Kuolemansynnit

Kello 14:00 yhteiskäynti psykalla vanhempien kanssa. Perjantaina mun hoitaja kysyi mistä mä haluaisin siellä keskustella. Kaikki mun vastaukset kaduttaa, tai eihän ne mitään vastauksia ollut. Hoitaja kysyi jokaista eriksen ja mä en saanut suustani mitään muuta kuin "ihan sama, vaikka". "haluatko sä että teidän perhe viettäis enemmän aikaa yhdessä? Haluaisitko sä paremmat välit sun veljeen? Sun vanhemmat vois auttaa siinä" ja sitä rataa. En mä oikeesti halua yhtään enempää yhteistä aikaa, enkä mä halua että vanhemmat sekaantuu mun ja veljen väleihin. Mua muutenkin ahdistaa ajatus, että ne tekee tän vasta nyt kun mulla ei oo kaikki hyvin. En mä halua että muutoksista sovittaisiin etukäteen luoden kaikille pakottavan tarpeen totella sovittuja asioita. Mä haluaisin että nää asiat tapahtuis luonnollisesti tai sitten ei ollenkaan. Mä tiedän että kuulostan kiittämättömältä, mutta jos näistä asioista sovitaan etukäteen, ne tuntuu vaan velvollisuuksilta. Et ne viettää mun kanssa aikaa vaan koska ne kokee sen velvollisuudeks, eikä sen takia että ne haluais. Mä tiedän että niillä on rankkaa töissä ja ettei ne halua tuhlata vähää vapaa-aikaansa muhun, kun ei selvästikään halua. Sitäpaitsi mä oon kohta jo täysi-ikäinen, täysin itsenäinen. Tulee sellainen tunne ettei mikään olis enää aitoa.

Mielummin mä olen aidosti yksin.