Iso lasi jääkylmää vettä, 4 tablettia ketipinooria, kyllä luulisi unen tulevan.
Ei mulla mitään univaikeuksia enää ole, haluan vaan että tää päivä jo loppuis. Saisin ajatukset hetkeksi pois siitä mitä olen syönyt, paljonko kaloreita siinä oli, miten en ole taaskaan liikkunut tarpeeksi, mitä söisin huomenna vai olisinko syömättä, miten sotkuinen huoneeni on, sitäkään en ole taas viikkoon siivonnut. L A I S K A .
Mainitsin aiemmin miten minua ahdistaa kun en vieläkään tidä saanko/sainko kesätöitä kunnalta. Kun kävin taas kolmannen kerran tänään tarkistamassa sähköpostini (jonka muuten tarkistin tänään jo neljättä ketaa noiden sanojen jälkeen) olisiko sinne tullut edes lyhyt "haahaa etpä saanut paska töitä" viesti, mutta ei. Tämän jälkeen sain taas raivokohtauksen ja itkupotkuraivarin. En ottanut terää esiin, mutta epätavallisen pitkäksi kasvanet kynteni kävivät melkein paremmin. Raavin reisiä käsivarsia vatsaa kasvoja, puristelin itseäni jokapaikasta mistä keksin saavani kiinni, eli toisin sanoen jok ikisestä kohdasta. Päädyin taas avautumaan tyynylle, sen suorempaa en osaa keskustella, se oli kirjaimellisesti pelkkää huutoa ja karjumista.
Nyt on taas se aika vuodesta kun musta rullaverho pitää vetää alas, ulkona on valoisaa kun päivällä. Lopulta kyllästyn veivaamaan sitä edes takas, se on koko kesän kiinni ja vuorokausirytmi menee taas ihan sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti