Tää päivä meni odotusten mukaisesti. En syönyt mitään ylimääräistä. Sain tehtyä vielä sata vatsalihasliikettäkin ja kävellyt yli 7km. Mono -menetelmää ajattelin jatkaa vielä huomennakin, vuorossa olisi tomaatit, äiti toi niitä ihan sikana, oli kuulemma halpoja. Tomaatissa on 20kcal/100g ja keskiverto tomaatti painaa 100-150g. Laskeskelen tässä pikapuolin kuinka paljon saan syödä päivän aikana, että huomenna ei nälkäisenä tule päätettyä toisin.

Ananasmonosta

Yksi tölkki ananasviipaleita = 200,6kcal ja yksi tölkki ananaspaloja = 190,4kcal eli =391kcal.

Se on kai ihan hyvä kun otetaan huomioon eilinen paasto. Aamulla kolma viipaletta ananasta, mukaan 90g ananaspaloja ja loput saa syödä pitkin päivää.

Musta tulee vielä laiha

Hautajaiset meni hyvin. Söin koko päivän aikana vain kourallisen salaattia, pari haarukankärjellistä perunamuusia, kaksi ruokalusikallisen kokoista ruisleivänkannikkaa ja kupin kahvia. Illalla vedin kaksi näkkileipää juustolla ja 2dl sokeroimatonta vadelmakeittoa ja annoin itselleni luvan syödä siitä suklaasta 90kcal verran, vedin koko levyn ja kävin vielä syömässä kaksi juusto- voileipää. Seuraavakin päivä meni puihin, <10> keksiä, pastaa, pulla, paketillinen suolakeksejä. Onneksi edes liikuin koko päivän, tamppasin pari tusinaa mattoja, imuroin, pesin lattioita, tamppasin lisää mattoja. Koko päivä siinä meni siivotessa. Sunnuntaina ei mennyt sen paremmin, pastaa, suklaalevy!!!!, jäätelöä kahteenkin otteeseen.

Mä vihaan itteeni, miksen mä vaan päätä että laihdun ja tee kaikkeani sen eteen, niinkuin olisin ennen tehnyt, kun olin vielä se sama minä. Musta on tullut hyödytön luovuttaja, ennen sentään uskalsin sanoa taistelevani haluamastani. Nyt mä vaan mokaanmokaanmokaan mokaan vähän lisää, kaikki menee perseelleen. Mun on pakko laihtua, muuten mulla ei ole enää mitään, joka tekis musta mut, jos mä en enää edes pystyis pitämään päätöksiäni ja toteuttamaan unelmiani. Musta tulee vielä laihaLaiha, odottakaa vaan.

Tämän päivän olen pitänyt tiukkaa vesilinjaa, en ole pistänyt suuhun en sitten mitään. Huomenna pidän ananasmonon, tölkillinen säilöttyä ananasta, ehkä kaksi, pitää laskea kalorit.

Minuutin nautinto lanteilla

Autossa matkalla kohti mummolaa. Isä tankkaa auton. Äiti pyytää minua hakemaan hänelle salesta remix -pussin. Ei, ei tässä näin voi käydä, jos menen karkkihyllylle, en voi vastustaa kiusausta napata hyllyltä jotain, mitä vain. Ostan valkosuklaata, 549kcal/100g, levyssä on 130g = 713.7 ~714kcal. Tänään aiemmin syöty 103kcal (paahdettu paahtoleipä ilman päällisiä, pieni appelsiini, suolakeksi) +714=kcal = 817kcal ihan liikaa, et kyllä syö tollasta paskaa etetet!

Syön suklaasta 1/8 = 90kcal ja pistän purkan suuhun. Kännykkä, tumblr, thinspoa, siinä meneekin loppumatka. 193kcal, siihen on hyvä jättää, iltapalankin saa syödä jos on tarvis. Siellä on banaaneita, jos sellaisen syö niin kalorit jää täpärästi alle kolmen sadan. Kunhan et sorru enää siihen suklaaseen, muttakun se on niin hyvää. Mitä sitten, nautitko siitä minuutin ja näet sen peilistä loppuikäsi vai olet syömättä ja laihdut.

Huomenna on mun tädin hautajauset. Isän puolen sukulaiset ei ole mulle mitenkään hirveen läheisiä, ei samalla tavoin kuin serkut äidin puolelta. Mutta kyllä se silti surettaa, etenkin iskän takia. Täti ei edes ollut vanha, tai ainakaan niin vanha että kuolema olisi ollut ns. luonnollista. Mä tunnen itteni täysin mädäksi ihmiseksi, kun multa on kuollut sukulainen jota mun pitäisi surra, mutta mun mielessä pyörii vaan mitä joudun hautajaisissa pistämään suuhuni. Mä tiedän, mä olen hirviö.

Eilisen jäätelö -session jälkeen paastosin iltaan asti, klo 19 söin vadelma pikapuuron ja... mansikkajäätelöä, kalorit yhteensä n. 300. Tänään vaaka näytti pitävän musta, 53,2kg eli -1,3kg eilisestä. Ne oli siis vaan nesteitä. Nyt pitäisi vaan jatkaa samaan malliin joutumatta säästöliekille. Se voi olla vaikeaa koska tänään on lähtö mummulle, josta ajetaan huomenna hautajaisiin. Lähtö suunniteltiin ensin niin että mentäisiin suoraan hautajaisiin mutta ei kissa voi olla koko sitä aikaa autossa, sen on parempi olla sen aikaa mummulassa (siis äidin äidillä). Toivotaan ettei hautajaisissa ole kasvisruokaa erikseen, toisaalta silloin minulle tuputettaisiin kasapäin leipää sun muuta paskaa.

sinä itse.

Ihan kamala olo. Ensin meni 400ml lakritsajäätelöä ja sitten vielä pirtelöä. Oksettaa, jäätelö olis jopa helppo oksentaa. Tyhmä tyhmä idiootti paskakasa läski läskimpi läskein. Miten joku voi olla noin paska kaikessa. Mitään et saa et ole elämässäs tehnyt oikein, kaiken pilaat mihin kosket. Aina valitset väärin, teet väärin, ajattelet väärin. Ajattelet muista pahaa, vaikka ainoa josta pitäisi ajatella pahaa olet sinä itse.

Sormet kurkkuun, kolmannella yökkäyksellä alkaa tavaraa tulemaan ulos jatkuvalla syötöllä. Aluksi ei maistu miltään, ensimmäiseksi maistuu lakritsa, sitten mansikka ja lopulta vatsahapot, niiden maku jää karvaaksi kurkkuun. Pese hampaat, purskuta suuvettä. Vaa'alle 54,6kg, nesteitä on suurin osa mutta silti. Kämmenet repii likaisia hiuksia, sormiin jää kymmeniä suortuvia. Katsoo ettei ketään ole kotona, alkaa karjumaan, repii lisää hiuksia. Ryntää peilin eteen, puristelee kyljistä, reisistä, kaulasta, alleista, vatsasta. Jokapuolelta saa otteen, etoo jo valmiiksi. Lysähtää sängylle, kädet kasvoille, oksennus haisee oikessa kädellä yhä vaikka sitä on hangattu vaikka millä pesuaineilla, haju vaan jäi. Kyynelten virta, lisää karjuntaa joka muuttuu hetki hetkeltä enemmän itkun sekaiseksi rääkymiseksi. Yhtäkkiä terä on jo kädessä, valmiina tekemään monen millin syvyisiä viiltoja reisiin. Ei, mä en lähde tähän kierteeseen enää uudelleen, terä pois kädet helpotuksesta täristen.

Veri vai luut?

30 vatsaa, 10 punnerrusta, 20 kyykkyä, jätä lounas väliin. Aamupalakin jäi pois. Toiset 30 vatsaa, 15 punnerrusta, 30 kyykkyä. Housujen lahje ylös, sivelee puolen vuoden takaisia jo melkein kadonneita arpia, jäljet niistä jää, ikuiset. Enää muutama paistaa punaisena, loput kiiltää valkoisina, hieman ulkonevina arpina. Menettäisikö mitään jos tekisi arville joukon uusia ystäviä, eipä kai. Halu kaivaa terä esiin ja lopettaa yli puolen vuoden tauko, nyt heti. Ei, käytä viha kolmanteen kierrokseen lihaskuntoa, mutta sitten riittää, mä en halua mitään muskeleita vaan luut, pullottavat suonet ja kuoleman kalpean ihon.

Läski paska

Mun tekee mieli jotain makeaa. Ihme etten ole vielä sortunut mihinkään, paitsi äiti pakotti aamulla syömään leivän. 10:00 oli ensimmäinen arviokäynti psykoterapiasta, olihan se ihan mukava nainen mutten oikein tiedä. Enhän mä koskaan tiedä mitään, luuseru. Bussi menee vasta 14:05 joten luppoaikaa on seuraavat kaksi tuntia, olen kiertänyt jo kaikki kaupat pikaisesti. En uskalla mennä prismaan, ostaisin kuitenkin karkkia etc. Ihan niinkun viikonloppuna ei olisi ollut tarpeeksi ahmimista. Pizzaa, jäätelöä, mikroleipää, sipsiä, lisää jäätelöä, daimia, kokonaisia tomaatteja, leipää, muroja. Hyi helvetti, oksettaakin ajatella kahden viime päivän kaloreita ja nyt sitten tekee mieli jotain makeaa... Vittuvittuvittuu läski paska. Mä haluun vaan lukittautua mun huoneeseen ja syödä itteni kuoliaaks.

Pakko taas päivitellä vähän että saan mielenrauhan edes siitä että pidän teidät ajantasalla. Hymy ei tullut. Oltiin Rohkean kanssa kaupungilla viitisen tuntia. Shoppailtiin ja juteltiin, naurettiin ja vitsailtiin, mulla oli pitkästä aikaa edes hetken hauskaa. Käytiin pizzalla, eli vähäkalorinen ruoka ei ollut vaihtoehto... Alkusalaattikin oli pakko ottaa, ja kaksi patonginpalaa, söin pizzasta 3/5 limsan kera. Hyihyihyiläskiläski. Ihan kun se ei olisi ollut tarpeeksi, rohkea halusi vielä jäätelölle, otin vaniljapehmiksen. Ällölöllyväkasa! Mua hävetti istua siellä ravintolassa ja kahvilassa kaikkien näkyvillä, tuntu ku kaikki olis tuijottanut mua ja mun vatsamakkaroita. Ostin uuden treenitopin ja urheilurintsikat, kuulokkeet jotka pysyy korvissa kun juoksee, kokeilin yhtä polvipituista mekkoakin mutta näytin se ylläni ihan ylikypsältä nakilta. Mä en tykkää yhtään tuhlata rahaa, mä en ansaitse sitä. Tuntuu että valitsen aina väärin, ostan väärät tavarat ja jätän tarpeelliset kauppoihin. Äsken kun Rohkea söi iltapalaa, en syönyt mitään, hörpin vain vettä. Nyt aiotaan katsoa elokuvaa. Huomenna lenkille kuluttamaan pizzan kalorit! :-*

Vielä nopea päivitys...

Etten pystyis syyttää itteeni pimittämästä mun syömiä ruokia. Söin illalla iskän tuomaa perunarieskaa yhteensä 70g voilla ja juustolla, siitä tuli jotain 200kcal enintään joten ei kai niin paha. Tänään en oo syönyt vielä mitään.

Herätys 6:30, kasvojen pesu, syvään hengitys, nousu vaa'alle, puristaa nyrkkejä ettei huutaisi raivosta, 53,2kg. Mikä vittu siinä on ettei paino laske, oonko mä jotenkin viallinen? onko mussa joku valmistusvirhe!! Kirjaa tulokset ylös, meikkaa, suoristaa hiukset, miettii mitkä vaatteet valitsee, kaikki näyttää rumalta. Valitsee mustanharmaat jegginssit ja 1/3 hihaisen puolipoolon. Ottaa parin selfien, poistaa sitä mukaa kun ottaa kunnes luovuttaa, ei tosta naamasta saa mitenkään edustavaa kuvaa. 

Hymyllä on revähtänyt jalka, se ei ehkä pääsekään tulemaan. Päätettiin kuitenkin Rohkean kanssa lähteä kaupungille, ja mä meen niille sen jälkeen yöksi. Koitetaan vielä ylipuhua Hymy, mutta aika toivotonta tuntuu olevan kun ei se pääse edes ylös sängystä. Kyllä me ymmärretään ettei se pääse jos se on pahasti kipee, mutta ollaan vähty viimeksi monta kuukautta sitten :(

Lenkillä kului 358 kaloria, siinä on kuusi vähemmän kuin eilen, laiskamato. Kotiin tultuani kävin ensin suihkussa. Istuin pimeässä suihkussa hoitoaine päässä ainakin vartin ~tiedän ettei saisi tuhlata vettä niin, mutta edes pieneksi puolustukseksi, se oli kylmää~ ja vain itkin ja puristelin vatsamakkaroita ja sisäreisiä jotka tuntuvat kasvavan päivä päivältä suuremmiksi.

Ensin söin loput toissapäivänä keittamistäni kukkakaaleista. Otin yhden leivän voilla ja juustolla, ja n. desin sokeroimatonta vadelmakeittoa 130kcal + 100kcal (aamullinen leipä) = 230kcal Kun tosta vähentää kulutetut kalorit, ollaan turvallisesti ~toistaseks~ miinuksen puolella. Tänään menee ainakin vielä appelsiini ja ehkä vielä porkkanakin.

Lämmintä

Istun läppäri sylissä takapihalla lepotuolissa. Kuuntelen musiikkia ja katselen kissaa, kun se temmeltää ympäriämpäri pihaa, tällä hetkellä se makaa varjossa kottikärryjen alla piilossa ♥ Naapurista kuuluu ruohonleikkurin hurina, lekatun nurmen tuoksu kantaa tänne asti. Taivaalla on vitivalkoisia pilviä, mutta niin harvakseltaan ettei aurinko ole hetkeäkään peitossa. Mä en tykkää ottaa aurinkoa sen kummemmin, rakastan olla se ainoa kalpea ympäri vuoden, enkä halua mitään ihosyöpää. Ulkona seisova pyykkiteline on vihdoin korkattu kasalla isän ja veljen paitoja ja sukkia, lisäksi joukossa on munkin yksi sukka. Olispa munkin sukat kaikki täysin samanlaisia keskenään, niinkuin isän, niin ei aina olisi kaapit täynnä parittomia sukkia. Spotifysta kuuluu mäkkärin mainos, vittu kun olisi premium vaikka en mä kuuntele spotifyta muutakun koneelta, kännykälle oon ladannut kaikki musiikit. ~ Edith Backlund - Skinny ~ osaan sanat ulkoa, tottakai.

Haluaisin lenkille, nyt kun ei ole ketään estämässä. Äiti on Helsingissä, isä Seinäjoella ja veli, no se on jossain. Ulkona on niin lämminkin ettei tarvitse takkia, eikä ehkä edes pitkähihaista mutta laittaisin sen kuitenkin mustan pitkän paidan jotta tulisi paremmin ja nopeammin hiki, palaa enemmän kaloreita. Mä en ole vaan syönyt mitään muuta kun yhden leivän (taas se n. 100kcal) ja pelkään että kesken kaiken alkaa heikottaa ja tuuperrun jonnekin. Ja sitten jos nyt syö jotain, se painaa vatsassa kuin kasa kiviä, enkä mä haluaisi odotella hetkeäkään vaan lähteä saman tien. Jos kävis edes lyhyen lenkin tekemässä, tai edes kävelemässä. Huomenna en ainakaan pääse lenkille, enkä sunnuntainakaan jos ollaan Hymyn kanssa Rohkealla joten olisi vähän pakko käydä tänään.

Nyt nostat sen ison persees siitä tuolilta, vaihdat lenkkikamat päälle ja lähdet juoksemaan. HETI EIKÄ VIIDESTOISTA PÄIVÄ!! Mieti miten hyvä olo sulla on kun tuut kotiin lenkin jälkeen ja katsot kulutettuja kaloreitasi.

Söin taas illalla leivän, 100kcal. Eilisen  kalorit jäi silti alle 300, joten ei hätää. Paino 53,3kg | -0,2kg. No kai se on parempi kun ei mitään, hitaasti ne parhaat tulokset tulee.

Sain selitettyä toissapäiväisen pyörtymisen äidille, sanoin sen johtuneen ketipinorista. Kerroin ottaneeni sen yli kaksi tuntia sitten ja muistaneeni että olin luvannut tehdä salaatin ja heikko oloni johtui siitä. Se uskoi, ainakin näytti siltä, hyvä minä ;)

Me ei mennäkkään Vaasaan, vaan lähimpään kaupunkiin Rohkean ja Hymyn kanssa, ja Hymy tulee sinne suoraan, eikä Rohkealle yöksi niinkui oli tarkoitus. Tavallaan se on harmi, mulla on ikävä Hymyä, mutta eipä ainakaan tarvitse syödä niin paljon. Voi kuitenkin olla että Hymy tulee shoppailu -reissun jälkeen Tänne yöksi, en oikein pysy perässä noiden suunnitelmissa.

Mulla on heikko olo, mutta silti niin hyvä, kevyt olo. Pitäisi varmaan syödä jotain, mutten tiedä mitä voisin syödä etten rupeaisi ahmimaan ja että saan pidettyä päivän kalorit alle 500kcal.

Voiko nuudeleissa oikeesti olla niin vähän kaloreita?!?

Äiti lähti Helsinkiin, eipähän ole kyttäämässä syömisiä. Iskästä tuskin on samanlaiseksi salapoliisiksi. Nyt pitää enää keksiä jotain millä voin syödä mahdollisimman vähän Rohkean ja Hymyn seurassa. Vatsa kipeänä tuskin kelpaa koko viikonloppua. Sitäpaitti se on mun syy Rohkealle joka kerta, täytynee keksiä jotain muuta. Enkä mä edes pääse liikkumaan niitä kaloreita mihinkään, vessassakin voi käydä tekemässä haarahyppyjä etc. vaan parin tunnin välein. Rohkean äiti on aina kyttäämässä mun syömisiä, se on pari kertaa jopa soittanut mun äidille etten mä oo syöny niillä kunnolla. Vittu mikä korppikotka sekin on ja lihava kun mikä, haluaa varmaan musta läskimmän kun ite on, että näyttäis laihemmalta, ihan niinkun kaikki muutkin. Onko teillä ehdottaa jotain tekosyitä olla syömättä/syödä mahdollisimman vähän? Söin äsken 250g kurkkua = 28kcal. Nyt syön kasvisnuudeleita ja kukkakaalia =138kcal. Hämmentää kylläkin noi nuudelit, miten yhdessä pussissa voi olla 90kcal (133g). punnitsenko mä ne jotenkin väärin vai mitä? 

I am hungry but not the way they say

Jokainen jalkojen lihas huutaa -pysähdy, hidasta!- mutta pää käskee kiristää tahtia, jalat tottelee. Kasvot on tulessa, selkä hiestä märkä, joka paikkaan sattuu -hyvä, se on sulle ihan oiken läskiperse-. Auto toisensa jälkeen menee ohi -ne kattoo kaikki sun isoa persettä-  -sulje silmät niin voit edes kuvitella ettei ne näe millaiseen kuntoon oot ittes mennyt päästämään, ajattele jotain ihan muuta-. Keskity musiikkiin, keskity sanoihin. 

I am hungry but not the way they say

I am thirsty in an unquenchable way

I am lonely among my familiar crowd

I'm happy and proud

I am lost high above on a could

I am save from them all

I can lose I can fall

I am on top

And they are down below

You want me to eat

But that's not the thing I need

You want me to get fat

And you think that I am mad

You stuff me up

You make me sup

I am not ill

I want you to recognize my will

But you make me sick

I don't need you slimy care

 Katse osuu heti ensimmäisenä reisiin jotka löllyy ohuissa juoksutrikoissa kuin makkarat, joka askeleella. Kotipiha näkyy jo, enää parisataa metriä niin se on siinä. 

Sillä sekunnilla kun Sports Tracker:n harjoitus on pysäytetty lysähdän nurmikolle huohottamaan kuin kuolemaisillani. Tarkistan heti miten meni, 364 kaloria. Sekunnin sadasosan olen tyytyväinen, olisi voinut mennä paremminkin, jos et olisi hidastellut kun piti kiihdyttää. Joudun melkein ryömimään ovelle saakka, jalat on ihan veltot. Pakko saada vettä! Ei ole nälkä, vaan jano. 

Uudet kengät oli niin kevyet verrattuna vanhoihin. olihan niillä hintaeroa melkein 100€ mutta silti. 

Mä söin illalla sen toisen leivän. Se oli mieliteko, en mä olis tarvinnu sitä. Niinku se ei olis riittäny, mä otin vielä jogurttia myslin kanssa. LÄSKILÄSKI. Lopulta päivän kalorit oli jotain 600.

toinen olisi jo mieliteko

Mä pyörryin, shit. Olin leikkaamassa salaattia kun päässä alkoi jyskytys, tai ei, pikemminkin sellainen tasainen piippaus. Ehdin onneksi heittää veitsen pöydälle, ties miten siinä olisi käynyt. Otan paprikanpalasen leikkuulaudalta ja pistän suuhun, otan toisen, ei auta, silmissä mustenee. En tiedä kauanko olin tajuttomana, tuskin puolta minuuttia kauemmin. Kuulin vain äidin äänen lähestyvän, pakko nousta ennenkun ne näkee mut. Ehdin vasta istuma-asentoon kun äiti ja isä ovat jo keittiössä. Isän ilmeestä huomaa ettei sitä kiinnosta pätkääkään, äiti kysyy yllätyksekseni enkä taaskaan ole syönyt. Keksin muutaman ruoan mitä olen tänään muka syönyt, samalla mietin äidin kylmäkiskoista tapaa esittää asia. Sain jo melkein kiellon mennä Rohkealle yöksi, mutta onneksi pidin pääni. Minun oli pakko syödä jotain, niimpä otin leivän voilla ja juustolla, hyi vittu, mutta niin hyvää. Noin hyvää leipää en ole aikoihin syönyt, mutta en voi ottaa toista, yksi siihen että pysyn jaloillani, toinen olisi jo mieliteko.

Vähän thinspoa

Ruokapolitiikkaa

Nyt on vähän ristiriitaset tunteet. Anonyymi kommentoi yhteen tekstiini ja kysyi onko lääkkeistäni joillakin sivuoireena lihominen ja onko se syy siihen etten saa painoa laskemaan. Tarkistin Sertralinin, vain noin yhdellä 100:sta on ilmennyt painon muutoksia, propralissa sitä ei ollut ilmennyt ollenkaan. Mutta ketipinorissa se oli listattu "hyvin yleisiin haittavaikutuksiin", voi vittu mitä mä nyt teen. En mä pysty nukkumaan ilman niitä enää ollenkaan. Ja mistä sen tietää, johtuuko junnaaminen siitä? Vittu vittu vittuuuuu!!!

En oo vieläkään ylittänyt 200kcal vaikka paastosin eilen. tarkalleen ottaen olen syönyt tähän asti 185kcal, aamullisen appelsiinin ja porkkanan jälkeen, kampaajalta tultuani olen vetänyt 1/4 kilon kukkakaalta muttei siitä paljon kaloreita tullut, määrä hirvittää silti. Kädet tärisee ja jalat on vähän spagettina, muuta näkyvää ei nälästä olekaan. Mutta mitä mä sitten uskallan syödä, ettei mene ahmimiseksi. Jogurtti ei käy, se herättää makeanhimon ja kohta olen taas lähikaupassa tutkimassa karkkihyllyä. Leivässä on niin paljon hiilareita ja sen päälle laittaisin kuitenkin läskin tavoin voita ja juustoa, hyi mikä kalorimeri. Jääkaapissa on kyllä sokeroimatonta vadelmakeittoa, ja vaikka vetäisinkin koko purkillisen, siitä ei tulisi kuin sata kaloria, ei siis paha. Mutta jäisikö se siihen. Ananaksessakaan ei muistaakseni ole kovin paljon kaloreita, olisiko n.50kcal/100g. Mihinkään vitun muroihin en kyllä koske, ajattelukin kuvottaa. Nuudeleissa ei ole niin paljoa, mutta ei suoraan sanottuna tee yhtään mieli. Pakastimen ranskalaisetkin jätän rauhaan. Millon tästä tuli tällästä vatvomista, kohta kyllästyn ja otan kaapista ensimmäisen vastaantulevan tuotteen...

Kiire

Mun pitää lähteä kampaajalle ihan näillä näppäimillä, mut teen silti pikaisen päivityksen. Paino 53,5kg, syöty appelsiini 101kcal ja porkkana 18kcal. Mun urheiluvaatteet tuli vihdoin ja kävin ne postista hakemassa käellen (2+2km) Eli olen melkein polttanut jo kaiken syömäni. Kädet vähän tärisee muttei tee mieli syödä, lääkkeitten sivuvaikutus. Kaikki oli sopivia, kengöt on ihanat enkä malta odottaa että pääsen kokeilemaan niitä. Housut mahtuu mulle nyt, mutta on niin pienet kuitenkin etten usko että niintä tulee minulle isot laihanakaan, se oli ehkä eniten pelkäämäni asia. Nestevyön ainoa ongelma on etten saanut sitä tarpeeksi kireälle, mutta ehdin katsoa sitä tarkemmin myöhemmin. Oli tarkoitus pyöräillä kaupunkiin kampaajalle, mutta siellä sataa. Ei sade muuten haittaisi, mutta matkaa on 10km edestakas. Ja menee sopivasti bussikin niin mikäs siinä, olisin ain saanut kulutettua enemmän :(

SH musiikin lempparit

Jes, pari tyyppiä innostui jo sh musiikki -ehdotuksestani. Itselleni tämän kaltaisesta musiikista on ollut paljonkin hyötyä, se on jopa pelastanut viimehetkellä ennen kuin tungen jotain sopimatonta kurkusta alas. Näissä on tietty se huono puoli ettei nää oo mitään huudatusmusiikkia, osa näistä on ehkä liiankin selviä. Itse käytän näiden kanssa aina kuulokkeita tai sitten kuuntelen yksin kotona sormi liipasimella. Puhelimeen olen ihan ladannut ne kaikki yhdeksi soittolistaksi, koska spotifyn mainokset vie multa järjen. Puhelimen soittolistassa on yhteensä 59 kappaletta, joten en kaikkia aio tähän postaukseen listata. Mutta jos haluatte voin ehkä joskus listata ne kaikki. Nyt kuitenkin muutama mun lemppari linkattuna:

Sophie - Eleanor McEvoy

Never Good Enough - Rachel Ferguson

Anorexia - Jeffree Star

Weightless - Mi

Kevyempi kantaa - Haloo Helsinki

Deadly Beauty - Faces Without Names

Skinny - Edith Backlund

Anorexic - R00K

Listan viimeinen on käyttäjältä, jolla on liki neljäkymmentä kappaletta tätä samaa gendreä. Käyttäjä on anamiamusic.

Toivottavasti tästä postauksesta oli jollekin apua. Olis kiva jos kertoisitte omat lempparinne kommenteissa, ja jos ette kuuntele tämänkaltaista musiikkia niin voitte kertoa ihan vaan muutaman suosikki -biisinne. Kiitos ♥

Sh musaa

Jotenkin sairaalla tavalla paastoaminen on helpottavaa, kun ei tarvitse miettiä mitä syö, ja herättääkö se nälän jolloin päätyy tyhjentämään keittiön kaapit säilykkeitä ja mausteita myöten. Ei tarvitse laskea kaloreita, eikä miettiä montako vatsalihasliikettä pitää tehdä polttaakseen nuo kalorit. Ainoa asia joka voi kaataa koko tikkutalon on että ratkeaa syömään. Mulle on helpompaa olla syömättä kuin syödä vähän.

Vaihdoin vihdoin lakanat, ihanan raikas olo. Otin ketipinorit tunti, silmät ei oikein pysy auki, on vaan tarve selata Tumblr thinspo haun tuloksia. Jalat on jo unessa. Kädet laahaa levottomasti näppäimistöllä, kirjoitusvirheiden määrä kaksinkertaistuu. En mä ole mikään kielipoliisi muutenkaan, vaikka haluaisin.

Spotifysta kuuluu oma soittolistani, sh musiikkia joka on nykyään iso osa thinspoani. Jos teitä kiinnostaa niin voisin tehdä esim. postauksen jossa kerron lemppari -kappaleitani jotka kertoo syömisongelmista etc. ja te kertoisitte omanne. Tai jos ette kuuntele sh musiikkia, niin kertoisitte silti lemppari kappaleitanne. Kuulostaako ihan turhalta?

Paasto on sujunut tähän asti hyvin. Olin jo tyriä, mutta tulin järkiini karkin ollessa sentin päässä aukinaisesta suustani. Toinen läheltäpiti -tilanne pelastui käteni ollessa purkkapussissa, eihän se niin paha olisi ollut mutta haluan paaston olevan täydellinen. Päivä on kulunut huonetta siivoillessa, vihdoin saan jotain aikaiseksi. Tosin tällä hetkellä täällä näyttää paljon sotkuisemmalta kun aamulla, olen järjestänyt uudelleen kaksi neljästä kaapista, ja peilipöydän laatikoita. Saanut heitettyä kaksi pussillista tavaraa, pääasiassa paperia, pois. Ihanan vapautunut olo, sain karsittua paljon turhaa, käyttämätöntä tavaraa. Huomenna, tai viimeistään torstaina käyn vaatekaapin kimppuun, mekein puolet omistamistani vaatteista ovat tätänykyä liian isoja tai muuten vain rumia. Okei kaikki mun vaatteet on rumia, varsinkin mun päällä mutta jotainhan sitä on päälle laitettava. Nyt on ihan turha shoppailla omankokoisia vaatteita, jos ostan lähiaikoina vaatteita, otan pienimmän mahdollisen koon jotta se sopii silloin kun olen tarpeeksi laiha.

Jos nyt koskaan saan painon tippumaan, aamulla vaaka tuomitsi taas isommalla luvulla kun mitä painoin blogin kirjoittamisen aloittaessani, 54,2kg. Tiedän että osa siitä on nesteitä, mutta silti tunnen itteni niin epäonnistujaksi. Meinasin jo vaa'alla sanoa heihei paastolle ja mennä keittiöön sikailemaan mutta ajattelin vain kuinka paljon paoíno siitä nousisi. Ei vaan ole urheilufiilis kun tilaamani urheiluvaatteet eivät ole vielä tulleet, ja menin pilaamaan jo vanhat juoksutrikooni pihatöissä, niissä on kaksitoista reikää peräisin oksista etc.

En muuten sitten koskaan aloittanut lääkitystäni uudelleen niinkuin lupasin. Tänään kuitenkin otin lääkkeet, 50mg sertraliinia (150mg on oikea annos mutta pitää ensin totutella) ja 10mg propralia (koko annokseni on 20mg), ketipinooria olen käyttänyt säännöllisesti jo jonkin aikaa joten siinä ei ole ongelmaa.

Viikonloppu ahdistaa, yksi kaveri kauempaa tulee tänne, mennään Rohkealle yöksi, tai siis kahdeksi. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Vaasaan "shoppaamaan" vaikka kellään meistä ei ole paljoa rahaa. "Olisi tarkoitus" sen takia, että kyyti tulisi mun isältä mutta se ei ole vielä vastannut myöntävästi. Matka pelottaa, koska Rohkea, ja blogissani uusi tuttavuus, olkoon hän vaikka Hymy, koska aina kun nähdään, hän on iloinen ja hymyilee, ja saa jopa minut hymyilemään. Jokatapauksessa matka pelottaa koska he haluavat takuulla mennä jonnekin syömään. Ja herkkuiltojakin on kai luvassa, shit. Mun itsekuri riittää, sen on pakko. Mä en aio syödä herkkuja koko viikonloppuna, enkä muutenkaan enää ikinä.

Myöskään, Hymy ei ole nähnyt arpisia jalkojani eikä tiedä mun tänhetkistä tilanneta. Mitä jos se kysyy miten mulla menee koulussa? En mä ole valmis kertomaan miten oon pilannut mun ja lähisteni elämän, että olen yrittänyt lopettaa elämäni itse. Syömisistä ei tiedä kukaan joten niistä kertominen ei tule kysymykseenkään. Paitsi mulle kaks tärkeintä ihmistä tietää että mulla on ollut ruoan kanssa ongelmia, mutta sanoin että se on jo taaksejäänyttä elämää.

Aion ehkä ottaa lauantaina industrialin tai anti -helixin, jännittää ihan sikana kun ei mulla ole ennen ollut lävistystä. Vaikka lävistysten ikäraja onkin 16 vuotta, eli minulla olisi lupa ottaa mikä tahansa lävistys, sovittiin äidin kanssa että niin kauan kun olen alaikäinen en ota reikiä muualle kun korviin. Ehkä se on hyväkin, en tiedä yhtään minkä lävistyksen haluaisin kasvoihini. Suun lähelle sijoittuvat eivät tule kysymykseenkään, ne ei kiehdo ollenkaan. Normaali nenäkoru kaan ei oikein kiinnosta, septum olisi kiva mutten ole varma sopiiko se mun nenän malliin, sen saisi ainakin helposti piiloon niin se ei haittaisi esim. palvelutyössä. Bridge olisi toinen vaihtoehto, mutta se näyttää aina niin rujolta. Kun mä oon laiha ja siro, haluan että kaikki sointuu kivasti yhteen.

PS. sori jos ette jaksa lukea koko postausta, yleensä tykkään kirjoittaa monia lyhyitä postauksia jotka keskittyis yhteen tai kahteen aiheeseen mutta tästä tuli tällainen sekasikiö :D

Läski sika!

LÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKI!!!! Kyllä, me käytiin kaupassa. Kyllä, mä ostin karkkia. Kyllä, mä olen paskin ihminen päällä maan. Käytiin äitin kanssa ensin kahvilassa. Mun oli pakko ottaa jotain ettei äiti epäile mitään. Otin juusto -croissantin koska siinä oli vähiten kaloreita, tai niin luulen. Onhan sekin parempi kuin joku pulla! Julkisella paikalla syöminen oli kauhein kokemus pitkään aikaan, en edes muistanut miten kamalaa se on. Kotona söin karkeista vaan alle 1/3 ja loput heitin roskiin. Päädyin taas oksentamaan. typerä nainen! Sainpahan edes osan kaloreista houkuteltua pois ruuansulatuksesta. Puoli tuntia oksentamisen jälkeen söin leipää, pastaa ja kolme tomaattia. Oksensin nekin pois. Nyt en aio syödä enää tänään ja huomenna paastoan, ihan takuulla.

Aamupaino oli 53,5kg. miksi mun pitää olla tällanen läski. Oon syönyt kolme fetajuustokuutiota ja juonut litran vettä. Ennen vedenjuontia otin jääkaapista puolentoistalitran cocispullon, yhden hörpyn jälkeen kaadoin loput viemäriin. Siinä se virtasi, sokeri, ihan mun edessä eikä mun tehnyt sitä mieli. Hain ompelulaatikosta mittanauhan ja mittasin vyötärön, lantion, rinnanympäryksen, reidet, käsivarret ja pohkeet. Totesin ettei ennen 14:00 alkavaa aikaa tarvitse syödä mitään. Jos mun kroppa on kerran varastoinut rasvaa niin käyttäkööt sen nyt jotta pääsen tavoitteisiini. Toivottavasti en saa päähäni pyytää äidiltä voimmeko käydä ostamassa karkkia tai vastaavaa. Toivottakaa onnee ;)

Kello 14:00 yhteiskäynti psykalla vanhempien kanssa. Perjantaina mun hoitaja kysyi mistä mä haluaisin siellä keskustella. Kaikki mun vastaukset kaduttaa, tai eihän ne mitään vastauksia ollut. Hoitaja kysyi jokaista eriksen ja mä en saanut suustani mitään muuta kuin "ihan sama, vaikka". "haluatko sä että teidän perhe viettäis enemmän aikaa yhdessä? Haluaisitko sä paremmat välit sun veljeen? Sun vanhemmat vois auttaa siinä" ja sitä rataa. En mä oikeesti halua yhtään enempää yhteistä aikaa, enkä mä halua että vanhemmat sekaantuu mun ja veljen väleihin. Mua muutenkin ahdistaa ajatus, että ne tekee tän vasta nyt kun mulla ei oo kaikki hyvin. En mä halua että muutoksista sovittaisiin etukäteen luoden kaikille pakottavan tarpeen totella sovittuja asioita. Mä haluaisin että nää asiat tapahtuis luonnollisesti tai sitten ei ollenkaan. Mä tiedän että kuulostan kiittämättömältä, mutta jos näistä asioista sovitaan etukäteen, ne tuntuu vaan velvollisuuksilta. Et ne viettää mun kanssa aikaa vaan koska ne kokee sen velvollisuudeks, eikä sen takia että ne haluais. Mä tiedän että niillä on rankkaa töissä ja ettei ne halua tuhlata vähää vapaa-aikaansa muhun, kun ei selvästikään halua. Sitäpaitsi mä oon kohta jo täysi-ikäinen, täysin itsenäinen. Tulee sellainen tunne ettei mikään olis enää aitoa.

Mielummin mä olen aidosti yksin.

rasvapää

Mun pitää taas alkaa miettimään vähän tarkemmin mitä syön. Määrä on tähän hätään ihan hyvä, mutta ei määrällä ole väliä jos se on tätä luokkaa

-pieni banaani n. 90 kaloria
-255g JUUSTOPASTAA!! 366 kaloria
-kaurapala -viipale voilla ja juustolla n. 100 kaloria
=556 kaloria

Okei banaani ei ole paha, mutta mitä helvettiä sä meet syömään pastaa ja leipää!!! Ne on sellasia hiilaripesäkkeitä ettei ihme että perse paisuu kohta virtahevon mittoihin. Ja et sitten edes voinut syödä leipää leipänä? JUUSTOA ja VOITA!! Mikä sua vaivaa, niissä on rasvaa ihan sikana ja se tulee näkymän sun vötäröllä. Mikset sä vois södä mitään terveellistä ton sonnan tilalla?

Kävin vaa'alla ja ihmettelen miten se kesti mun painon, 53,8kg. Mua ihan oksettaa ajatella sitä, se on melkein mun alotuspaino, hyihyihyihyihyi!!! En ole liikkunutkaan tänään yhtään, vähän vain kävellyt kun käytiin äidin kanssa ostelemassa kukkia meidän uuteen kukkapenkkiin.

Mä en osaa ollenkaan laittaa mun hiuksia. Aina kun yritän, en pääse edes puoleenväliin kampausta kun olen jo ihan hermoraunio. Mun hiukset ei vaan mene niinkuin mä haluan niiden menevän, Ranskalaista lettiä tehdessä osiot vaan tarttuu toisiinsa, turhaudun ja alan repimään hiuksia irti ja lyömään mun päätä harjalla. otan juurista kiinni ja sekoitan ja painelen niitä erisuuntiin kunnes pää näyttää aavikolla kasvavalta pensaalta. Mun hiukset näyttää muutenkin ihan kamalalta tällä hetkellä, aloin kasvattaa omaa väriäni takaisin kuuden vuoden hiustenvärjäys -kierteen jälkeen ja juurikasvu on kymmenen sentin mittainen ja saa mun pään näyttämään rasvapallolta. Sitä sanaa voisi käyttää kuvaamaan myös mun tänhetkistä vartaloa joten ne kai sitten sopivat yhteen.

Kaikista laihin

Mä haluan vaan olla laiha. Mä en halua enää mitään muuta. Mä haluan näyttää täydelliseltä "thinspo" haun tumblr -kuvalta. Mä haluan että kaltaiseni ihailisivat kapeitä reisiäni, litteätä vatsaani ja siroja törröttäviä luitani. Mä haluan että kaikki muut kauhistelee minut nähdessään. Mä haluan katsoa itseäni peilistä niin ettei minun tee mieli raapia silmiäni irti päästä. Mä haluan käyttää vaatteiden pienintä mahdollista kokoa. Mä haluan nähdä luuni, kylkiluut, solisluut lonkkaluut, selkäranka, ja lista vaan jatkuu. Mä haluan että kehoni on puhdas, kaikesta rasvasta. MÄHALUANVAANOLLA L A I H I N.

Jospa näillä nukkuisin

Iso lasi jääkylmää vettä, 4 tablettia ketipinooria, kyllä luulisi unen tulevan.

Ei mulla mitään univaikeuksia enää ole, haluan vaan että tää päivä jo loppuis. Saisin ajatukset hetkeksi pois siitä mitä olen syönyt, paljonko kaloreita siinä oli, miten en ole taaskaan liikkunut tarpeeksi, mitä söisin huomenna vai olisinko syömättä, miten sotkuinen huoneeni on, sitäkään en ole taas viikkoon siivonnut. L A I S K A .

Mainitsin aiemmin miten minua ahdistaa kun en vieläkään tidä saanko/sainko kesätöitä kunnalta. Kun kävin taas kolmannen kerran tänään tarkistamassa sähköpostini (jonka muuten tarkistin tänään jo neljättä ketaa noiden sanojen jälkeen) olisiko sinne tullut edes lyhyt "haahaa etpä saanut paska töitä" viesti, mutta ei. Tämän jälkeen sain taas raivokohtauksen ja itkupotkuraivarin. En ottanut terää esiin, mutta epätavallisen pitkäksi kasvanet kynteni kävivät melkein paremmin. Raavin reisiä käsivarsia vatsaa kasvoja, puristelin itseäni jokapaikasta mistä keksin saavani kiinni, eli toisin sanoen jok ikisestä kohdasta. Päädyin taas avautumaan tyynylle, sen suorempaa en osaa keskustella, se oli kirjaimellisesti pelkkää huutoa ja karjumista.

Nyt on taas se aika vuodesta kun musta rullaverho pitää vetää alas, ulkona on valoisaa kun päivällä. Lopulta kyllästyn veivaamaan sitä edes takas, se on koko kesän kiinni ja vuorokausirytmi menee taas ihan sekaisin.

sisältäpäin viiltelijä

Ihan hirveä ahdistus, koko päivän. Niinkuin olisin huomaamattani niellyt kasan teriä ja nyt ne keskenään viiltelee mua sisältäpäin ilman mitään merkkejä ulospäin, ettei kukaan vahingossakaan huomaa miten paskana mä oon.

Kesä ahdistaa, kesävaatteet, jäätelö, kaikki muu sonta mitä pitäisi syödä, kaverit, mun kauhea kroppa jonka kanssa ei kehtaa mennä edes uimaan... ei sillä, en mä muutenkaan voisi mennä uimaan tai pitää shortseja, koska arvet. Ahdistaa kun ei voi tehdä suunnitelmia kesäkuulle, jos vaikka vahingossa antaisivatkin kunnalta kesätöitä. Vaikka tuskin ne pitää pätevänä edes rikkaruohojen nyppimiseen ja pölyjen pyyhkimiseen. 

Vaakaa en uskalla edes katsoa. Jos sille nousisin, en varmasti pystyisi pitämään näppejäni erossa joko ruoasta tai terästä, kumpikin on yhtä paha.

Mätöt:

tortilla; fetaa, salaattia ja dippiä

pieni banaani

vähän karkkia

=400kcal

Poltetut: 100 vatsaa, 30 kyykkyä, 10 punnerrusta, 2x40 pakarat, 1min lankku, 2x40 jalannostot sivuttain, 50 jalkojen nostot, 10 jalkojen pyörittäminen, käveleskelyä n. 1h

= <300<

Jos sade yhtään taukoaa niin käyn vielä pyöräilemässä

635g

Mä en osaa päättää onko tää päivä perseestä, kuten mun päivät yleensä, vai onko tää päivä tosi hyvä. Tänään oli terapia, kävelin klinikalle molempiin suuntiin (kaupunkiin tulin toki bussilla, koska en lähtenyt pyöräilemään 35km x 2 =70km) vaikka takaisin matkahuollolle meinasin mennä bussilla sateen takia. Tulipahan käveltyä tänään melkein 8km ;). Toisaalta bussilla meno olisi ollut ehkä turvallisempaa, päädyin ostamaan 635g irtokarkkeja... En koskenut niihin koko matkalla, enkä ole vieläkään. Miksei kaupoissa voida vaan ottaa pussi kassahihnalta, takavarikoida sitä ja sanoa asiakkaalle ettei tuon kokoiselle myydä ruokaa, ei varsinkaan karkkia!

Mitään en ole tänään suuhuni vielä pistänyt, siksi ne karkit varmaan houkutteleekin niin paljon. Ei vaan tee mieli syödä mitään kunnon ruokaa, haluan elää pelkillä herkuilla ja paisua niin isoksi että joudun muuttamaan johonkin isoon halliin asumaan kun en enää mahdu meidän taloon. Samalla joku mun pään sisällä huutaa etten saa syödä noita karkkeja, sitä mä kuuntelen, sitä mä ymmärrän. Silti tiedän että sorrun ihan kohta, varmaan jo heti kun saan tämän postauksen kirjoitettua ja alan katsomaan kotikadun ensimmäistä tuotantokautta, olen jo jaksossa 10. Lainasin kirjastosta myös karjalan kunnailla; ensimmäisen tuottarin ja käenpesän ekan levyn jossa on jaksot 1-4. Mä en tiedä miksi mä tykkään näistä, ehkä koska ne tuo mieleen lapsuuden, kun ei ollut vielä murheita eikä tarvinnut miettiä mitä söi, paljonko ja mitä muut siitä ajattelee.

Mulle on vihdoin löytynyt psykoterapeutti, menen ensimmäiselle tutustumiskäynnille 23.5. En tiedä yhtään mitä odottaa, onko siellä nojausasennossa oleva tuoli jossa minun pitää kertoa elämästäni kaikki, jonka jälkeen minut arvioidaan ja minulle kerrotaan mikö meni pieleen.

Ainiin, tilasin uusia urheiluvaatteita kevääksi ja kesäksi. Kolmet juoksutrikoot, yhdet normi mustat, mustat polvipituiset (koska arvet) ja musta-harmaat jossa on joku yksinkertainen kuvio. Lisäksi ostin niken juoksukengät ja nestevyön jossa on kaksi vähän pienempää pulloa, jotta veden paino tasapainottuu molemmille puolille. En jaksa odottaa kesää että pääsen juoksemaan taas metsiin, jotka on nyt ihan vetisiä.

PS. Mä menin silloin pyöräilemään, kun lupasin. Ihan uskomatonta. Pyöräilin yli 10km matkan. Eilen tein pihatöitä yli kaksi tuntia. Äiti päätti että tänävuonna uusitaan kukkapenkit, joten kaivoin lapiolla vanhoja kasveja kottikärryyn, kuskasin ne peräkärryyn. Tänään tai huomenna kerään kukkapenkkien ympäryskiviä.

Jäätelöterä

Kunnon ruoka ei maistu, tänään mennyt yksi leipä. Siinä olikin se hyvä osuus... Herkkuja mennyt kunnon ruoan sijasta varmaan kolmen päivän kalorit. Varmaan puoli litraa vaniljajäätelöä kinuskikastikkeela ja kourallinen karkkia. Mun ei edes tehnyt mieli, ei tee vieläkään. Nyt loppui karkinsyönti tältä päivältä, joku raja pitää olla.

Katse harhailee kokoajan laatikkoon jossa on terä. Mä en ihan oikeasti halua ottaa siitä kiinni, en ole ottanut sitten syksyn vaikka joka minuutti sitä vastaan taistelenkin. Haluan veren taas valuvan pohjettani pitkin suihkun lattialle. Nyt veri vain kiehuu sisälläni yrittäen etsiä pakotietä mädäntyneen mieleni pilaamasta kehosta. Mutta mä en saa viillellä, en vaansaaensaa. Ei sillä tosin mitään väliä olisikaan. Kuka mut muutenkaan haluaisi? Miksi mä haluaisin jonkun joka ei halua mua? Mihin mä muka ketään tarvitsisinkaan, yksin on parempi olla. Ainakin saan tehdä mitä haluan, kuihtua olemattomiin, paisua kuin ilmapallo.

Tänään olen vielä menossa pyöräilemään. En sitten muuta liikuntaa olekaan tänään harrastanut. vaikka piti mennä lenkille. Voi olla että se pyöräileminenkin menee yöhön, mutta mikäs siinä, eihän mulla ole koulua jonka takia pitäisi olla nukkumassa.

Miten teillä menee? Olisi kiva kuulla jos jollakin menee edes vähän paremmin kuin mulla, tai sitten voidaan yhdessä märehtiä miten kaikki menee päin vittua..

Anteeksiantamattoman pitkä tauko on ohi!

Pyydän anteeksi melkein kahden kuukauden taukoa, joka ei ollut mitenkään suunniteltu. Mun elämä on ollut koko tämän ajan päin helvettiä (vaikka ateisti nykyään olenkin). Vahvat lääkkeet ovat pitäneet suurimman osan paniikkikohtauksista loitolla, ja on kuulemma ihan normaalia että masennuksen oireet nousevat enemmän pintaan ahdistuksen "hälvetessä".

En saa aikaiseksi mitään. Mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta. Makaan vain ja katson jotain netflixistä tai youtubesta, aina välillä havahdun aamun vaihtuessa iltapäivään, illan yöhön ja taas aamuun eikä minulla ole hajuakaan mitä olen kaikki nuo tyhjät tunnit katsonut tai ajatellut. Kuin sitä aikaa ei olisi ollutkaan. Suurimman osan ajasta musta verho peittää ikkunasta muutoin näkyvän luonnonvalon joten ajankulumisen näkee vain kännykän digitaalisesta kellosta kun tulee viesti, jota en jaksa edes lukea. Välillä tuntuu kuin olisin nukkunut viikon putkeen, välillä valvon monta yötä.

Paino on noussut hälyttävästi, kohta on varmaan raajat kuoliossa liian rasvan takia. Mulla on ikävä nälkää, mun rakkaita luita, kaikkea mitä mulla oli, mistä mä unelmoin. Mä haluan sen kaiken takas, ihan kaiken ja enemmänkin. Mun on pakko yrittää ryhdistäytyä, tää ei voi jatkua näin, mä en voi jatkaa näin. Pakko vähentää syömistä ja lisätä liikuntaa, mä en ole liikkunut yhtään sen jälkeen kun kirjoitin viimeksi. Mä haluan saada taas voimaa juoksemisesta,

Nyt mua väsyttää, en nukkunut viimeyönä. Mutta jo huomenna karsin kaiken turhan pois lautaselta ja heitän verkkarit päälle, vaikkakin sitten vain kävelylle tai pyöräilemään, kunhan ulos. Ajattelin vain ilmoittaa olevani ainakin elossa ja että haluan herättää tämän blogin taas eloon. Huomenna kirjoitan lisää, nyt on pakko päästä nukkumaan, öitä.

PS. Mulla on ollut hirveä ikävä teitä kaikkia ♥