Perjantain tapaaminen työnantajan kanssa meni hyvin, en ollut tehnyt mitään huonosti, hän jopa kehui minua, tiedä sitten oliko siihen oikeasti mitään syytä vai yrittikö hän vain motivoida minua. Ennen töihinlähtöä söin omenan ja mehukeittoa.
Viikonloppu meni päin helvettiä. Lauantaina kävin kävelyllä, halusin askelmittariin 10 000 askelta, jotka tulevat helposti arkipäivinä töissä ollessa, mutta viikonloppuisin pitäisi oikeasti lähteä liikkeelle. Sain askeltavoitteen täyteen, mutta ahmin lauantain aikana monesti, ja joka kerta oksensin... Paitsi kun söin ristikkoperunoita, päätin olla oksentamatta, tiesin että jos en jätä jotain ruokaa sisääni, nälän tunne valtaa minut kerta toisensa jälkeen.
Sunnuntai menikin vielä enemmän perseelteen, rikoin herkkulakon. Ensin söin kaurakeksejä, ne kylläkin oksensin, mutta sitten minun piti hakea kaupasta lisää tupakkaa ja kuinka ollakaan päädyin ostamaan karkkia, limsaa ja poppareita. Heti kun tulin kaupasta, vetäisin karkkipussin sisuksiini, odotin että vanhemmat menivät nukkumaan ja söin poppareita. Ja mikä vielä ällöttävämpää, minulla on sellainen tapa, että kun syön poppareita, sulatan voita ja lisään sen niiden joukkoon. Alussa se maistuu niin hyvälle, mutta kun voi hieman jäähtyy ja jähmettyy, se ei edes maistu hyvälle. En todellakaan tiedä miksi teen niin. Enkä edes oksentanut niitä ulos.
Maanantai menikin sitten vähän paremmin, syömisten kannalta. Söin vasta illalla töistä tullessani muutaman patonginpalan ilman voita, ja curry -annoksen johon lisätään vain kiehuvaa vettä. Ja mikä parempaa, en edes jaksanut syödä sitä loppuun.
Muuten maanantai oli ihan kauhea päivä. Lähdin puolenpäivän maissa keskustaan, ja jouduin laittamaan päälleni hameen, koska kaikki shortsini olivat pyykissä tai muuten vain teillä tietämättömillä sekaisessa huoneessani. SE OLI KAMALA VIRHE. Läskit reiteni hankasivat koko aurinkoisen ajan kun kävin Rohkean kanssa pihakirppiksillä, en onneksi löytänyt mitään. Käytiin muutamassa vaatekaupassa, ja kokeillessani bikiinien yläosaa, joka olisi ollut minulle vielä vuosi sitten iso, sain valtavan ahdistuskohtauksen kun näin läskieni pursuavan siitä. Lisäksi rintani olivat siihen ihan liian isot, ja ne pursusivat ulos sivuilta. Kun tulin sovituskopista ja vein yläosan takaisin rekkiin, jäin katselemaan kaupan muita asiakkaita, niin siroja ja laihoja, ja minä olen tällainen. Käytiin vielä muutamassa kaupassa, mutta en pystynyt keskittymään vaatteisiin kun ahdisti niin paljon, lisäksi aina välillä joku vanha tuttu meni ohi, enkä kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin että he katsovat mikä minusta on oikein tullut, lähes meikitön hillitön läskikasa, jonka he ennen tiesivät laihtuneena ja meikattuna. Koko matkan takaisin autolleni pidättelin itkua ja koitin tasata hengitystä, koko se pari tuntia pitkästä aikaa tämän paskan kaupungin keskustassa oli niin nöyryyttävä etten varmaan vähään aikaan vaivaudu samaan, ihan turhaa tulee vain ahdistava olo.
Kaiken lisäksi menkat alkoi eilen, ja minulla sattuu olemaan erittäin kivuliaat.