivistelmänpoikanen poissaoloni ajalta, paljon muutakin on tapahtunut mutta kerron jos tulee aihetta niistä puhua. Kiitos kun olette olemassa ♥
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Bussissa
Bussissa oltu vasta tunti, neljä jäljellä. Miks ihmeessä mä haluan istua bussissa kymmenen tuntia vain kolmen tunnin ikeassaolon takia? Mä vaan haluan, oon käynyt siellä viimeksi seiskalla. Mun takana istuu joku mua nuorempi tyttö, jota en tunne. Se potkii mun selkänojaa koko ajan mutten ole ainakaan vielä jaksanut valittaa, vaikka kohta varmaan pimahtaa päässä. Olen käytävän puoleisella penkillä puolessa välissä bussia. Äitun edessä istuu n. -02 poika, ihan helvetin lihava. Sen selkänoja on melkein makuuasennossa ja äiti yrittää nukkua korvatulpat korvissa sn takana. Se poika syö koko ajan juustonaksuja tai vastaavaa, ja ne haisee ihan liian kitkeriltä, hyi. Onneksi alle kaksi tuntia että pysähdytään. Evääksi otin mukaan viilin ja lohkotun appelsiinin, toivottavasyi minun ei tarvitse kajota niihin.
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Hiihtoa ja riisikakku
Oltiin hiihtämässä yli kaksi tuntia, vaikka piti olla vaan jotain puoli tuntia ^^ 10km siinä tuli matkaa tehtyä, ja siihen mahtuikin tosi monta ylä- ja alamäkeä, tasaista, soraista ja jäistä alustaa. Tuntui välillä kuin olisi Lapissa ollut, milloin täällä on muka viimeksi ollut näin paljon lunta? Olin taas Rohkeaa nopeampi, mutta annoin sen mennä melkein koko matkan edelläni koska yritin säästellä rakkoisia kantapäitäni. Poltin koko matkan aikana 1104kcal, vau! Kyllä pitäisi riittää laihtumiseen, edes vähän painosta pois? Olen syönyt sen aamuisen viilin jälkeen vain yhdenriisikakun, joten kalorit roikkuu siinä 106kcal paikkeilla, eli olen melkein tuhat kaloria miinuksella :O Ja kun mukaan lasketaan äskeinen puolen tunnin imurointi, jolla kulutin noin 130kcal, eli olen 1128kcal miinuksella ^^ Ihan hyvin eikö?
Huomenna menee suurin osa ajasta bussissa istuessa, mutta ikean kiertäminen vie aikansa ja kaloreita palaa. En varmaankaan pysty paastoamaan ainakaan koko päivää, kun olen äidin seurassa 24/7. Aion kuitenkin syödä mahdollisimman vähän ja liikkua mahdollisimman paljon tauoilla ja tietty ikeassa. Äiti kysyi josko haluaisin karkkia matkalle, mutta sanoin säästäväni rahat ikeaan :b
Huomenna menee suurin osa ajasta bussissa istuessa, mutta ikean kiertäminen vie aikansa ja kaloreita palaa. En varmaankaan pysty paastoamaan ainakaan koko päivää, kun olen äidin seurassa 24/7. Aion kuitenkin syödä mahdollisimman vähän ja liikkua mahdollisimman paljon tauoilla ja tietty ikeassa. Äiti kysyi josko haluaisin karkkia matkalle, mutta sanoin säästäväni rahat ikeaan :b
Jälleen ihan turha postaus
Olis tietty voinut olla paastopäivä, mutta jos aamulla syön viilin (80kcal) niin onko se muka paha? Tänään taas hiihtämään, vaikka eiliset rakot paistaa kantapäissä. Monot oli ehkä hitusen liian pienet, mutta tähän hätään ei ole muutakaan joten antaa rakkojen vaan tulla. Paino ei ole tippunut, 51,0kg on se tosin parannus sortumisieni 52,7kg jälkeen, joka vilkkui vaa'an näytöllä eilen illalla. Päätettiin äidin kanssa jättää siivoaminen tähän päivään, äiti nukkuikin sitten koko eilisen päivän sohvalla.
Purkkaa oon alkanut taas syömään, se pitää makeanhimon poissa. Auttaa se kai nälkäänkin vaikkei se pahemmin olekaan vaivannut. Päätettiin kikissä yhden tytön kanssa alkaa harjoitella spagaattia ^^ ei kumpikaan venytä melkein ollenkaan joten siinä riittää haastetta, mutta se kuulostaa tosi kivalta. Mulla ei ole hajuakaan miten sitä harjoitetaan, mutta eiköhän se selviä piankin. Projekti saattaa tosin venyä aika lailla, minä kun en saa edes otetta varpaista, voi se tietty vatsamakkaroistakin johtua.
Ajattelin huomenna reissusta päivitellä lyhyitä postauksia, miltä tuntuu ja miten menee. Tulee varmaan aika sekavaa mutta niin tuntuu olevan nää mun postauset nykyään muutenkin, usein näissä ei ole päätä ei häntää. Tää on kai vaan mun tapa kirjoittaa, niin minkäs teet? Muiden pro-anojen blogit on niin runollisia ja kauniita ja omani on tällainen sekasotku. Kadehdin heidän tapaansa kirjoittaa mutta aina kun yritän mitään vastaavaa se tuntuu niin teeskennellyltä ja väärältä. En kai sitten ole mitenkään taiteellinen tapaus.
Purkkaa oon alkanut taas syömään, se pitää makeanhimon poissa. Auttaa se kai nälkäänkin vaikkei se pahemmin olekaan vaivannut. Päätettiin kikissä yhden tytön kanssa alkaa harjoitella spagaattia ^^ ei kumpikaan venytä melkein ollenkaan joten siinä riittää haastetta, mutta se kuulostaa tosi kivalta. Mulla ei ole hajuakaan miten sitä harjoitetaan, mutta eiköhän se selviä piankin. Projekti saattaa tosin venyä aika lailla, minä kun en saa edes otetta varpaista, voi se tietty vatsamakkaroistakin johtua.
Ajattelin huomenna reissusta päivitellä lyhyitä postauksia, miltä tuntuu ja miten menee. Tulee varmaan aika sekavaa mutta niin tuntuu olevan nää mun postauset nykyään muutenkin, usein näissä ei ole päätä ei häntää. Tää on kai vaan mun tapa kirjoittaa, niin minkäs teet? Muiden pro-anojen blogit on niin runollisia ja kauniita ja omani on tällainen sekasotku. Kadehdin heidän tapaansa kirjoittaa mutta aina kun yritän mitään vastaavaa se tuntuu niin teeskennellyltä ja väärältä. En kai sitten ole mitenkään taiteellinen tapaus.
maanantai 29. helmikuuta 2016
Hiihtäminen onkin kivaa!
Koko loppupäivä on mennyt hyvin, vähän ahdistaa vaan että putoaako paino vieläkään... Oltiin hiihtämässä Rohkean kanssa, suunnittelin ensin meneväni yksin koska en ole hiihtänyt aikoihin ja Rohkea on käynyt hiihtämässä useasti tänä talvena, olisin takuulla hitaampi ja huonompi. Olin kuitenkin nopeampi, joka oli kyllä ihme. Ihme oli sekin että mä oikeasti nautin siitä, kun viimeksi hiihtäessäni vihasin sitä yli kaiken. Se oli tosin ala-asteella pakkohiihtoa joten ehkä se siksi oli kamalaa. Hiihdettiin ensin pellolla, minä neljä, Rohkea kolme kierrosta. Sitten lähdettiin tietä pitkin ala-asteemme metsän ladulle (koulu oli siis ihan pellon vieressä), koska pelto kävi tylsäksi emmekä viitsineet niin pimeällä lähteä pidemmälle metsään. Hiihdin kokonaiset 1h 10min ja sain poltetuksi 598kcal. Tänään siis laskujen mukaan poltettu 993, mutta mittari ei ollut päällä hiihtäessäni kotoa pellolle eikä takaisin. Ei se pitkä matka ole mutta kyllä siinä 7kcal kulutti joten voisin sanoa polttaneeni tänään 1000kcal! JES!! jos huomenna ei ole paino tippunut niin jo on kumma. Hyvää yötä rakkaat ♥
Runner's high!
Kävin lenkillä, ja täytyy sanoa että se ahdistus ja epätoivoisuus hävisivät sen myötä miltei olemattomiin. Ehkä eilinen "lepopäivä" oli ihan hyväkin juttu, nyt oli puhtia ja päättäväisyyttä taas niinkuin viime viikolla. Halusin tehdä ennätyksen, ja sen teinkin, hidastin koko matkan aikana vain kerran kävelyyn ja sekin oli osittain vain koska tiellä oli niin paljon liikennettä että jouduin odottamaan. Muuten juoksin koko matkan, pari kertaa teki mieli pysähtyä mutten pysähtynyt. Tunsin pulssin koskettaessani lämmintä poskeani, veri maistui suussa. Sylki värjäsi lumen punaiseksi, pyörrytti. Hyvän olon tuottava euforien tulva sai kuitenkin minut jatkamaan matkaa, se on toisaalta ihana mutta tappava tunne. Se on jotain aivan mahtavaa mutta samalla se kauhistuttaa, vaikka haluaisit pysähtyä se ei vain onnistu, mitä jos joskus kroppa ei kestäkkään ja kuolen siihen paikkaan?! Sama se, mä haluan juosta, mä haluan kiristää tahtia sitä mukaan kun sattuu enemmän. Kulutin matkalla 395kcal, eli 35kcal enemmän kuin viimeksi ja aikaakin kului vähemmän. Kohta vinttiin katsomaan jos löytäisin itselleni sukset ja pääsisin hiihtämään ^^
Thinspo kuvia!
Mun muutama lemppari thinspo tällä hetkellä!
Lopuksi kysymys. Kuka muu näkee tämän liian usein? ^^
Ryhdistäydy!
Lupasin paastota tänään, mutta se meni jo pieleen. Miten mä voin olla näin säälittävä etten taas saa itseäni niskasta kiinni. tänään on luvassa siivousta, lupasin äidille auttaa imuroimalla. Saampahan poltettua edes vähän kaloreita. Ajattelin käydä lenkillä kunhan annan ruoan vähän laskeutua, jossa ruoan määrästä päätellen menee tovi... Söin kolme leipää kera voin ja juuston, lasillinen kaakaota sekä kaksi appelsiinia. Kaloreita yht. noin 570kcal, siis hyi helvetti mikä syöppö. Tänään et kyllä enää syö mitään, et vaikka joku tarjoutuisi työntämään jotain kurkustasi alas. ET SYÖ! Kello on puoli yksi, viimeistään kahdelta lähdet lenkille ja tänään on parasta tulla ennästys tai muuten. Sitten suihkuun, imuroit ja lähdet hiihtämään. Mä en ole ikinä oikei tykännyt hiihtää, enkä ala-asteen pakkohiihdon jälkeen olekaan suksiin kajonnut. Eräs uusista tuttavistani kikissä sai minut kuitenkin innostumaan ja tänään näyttäisi ainakin olevan hyvä sää.
Keskiviikkona äidin kanssa Haaparantaan Ikeaan, mä en jaksa odottaa. Luvassa on kuitenkin monta kiusallista ruokailutilannetta, paniikkikohtausta ja mahdollinen käynti CandyWorldissa. Toivottavasti koko päivä menee ikeaa kiertäessä ettemme ehdi poiketa siellä. Mulla on jo valmis suunnitelma mitä aion ikeasta hankkia, on ollut jo pitkään. Koitan jokatapauksessa paastota sen päivän, valitan vaikka vatsakipua ^^
Keskiviikkona äidin kanssa Haaparantaan Ikeaan, mä en jaksa odottaa. Luvassa on kuitenkin monta kiusallista ruokailutilannetta, paniikkikohtausta ja mahdollinen käynti CandyWorldissa. Toivottavasti koko päivä menee ikeaa kiertäessä ettemme ehdi poiketa siellä. Mulla on jo valmis suunnitelma mitä aion ikeasta hankkia, on ollut jo pitkään. Koitan jokatapauksessa paastota sen päivän, valitan vaikka vatsakipua ^^
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Mä sekoan
Kävin idioottina vaa'alla ja sain tulokseksi 50,1kg. Mulla jotenkin pimahti päässä, se oli oikeestaan tosi pelottava tunne, vähän kuin pahimmassa vaiheessa masennustani viillellessäni. Raivo vaan sokaisi mut, mä menin ihan sekasin. Mä vaan karjuin ja heittelin tavaroita, hakkasin itseeni ja lattiaa. Suuntasin keittiöön, viili, ei riitä, kaksi leipää, ei riitä, kolme mikroleipää, ei vieläkään riitä, iso kulhollinen muroja. Mä vaan ahmin ja itkin ja huusin. Lopulta sain kunnon paniikkikohtauksen ja kyyristyin lattialle. Huimasi, oksetti, teki mieli vaan olla olematta. Pitää rauhoittua, hengittää rauhassa ja syvään.
Seuraavaksi huomaan herääväni vessan lattialta, jonne en tosiaan muista menneeni. En tiedä olinko oksentanut, ei tuntunut siltä mutta eihän sitä koskaan tiedä. Katson kelloa, vastahan kello oli yhdeksän, oonko mä nukkunut vessan lattialla kaksi tuntia?! Mä oon edelleen ihan rättiväsynyt ja menen pian nukkumaan, vihaan itteeni lisää huomenna. Nyt, mä haluun vaan nukkuu. Hyvää yötä rakkaat ♥
Seuraavaksi huomaan herääväni vessan lattialta, jonne en tosiaan muista menneeni. En tiedä olinko oksentanut, ei tuntunut siltä mutta eihän sitä koskaan tiedä. Katson kelloa, vastahan kello oli yhdeksän, oonko mä nukkunut vessan lattialla kaksi tuntia?! Mä oon edelleen ihan rättiväsynyt ja menen pian nukkumaan, vihaan itteeni lisää huomenna. Nyt, mä haluun vaan nukkuu. Hyvää yötä rakkaat ♥
lauantai 27. helmikuuta 2016
Omanlainen leffailta
Yleensä mun on tosi vaikeaa tehdä vaikutusta, etenkin itteeni. Mut tänään oon ylittänyt itteni enemmän kun varmaan yli puoleen vuoteen. Olin kaverin luona, bestikseni siis, mun pitäis keksiä joku nimi jolla häntä kutsun että tietäisitte kenestä puhun... Sanon häntä Rohkeaksi, koska hän on kaikkea sitä mitä minä en ole, itsevarma ja kaunis, olen tosin häntä laihempi mutta silti tunnen itseni isoksi Rohkean seurassa. Kuitenkin, olin siis Rohkean luona, pakastimesta löytynyt pizza oli uunissa, limsat lasissa ja suklaata pöydällä, täydellinen tilaisuus pilata tämäkin päivä. Yhtäkkiä ei enää tehnytkään mieli niistä mitään, kalorit vaan kummitteli mielessä. Ja onnistuin välttämään ne kaikki! Valitin vatsakivusta, meni läpi ^^ Limsankin sain vältettyä vaikka 7up on mun lempparia, mut ne kalorit. Niimpä Rohkea söi keskenään koko pizzan, puolet suklaalevystä (kuulemma jos minun kohta tekisikin mieli) ja joi limsat. Ilta ei olisi voinut mennä paremmin. Kotiin tulin niin myöhään etten enää saa syödä iltapala -viiliä, mutta ei mulla edes ole nälkä :) Tänään aion pitää leffaillan kera vatsojen, kyykkyjen ja punnerrusten ^^ Teen tosin muutakin mut toi kuulosti hyvältä :b
Tee se ilon kautta
Sain itseni sittenkin nousemaan lämpimästä sängystä juoksemaan 4 asteen pakkaseen. Sauna päälle, lämmintä vaatetta mutta silti kevyttä, kännykästä sovellus mittaamaan suoritusta ja muusiikki pauhaamaan. Ensimmäiset pari sataa metriä tuntui tosi raskailta ja teki niin mieli jatkaa kävellen, kylmä ilma tuntui kuristavan kurkkua. Löydettyäni hyvän hengitysrytmin jaksoinkin juosta miltei kaksi kilometriä hidastamatta. Joillekin se voi olla vähän mutta kuntoni nousee kovaa vauhtia ;). Melkein kuuden kilometrin matkalla pysähdyin ainoastaan ylittäessäni valtatien kaksi kertaa sekä kolme noin 20 metrin kävelyä, muuten juoksin koko matkan. Sää oli ihanan raikas ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan minulla oli hyvä olla, tätä mä oon kaivannut. En mä vihaa lenkkeilyä, mä rakastan sitä. Sitä tunnetta kun juokset samaa reittiä uudelleen ja uudelleen ja joka kerta parannat suoritusta.
"Ei riitä jos vain yrität parhaasi, sinun on tehtävä se vieläkin paremmin"
Nyt tuntuu niin hyvältä, jalat on kipeet mutta mitä sitten. Sain taas parannettua tuloksia, joka tarkoittaa että kunto nousee. Kun kunto nousee, jaksaa paremmin ja enemmän. Tänään paloi 359kcal mutta voinen pyöristää sen vastatuulen ja osittain 15cm lumihangessa juoksun turvin 360kcal ^^ Ei se vielä ole parantunut kuin 8kcal edellisestä ennätyksestä.
Ei ne kilot tipu vaikka kuinka valitat
Sun pitäis olla lenkillä, mut sä vaan istut sängyllä löysään kylpytakkiin sonnustautuneena ettei läskit näy avaruuteen asti, fiksu yritys. Muut pro-anat on tälläkin hetkellä urheilemassa ja tavoittamassa ihannepainojaan ja sinä vaan voivottelet kun ei se paino tipu millään. No ei kai se tipu jos vittu vie luistat tästäkin! Kaikki on sua laihempia ja kauniimpia ja sä vaan valitat, nyt liikettä niille ihroille tai muuten.
Eilen multa kysyttiin kikissä muutama tosi hyvä kysymys, en ollut ajatellut asiaa sen kummemmin mutta jotenkin minulla oli niihin valmiina mielipide.
Eilen multa kysyttiin kikissä muutama tosi hyvä kysymys, en ollut ajatellut asiaa sen kummemmin mutta jotenkin minulla oli niihin valmiina mielipide.
Miks kaikki pakottaa syömään?
- koska ne haluu tehä meistä läskempiä ku ne et ne tuntee ittensä laihoiks.
Miks tää on niin vaikeeta?
- sen pitää olla vaikeeta et vaan ne jotka oikeesti sitä haluu ja on valmiita raataan sen eteen, onnistuu.
Näin mä asiat nään, Normaalia? Ei hajuakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)