Menkkavitutusta!

Menkat... Sattuu niin helvetisti ja kaikki ärsyttää vieläkin enemmän kuin normaalisti, jos mahdollista. En ole ollut koulussa koko viikkona, en vain pysty, en vain jaksa, en vain halua mennä iloisten ihmisten ympäröimään luokkahuoneeseen vain purskahtaakseni itkuun itsesäälin rypemänä. Parempi potea tämä kotona ja mennä sen jälkeen feenikslintuna kouluun. Ja vitut! Tämä feenikslintu ei nouse tuhkasta, se palaa puoliksi ja puolet siitä jää makaamaan tuhkaan miettien miksei se voinut palaa kokonaan.

Odotan jo aikaa, kun menkat ovat poissa, en siis vanhuutta vaan laihuutta. En vain jaksa potea kipua kuukausittain kun sisuskaluni valuvat ulos. Haluan olla niin laiha etteivät edes kuukautiset vaivaa, täydellinen elämä kaikin puolin. Olen vain niin saakelin heikko etten varmaan koskaan pääse siihen pisteeseen. Olen tälläkin viikolla syönyt enemmän kuin laki sallii. Olisipa ruoan päivittäiselle määrälle laki, jotta minullakin olisi jokin moraalinen syy pitäytyä päätöksissäni. Olen vaan niin maassa etten jaksa miettiä mitään. Tänäänkin koko päivä on mennyt netflixin ja ruoan parissa. Pistin koneen hetkeksi sivuun jotta voisin siivota huoneeni, Mutta ei, en vain kestä olla ajatusteni kanssa kahden, meidän välillä on pakko olla jokin laite joka vie ajatukseni kauas koko maailman pahimmasta ja ilkeimmästä asiasta, ihmisestä. Eikä mistä tahansa ihmisestä, vaan minusta. Minulla on elämässäni kaikki hyvin, elän hyvinvointivaltiossa, käyn koulua, minulla on rakastava perhe. Maailmassa on niin paljon oikeitakin ongelmia, mutta en kykene edes ajattelemaan niitä itsekeskeisyyteni joukosta. Miten joku voi olla näin huono ihminen.

Anteeksi etten ole vähään aikaan tehnyt mitään muuta kuin valittanut ja voivotellut paskaa elämääni, mutta tälläinen mä nyt vaan olen. Ja kyllä, tähän tulee pian muutos, heti kun saan otettua itseäni niskasta kiinni ja alettua elää. Mä nousen vielä tästä suosta, ja näytä kaikille mihin mä pystyn. Musta tulee laiha, kaunis ja itsevarma, juuri niinkuin olen aina halunnutkin.

Pelkoa

Kuka tietää miltä tuntuu pelätä itseään?

 Kuka pelkää ja samalla odottaa hetkeä jolloin kaikki päättyy?

 Kuka pelkää päättävänsä sen hetken itse?

-Minä

Olen taas ollut koko päivän sängyssä, en mennyt kouluun, en mennyt edes kaverini kanssa kaupoille vaikka olin luvannut. Pelkään kulkea kotiovesta ulos. Pelkään ulkomaailmaa. Pelkään kävellä jalkakäytävillä. Mitä jos saan yhtäkkiä paniikkikohtauksen, menetän kontrollin täysin ja hyppään auton alle. Olen nähnyt äskeisen tilanteen useita kertoja unissani, ajatuksissani. 

Sain aamulla sängyllä istuessani ahdistuskohtauksen. Kuumotti, pyörrytti, itketti. Yhtäkkiä huomaan käteni kiertyneenä kaulani ympärille. Jännitän käsiäni, se tuntuu niin hyvältä, mitä jos en päästäisikään irti, mitä jos kuristaisin itseni tähän paikkaan. Hellitän otteeni, katson kasvojani peilistä, ne ovat aivan punaiset. Pidän käteni kuitenkin yhä asetettuina kaulalleni, ja yhtäkkiä kiristän taas otettani. Se helpottaa, kipu oikeasti helpottaa. Kuristan itseäni neljäsosaminuutin ennen kuin hellitän jälleen...

Joulu on taas odottamisen arvoinen

Tiedän sanoneeni ja vannoneeni joka suuntaan etten aio juhlia joulua tänä vuonna. Nyt on kuitenkin tapahtunut minun kannaltani huikea käänne. Mä... mä saan salikortin joululahjaksi ^.^ En oo koskaan ollu näin innoissani, mut toisaalta nyt kun tiiän mitä saan, ei tule ehkä mitään yllätystä jouluksi, mutta ei se mitään. Lisäksi tehdään äidin kanssa varmaankin meikkitilaus, josta olen myös todella innoissani :).

Joulupöytä ja muut joulun herkut ahdistaa jo nyt niin paljon, etten tiedä miten käy... varmasti tämä läskikasa sortuu syömään jouluna oman painonsa verran ruokaa, eli PALJON!!! En ole toistaiseksi uskaltautunut vaa'alle.

ruokaa

Taas paino on noussut... Aamulla vaaka tuomitsi minut lukemalla 50,4kg. Onnistuin aamulla olemaan syömättä, koulussa myös vaikka V pyysikin minua ruokalaan. Vasta kotona annoin itseni ajatella ruokaa, pelkäsin kuitenkin sortumista ahmimiseen. Ryhdyin keittämään kukkakaalia, siinä kun ei tunnetusti ole miljoonia kaloreita sadassa grammassa. Meillä on jääkaappi rikki, onneksi varastossa on toinen :D kaikki ruoat on nyt sitten siellä. Mukaani kaappasin myös kurkun, porkkanapussin ja suolakurkkua.

Lautaselle keräsin;
70g porkkanaraastetta 20kcal
30g suolakurkkua 5kcal
60g kurkkua 7kcal
140g kukkakaalia 34kcal
=66kcal

Yllätyin itsekin miten vähän kaloreita voi täydestä lautasesta kertyä kun tavara on oikeeta ;) Syön illalla vielä mandariinin ja ehkä riisikakun, mutta sitten saa riittää!

Sorruin... taas

Yritin tänään paastota, no se ei onnistunut. Aamupäivä meni ihan hyvin, kun olin kokeessa ei ollut aikaa ajatella ruokaa. Kun sain englannin kokeen valmiiksi ja vein sen opettajan pöydälle, sain käteeni viikkoja sitten tehdyn sanakokeen. Tulin tuomituksi arvosanalla 6-. Miten joku voi mokata jonkin niin yksinkertaisen asian kun sanakokeen ihan totaalisesti? No, siitä masentuneena kiertelin kauppoja, jotten ajattelisi ruokaa. Päädyin karkkihyllylle... Pääsin onneksi pälkähästä kun huomasin että bussi lähtee viiden minuutin päästä. Mutta jo bussissa purskahdan hiljaiseen itkuun, arvosana painoi mielialaa alaspäin, mutta päätin yrittää vastustaa kiusausta syödä. Kotona viha iski suoraan päin näköä: eilen tekemäni muffinssit oli pöydällä kutsuvina ja muhkeina. Ajattelin vain että kuka näin paskasta ihmisestä välittäisi laihanakaan? Ei kukaan! Mitä väliä vaikka lihoisin satakiloiseksi löllyväksi meduusaksi.

Päädyin syömään:
3 muffinssia, muumimukillisen jogurttia, 2 kaurapuikulaa (yksi kokonainen leipä siis) jonka päällä oli voita, juustoa ja kurkkua, Mukillisen suklaamuroja, 3 tomaattia, noin 100g kurkkua ja juomaan mukillisen kaakaota. tyhmätyhmäläskiläskiläski... Oksettaa jo noiden kaloreiden kirjaaminen. En edes tiedä paljonko kaloreita niissä muffinsseissa oli!?!? Söin jokatapauksessa kerralla enemmän kuin olen syönyt moneen päivään.

Olin jo juoksemaisillani vessaan, mutta tulin järkiini. Lupasin itselleni etten enää oksenna, en vaikka henki menisi. Olen itse kalorini nauttinut, joten kärsiminen on siis ansaittua. Loppupäivän olen tuijottanut itku kurkussa netflixiä ja kuunnellut Haloo Helsingin "kevyempi kantaa" biisiä, jonka löysin muuten alun perin juurikin Keijukaisen siivin blogista, kiitos Sigrid ♥ taas kerran annoit päivälleni toivoa.

Äitini kysyi tänään mitä koulussa oli ruokana. Yleensä sanon vain mitä päähäni juolahtaa, mutta nyt en keksinyt mitään. Joten sanoin vaan "jotain". Äiti kysyi syönkö minä tosiaan koulussa uusien kavereitteni kanssa, vai olenko taas valehdellut. Sille ei varmaan ole edes tullut mieleen että olisin valehdellyút saaneeni kavereita koulusta, no en ole. Sanoin kuitenkin että syön eikä äidillä ole mitään syytä olla huolissaan. Keskustelu jäi siihen, siltäerää. Myöhemmin äiti kysyi saako hän tulla halaamaan, yrittääkö se jotenkin pehmittää mua? Ei se yleensä mua hali tai puhu pehmoisia, ihan sma juttu kun masennukseni ilmeni. Sain heti huomiota kun minulla oli joku hätänä, kun oloni parani, huomiokin kaikkoni, mistäköhän se mahtaisi johtua...?

Vaikka äiti onkin ylipainoinen, en voi olla ajattelematta tilannetta jossa olisin ketonut hänelle mitä mieltä olen ruoasta. Minusta tuntuu että hän väheksyisi ongelmiani (joita minulla ei siis oikeasti ole, nyt vaan kuvitellaan) ruoan suhteen, ja ajattelisi "miten tuollaisella läskillä voi muka olla ongelma ruoan kanssa? Pikemminkin siinä että se syö liikaa." Tiedän että läheisenikin ajattelevat minua läskinä, joka ei muuksi muutu.

Rajan yli, niinkö luulit?

Silmät aukaistessani olin toiveikas mitä tämä päivä toisi tullessaan, ajattelin tämän olevan hyvä päivä. Kaikki oli täydellistä; ei ketään kotona kyylämässä syömisiä, vain minä "lukemassa kokeisiin". Se tosiaan kuulosti paremmalta kuin todelta. Juuri aloitettuani treenin isoveljeni paukkaa huoneeseeni ja kertoo ensimmäistä kertaa olevansa huolissaan minusta ja terveydestäni... Tuijotin suu auki suoraan veljeeni niin äimistyneen näköisenä että hän katsoi ilmeisesti parhaaksi lähteä pois ennen kuin räjähdän.

Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, paitsi minulle ja MINUN veljelleni. Me oltiin todella läheisiä pieninä, mutta sitten tapahtui jotain... Ei, oikeasti ei tapahtunut yhtään mitään, me ei enää vaan oltu tekemisissä. Kuin kaverit jotka kaikkosivat ala-asteelta siirtymisessä, menetin samalla veljenikin. Silloin elämäni oli pilalla, kaikki muuttui. Vajosin yhä vain alemmas ja alemmas masennukseen, ja sitä myötä halusin hallita kaikkea. Halusin hallita kroppaani ja ajatuksiani. Minusta tuli ihmishirviö joka olen edelleen tänäkin päivänä.

Jokatapauksessa nyt otsikon alle tarkoitettuun tekstiin. Luulin viimein päässeeni sen perkeleen ahmimisrajan yli. Joka meinaa siis sitä etten alkaisi enää ahmimaan holtittomasti. Se oli harhaluulo!! Veljeni lähdettyä huoneestani purskahdin äänettömään rään täytteiseen itkuun. Sitten iski viha, viha sitä kohtaan etten muka pystyisi syömään vaikka haluaisin. Vaikka asia onkin niin että voisin syödä jos haluaisin, en vain enää halua... Yleensä. Syöksyin keittiöön. Halusin odistaa että pystyisin syömään kaloripommin. En kuitenkaan löytänyt mitään sopivaa, joten päätin alkaa leipomaan. Selailtuani reseptejä tovin pääti tehdä suklaa muffineita. Seurasin ohjetta tarkasti kuten aina. Taikinan ollessa valmis maistoin, se oli niin helvetin hyvää. Katsoin uunissa olevia möykkyjä ensin lumoutuneena, sitten melkein näin niiden huutavan kaloreita. Ne alkoivat ällöttää, silti ottaessani ne uunista päätin maistaa. Ehkä vain yksi pala... Toinen pala, kolmas. KOKO MUFFINSSI!!! Yritin pidätellä, ei onnistu, juoksen vessaan. Oksennus tulee onneksi helposti, kun syömisestö on alle kymmenen minuuttia.

Joulu on pilalla

Vielä viikko sitten odotin joulua todella innokkaana, mutta into on nyt ohi.

Matkani vietiin. ollaan äidin ja serkkujen kanssa käyneet Apassionatassa jo neljänä peräkkäisenä vuotena. Tänä vuonna en pääse, vitun koeviikko.

Lahjatoiveeni vietiin. Ainoa toiveeni tänä vuonna oli luomiväripaletti, jota olen toivonut jo pitkään. En tosissaan toivonut mitään sen rinnalle, kun sen hintakin olisi ollut aika suolainen. Mutta nyt sekin riistettiin nenäni edestä, koska ei ole rahaa.

Mä vihaan mun elämää, mä vihaan lähellä olevia tunnevammaisia ihmisiä, vihaan koulua vihanvihaanvihaan! Vihaan joulua vihaan uuttavuotta vihaan juhlapyhiä ja tätä ruokakulttuuria jossa on ahdettava itsensä niin täyteen että tekisi mieli oksentaa. VIHAAN!!! Vihaan itseäni ehkä kaikkein eniten tässä maailmassa. Miten joku voi olla näin huono ihminen, laittaa itsensä etusijalle joka mutkassa ja rääkyä kun kaikki ei menekään ihan niinkun oli suunniteltu... Sellainen minä olen, enj muuksi muutu!

Uudet tavoitteet jouluksi:
Jouluun mennessä vaa'an on näytettävä alle 45kg, pakko. Turbovaihteen aika on nyt koittanut. Aloitan "uuden alun" jo tänään. Joka ilta/yö/aamuyö pitää käydä juoksemassa 2 kilometriä, lihaskuntoa on tehtävä joka päivä, kunnon lenkillä vähintään joka toinen päivä. Joka päivä on myös hypittävä hyppynarulla 500 kierrosta. Joka aamu kaloreiden kulutuksen on oltava ensimmäisenä mielessä, illalla viimeisenä käynnissä. Koulussa voi välituntisin käydä ulkona juoksemassa, tai hyppimässä X-hyppyjä vessassa. Mahdollisuuksia on lukemattomia. En aio olla enää se läski joka katselee laihoja naisia kadehtien kylkiluita, aion olla kaikki ne naiset!

Tyhmä, Läski, Sotanorsu

Miten joku voi olla näin heikko, tyhmä ja läski. Tyhmyys kumpuaa tällä kertaa tämänpäiväisestä matikan kokeesta. Se meni niin surkeasti etten haluaisi enää jatkaa lukiota ollenkaan. Miten mä kehtaan enää mennä tunnille, kun se ylimielinen vanha kääkkä kattoo mun lahjattomia laskutaitoja... ja mä kun luulin olevani hyvä matikassa, kun sain kerran stipendin oikein kaksin kappalein, ensin kutosella, sitten ysillä.

Mut se siitä, ei sille enää mitään voi. Kuitenkin nyt tähän päivään noin muilta osin. Aamulla vedin tällaisen pikku lihaskuntotreenin:
60x vatsoja
200x X-hyppyä
30x lantion nostoja
13x lantion siirtelyjä
30x jalkojen nostot
30sek jalat ilmassa
10x lankkuasennon nostot
30sek lankku
5x punnerrukset
15x2 pakarat
60x kyykyt
200x pohkeet.

Joo tiedän tiedän. Oon ihan saatanan heikko, mutta vielä mä tästä suosta nousen. Sitten tän päivän syömiset:
Viili (1%, 200g) 80kcal
Jogurttia (100g) 80kcal
Mysliä (40g) 136kcal
ruusikakku 26kcal
=322kcal
Lisäksi purkkaa mutta ainakaan toistaiseksi en vaivaudu niiden kaloreita laskemaan.

tulinpa väsänneeksi itselleni uuden taustakuvan. 

Sori liian pitkä tauko

Oon pahoillani etten oo postannut kahteen viikkoon mitään. Se on syntisen pitkä aika. Olen kuin lapsi vuoristoradassa, matkan varrella on ylä- ja alamäkiä, ja niiden välissä vatsassa muljahtaa. Välillä naurattaa, välillä oksettaa, välillä tekisi mieli hypätä vaunusta ulos suoraan alla säteilevään asfalttiin ja kuolla. Okei, toivottavasti jokainen lapsi ei ajattele tuota viimeistä, tai yksikään. Minä kuitenkin ajattelin niin jo lapsena. Olen aina ajatellut kuoleman kiehtovuutta, kivun kera. Pienenä toivoin aina että kuoleman jälkeen voisin herätä henkiin. sitten olisin huoletta voinut kokeilla miltä se tuntuu.

Koeviikko on alkamassa, minun pitäisi lukea. Ensiviikolla on tulossa neljä vaikeaa koetta. Ruotsi, Matikka (pitkä), Englanti ja Äikkä. Kirjoitin jopa isot alkukirjaimet kärjistääkseni niiden tärkeyttä. Mutta minäpä se vaan makaan sängyssä ja dataan... Mikä tulevaisuus siinäkin piilee? Ei yhtään mikään.

Aamupaino tänään oli 49,2kg. Se on siis hurja parannus edellisestä informaatiostani joka oli iljettävät 51.3kg, hyi että iljettää... Matkalla olen mokannut ja onnistunut vuorotellen.  Olen ahminut ja oksentanut, käynyt lenkillä ja hyppinyt hyppynarulla. Tämä kun tuli puheeksi niin en olisi voinut ajatella että hyppynarusta olisi minulle näin suuri hyöty. Sain tietää että 10min hyppiminen hyppynarulla vastaa 45min hölkkää, sillä siinä koko kroppa saa treenistä osansa. Vatsalihakset pitävät yllä tasapainoa, jalat hyppivät, kädet pyörittävät narua voimakkaasti. Se on täydellistä, ja tuntuu niin monessa kohtaa niin nopeasti.

Viilto!

HUOM! Lopussa on viiltelykuvia, joten jos et halua nähdä, älä katso loppuun asti.

Kaikki on hyvin, elämä hymyilee.

Mutta sitten iskee yhtäkkinen masennusaalto,

 ja vie kaiken hyvän mennesään.

Katse kohtaa terän, 

ohuen ja kiiltävän. 

Käsi kurottaa terää kohti, 

mielessä myllää jokaisen entisen arven tarina.

Käsi epäröi,

mutta tarttuu ahnaasti terän kiiltävään pintaan.

Viilto,

veri virtaa hitaana ja sakeana ulos.

Veri lumoaa katsojansa,

joka haluaa nähdä lisää.

Toinen viilto, kolmas,

laskeminen unohtuu.

Itsehillintä on poissa.

Kun jalka on veren tahrima,

järki iskee jäisenä jyskytyksenä. 

Se vain tuntuu niin hyvältä, 

niin pahalta että se tuntuu hyvältä. 

Saa taas tuntea kivun kautta olevansa elossa, 

Viiltely on ainakin minulle miltei jokapäiväistä. Se on kuin huumetta. Kokeilun halu, päätös siitä ettei jää koukkuun, yhtäkkiä ei voikaan enää lopettaa. Siitä saakin sitten kärsiä koko loppu elämänsä. En enää ikinä voi kulkea shortseissa kesällä. En voi enää käydä uimassa. En käyttää iki-ihania hameita vaikka ne saavatkin jalat näyttämään kahdelta lenkkimakkaralta. En voi enään ikinä olla kumppanin kanssa rentoutunut, aina täytyy miettiä jos tästä tulee kommenttia. ARVET ON IKUISIA!

Mistä miehet tykkää?

Varmaan valehtelematta kaikki normaalipainoiset naiset jotka ovat laihduttaneet ovat kuulleet tämän kaltaisen fraasin "naisessa pitää olla mistä ottaa kiinni." Eikö nainen muka ikinä voi laihduttaa mistään muusta syystä kuin hakeakseen kumppania? Tekeekö 10kg laihtuminen sinusta sitten halutumman? Eipä varmaan, mutta ei se tee sinusta yhtään vähempääkään haluttua mitä ennen olit. Jos kumppani pitää sinusta jo ennestään, ei hänen mielipiteensä pitäisi muuttua vaikka laihtuisit. Eihän suinkaan kaikki naisetkaan tykkää ylipumpatusta yläkropasta, -silti se on kaikkien miesten salainen unelma. Miksi mies saisi olla timmissä kunnossa, ja naisen lillua vierellä kuin joku ällöttävä kasa. Ainakaan minä en allekirjoittaisi väitettä, jossa sanotaan naisten laihduttavan pelkkiä miehiä kalastellakseen. Minä laihdutan itseäni varten, niin että ulkonäköni miellyttäisi. Jos mahdollinen tuleva kumppanini ei sitä hyväksyisi, saisi lähteä menemään saman tien.

Jos nainen ei ulkoapäin miellytä itseään, pitäisikö se vain hyväksyä? Pitääkö minunkin vain hyväksyä että olen samaa kokoluokkaa kuin raskaana oleva biisoni? Lihaksia saa olla vaikka muille jakaa, mutta laiha ei saa olla, niinkö?

Sorrunko jälleen?

Olen toistaiseksi pystynyt hallitsemaan pohjatonta vatsaani. Olen syönyt tänään kurkkua ja viilin, kuten eilenkin. Aamulla join taas berocca-veden ja lisäksi teetä (laihdutusteetä). Tänään ei heikota, oikeastaan päinvastoin. Minulla on vaihteeksi melkein hyvä olo. Tai oli, kunnes kävin vaa'alla... 51,3kg eli eilis aamusta oon lihonut 100 grammaa... No eihän se ole paljoa ONNEKSI, mutta miksi? Mitä teen väärin!!

Mulla oli tänään aika psykalle. Kutsun häntä vaikka kirjaimella S jotten paljasta mitään. Jokatapauksessa S oli huolissaan nukkumisestani.. En ymmärrä onko siinä muka jotain väärää jos haluaa nousta neljältä. S:n mielestä ilmeisesti on, sillä hän kehotti minua hakemaan kaupasta melatoniinia. Olen jo saanut reseptillä ostettavaa Atarax lääkettä, jonka tegtävä on rauhoittaa ja siitä tulee vähän väsyneeksikin. Eikö se riitä?!? Onneksi S ei määrännyt minulle kunnon unilääkkeitä. En kylläkään ikinä suostuisi syömään niitä, ja melatoniinitkin taitaa jäädä hankkimatta.

Heti kun tulin keittiöön (meidän kodissa pitää siis mennä keittiön läpi jos haluaa omaan huoneeseen... Sekin vielä) näin munkkipussin pöydällä. Isä oli kai käynyt ostamassa ne leipomosta. Ne houkuttaa ihan helvetisti mutta yritän viimeiseen läskimakkaraani saakka olla syömättä niitä. Epäilen itsekuriani kyllä suureksi, mikä myös tekee kieltäytymisestä hankalaa, onneksi isä ei kehottanut minua maistamaan. Otin siis jääkaapista jo äsken mainitsemani viilin. Syön tänään vielä 100 grammaa kukkakaalta, en muuta. Se on päätetty. Päätöksestä ei saa luistaa. Sehän on selvä, eiköniin...

Heikottaa

Aamulla heti kun heräsin tein 6 minuuttia vatsalihaksia. Aamutoimien jälkeen leikkaan kurkusta ensin 50g aamupalaksi, sitten 50g evääksi kouluun. Päädyin syömään aamulla 25g ja pikkuhiljaa päivän mittaan ne loput 75g. Kävin kävelemässä hyppytunnilla, sitten ruokavälkälläkin. Koulun jälkeen oli miltei kaksi tuntia luppoaikaa. Ensin tein läksyjä kirjastossa n. tunnin. Sitten lähdin kaupungille kävelemään, jotta saisin edes vähän kaloreita palamaan.

En ole tänään vielä ainakaan toistaiseksi sortunut mihinkään ylimääräiseen, mutta pelkään jo sitä hetkeä kun päätän tyhjentää jääkaapin suolistooni jota pitkin se jää makkaroiksi joka puolelle. Tänään on kyllä ollut muuten aika paska päivä. Päätä on jomottanut koko päivän ja jalat tärisee. Mutta sen kyllä kestää, onhan palkinto aikamoinen. Tosin se voi johtua siitäkin että jäin eilen kiinni siitä etten ole syönyt lääkkeitäni moneen viikkoon, jotenka siitä syystä otin tänään koko satsin vaikka pitäisi aloittaa niin pitkän tauon jälkeen vähemmällä. Joo siitä se varmaan johtuukin.

Mätöt:
berocca-poretabletti
yht. 100g kurkkua
200g viiliä
kiivi(70g)
=134.7kcal

Kulutus:
6min vatsoja
1h 57min kävelyä (8,1km)
kyykkyjä (100kpl)
=379kcal

Voisin kyllä syödä tänään vielä jotain, vaikka jogurttia. Ja ainiin aamupaino oli 51,2kg eli tippunut eilisaamusta 700 grammaa. Jes!

Sairaana

Tämä päivä on mennyt syömisten kannalta suht. hyvin. En tosin ole saanut tänään liikuttua, vähän lihaskuntoa vain. Tänään yritän olla syömättä muuta. X-hyppyjä haluaisin vielä tehdä, mutten tiedä paljonko ne kuluttaa. Help mee!!

Syödyt:
50g kurkkua
100g jogurttia
100g pakastevihanneksia
= 120kcal

Kulutetut:
6min vatsoja (110kpl)
3min kyykkyjä (90kpl)
= 66kcal

Luulin tän päivän menneen hyvin... Kulutus on vain vähän yli puoleen väliin saatuja kaloreita?!? Nyt täytyy kyllä tehdä jotain, olen vain maannut loput tästä päivästä, kuluttamatta yhtäkään kaloria. En tiedä kehtaanko lähteä lenkille, mitä jos isä tulee sinä aikana kotiin? En nimittäin halua niiden tietävän että urheilen. Muutenhan se olisi ihan tervettä, mutta sitten ne alkaa taas kytätä mitä suuhuni pistän ja että syönkö tarpeeksi. Voisin käydä pyöräilemässä jonkun verran, että saisin kulutuksen isommaksi kuin saadut kalorit. Enkun kokeeseenkin olisi pitänyt tänään lukea, ehkä valvon sitten yön lukien ja käyn sitten juoksemassa. Tai entä jos menisi aamulenkille? pitäisi tosin lähteä lenkille joskus 5 maissa, sehän on melkein yö.

Lisäys!!!
Jes. Kirjotin ton alkupätkän puoli tuntia sitten, ja sain juuri treenin valmiiksi. Tein rasvanpolttotreenin kännykässäni olevasta sovelluksesta. 8min, 65kcal poltettu. Eli pääsin kuin pääsinkin miinuksen puolelle. Vaan -11kcal mutta silti. Eipähän ole ainakaan plussan puolella. Huomenna sitten paremmin kun pääsee uloskin.

1. Dieettipäivä

Mikäpä olisikaan mieluisampi tapa aloittaa dieetti kuin sairstumalla. Makaan tällä hetkellä peiton alla sairastamassa kuumetta pois. No, tänään minulla on aikaa suunnitella dieettiäni kunnolla. Olen jo tulostanut säännöt tätä varten ja tällä kertaa aion pitäytyä niissä. Päätin ajatella tätä elämäntapana enkä hetken kestävänä vaiheena. Elän kuitenkin viikko kerrallaan enkä aio luovuttaa.

Tästä lähtien päivän yläraja on 500kcal, mutta allekin saisi jäädä. Iltaisin saan juoda laihsutusteetä jos tekee mieli. Treenistä sen verran että joka päivä on käytävä lenkillä, vaikka olisin kuoleman kielissä. Lihastreeniäkin on joka päivä tehtävä. Määrät eivät ole niin lukkoon lyötyjä ainakaan vielä. Ainakin 100 vatsalihasliikettä, 6o kyykkyä, 50 pakaraliikettä per jalka.

Miltä tulevaisuus näyttää? Tämän viikon jälkeen aloitan varmaan jonkun tietyn treenin tekemisen liitettynä johonkin niukkaan ruokavalioon, esim abc dieetti tai vastaava. Katson nyt miten tämä viikko vaikuttaa painooni, ja katson sitten miten pitäisi menetellä. Yritän jotenkin lyhyesti päivitellä tämän viikon menoa tänne blogiin melkein päivittäin, mutta niistä postauksista tulee kylläkin tooosi lyhyitä.

Laihtumisvinkkejä

Netissä pyörii erilaisia laihdutusvinkkejä terveellisestä vähemmän terveelliseen. Ajattelin listata näistä vinkeistä kokoamaani listaa, jota ainakin pyrin noudattamaan poikkeuksetta. Jotkut näistä voivat olla jokseenkin kyseenalaisia, mutta väliäkö sillä? Olen organisoinut ne ikäänkuin tilanteesta riippuen.

  KUN SYÖT

• Punnitse itsesi ennen syöntiä, jottet syö liikaa
• Juo vettä jokaisen suupalan välissä, näin täytyt nopeammin
• Syö vähintään 20 minuuttia, näin et ainakaan syö liian nopeasti
• Käytä pientä tummaa lautasta, näin annos näyttää isommalta
• Pure ruoka kunnolla
• Jos et halua syödä, mausta ruokasi piloille
• Kun syöt yksin, laita jokaisen suupalan päätteeksi samankokoinen pala sivuun

KUN ET HALUA SYÖDÄ

• ”Syö” omassa huoneessasi
• Sano lähteväsi ulos
• Valita huonoa oloa
• Laita päällesi iso huppari ja laita mahdollisimman paljon ruokaa taskuihin
• Piilota ruokaa nenäliinaan
• Jos on pakko, niin syö, ja mene sen jälkeen oksentamaan
• Pilaa ruoka esim. laittamalla liikaa mausteita
• Syö hitaasti, keholla kestää 20 minuuttia viestittää Aivoille kylläisyyden tunne

 ÄLÄ IKINÄ

• Syö mitään ennen kuin olet punninnut sen tarpeellisuuden
• Syö mitään enää klo 18 jälkeen
• Syö mitään ennen klo 7
• Syö telkkarin tai tietokoneen ääressä
• Osta liian isoja vaatteita, vaan päinvastoin liian pieniä, koska haluat joskus mahtua niihin
• Istu paljon

LIIKUNNAN OHELLA

• Seisominen kuluttaa enemmän kuin istuminen; lue esim. lukuläksyt seisaaltaan
• Hyvä ryhti kuluttaa 10% enemmän kaloreita kuin se että istut lysyssä
• Jännitä lihaksiasi niin kulutat enemmän
• Laulaminenkin kuluttaa kaloreita

KUN TEKEE MIELI SYÖDÄ

• Juo vettä
• Syö jääpaloja
• Katsele tumblr:sta thinspiration-kuvia
• Tee jotain mielekästä; jalkahoito, lakkaa kynnet, meikkaa
• KATSO PEILIIN
• Tee thinspiration leikekirjaa
• Juo teetä
• Laita käteesi kuminauha, ja näpäytä sillä aina kun tekee mieli syödä
• Laita päällesi kireät vaatteet, näin tunnet itsesi vieläkin isommaksi kuin olet
• Nettishoppaile, älä kuitenkaan tilaa nälissäsi mitään
• Mene kaverille missä et kehtaa syödä
• Pyydä joku kanssasi ulos
• Nouse ylimääräinen kerta vaa’alle
• Tarkkaile painotaulukkoasi
• Listaa asiat miksi se ei ole hyvä idea
• Katso ruokapäiväkirjasta, mitä olet syönyt päivän aikana
• Juo kahvia tyhjään mahaan, jolloin vatsasi on lian kipeä syömiseen
• Mieti, onko sinulla vain tylsää, vai oletko oikeasti nälkäinen
• Ajattele kaikkia haukkumasanoja lihaville ihmisille
• Vaihda huoneen järjestystä tai sisusta sitä
• Siivoa vaatekaappi
• Listaa 20 syytä pudottaa painoa
• Lue lukuläksyt uudelleen ja uudelleen
• Harjoittele saksofonilla tai jokin lyhyt virsu pianolla
• Harjoittele piirtämistä
• Ota kuvia löysimmistä paikoistasi
• Juo litra vettä

MUISTA

1. Jos sä et ole laiha, sä et ole kaunis
2. Tee mitä tahansa, jotta olisit laiha; osta pienempiä vaatteita, syö pillereitä, nälkiinnytä itteäs, oksenna, tee mitä tahansa
3. Se, mitä vaaka sanoo on tärkeintä
4. Laihuus ja syömättömyys ovat merkkejä todellisesta tahdonvoimasta ja menestyksestä
5. Miehet pitää laihoista
6. Nälkä on ystävä ja se ei petä niin kuin ruoka
7. Laihat näyttävät hyvältä kaikenlaisissa vaatteissa
8. Laihuus on hyvän elämänhallinnan merkki
9. Lihavuus huonon elämänhallinnan merkki
10. Laiha löytää helpommin sopivia vaatteita

Thinspiration lähteitä

Minä, niinkuin hirveän moni muukin on koukussa erilaisiin thinspiration muotoihin. Thinspiraatio, lyhemmin thinspo on siis materiaalia joka antaa motivaatiota jatkaa. Usein nämä materiaalit ovat kuvia ja lausahduksia kuten: "water or cake?" ja vieressä kuva, jossa veden kohdalla kaunis ja laiha, kakun kohdalla lihava löllyvä ällötys.

Thinpo on kuitenkin paljon laajempi käsite. Pääasiassa se kattaa kaiken, joka saa sinut jaksamaan ja voittamaan ruoan himon. Tässä postauksessa käyn läpi muutaman thinspon jotka ovat minulle olennainen ja tärkeä osa laihdutustani. 

Starving in suburbia

Elokuva kertoo 17 vuotiaasta tansiijasta, joka tutustuu netissä pro-ana saittiin, ja jää ansaan anoreksian pitkäkyntiseen valtakuntaan,  ja laihtuu miltei olemattomaksi.

Törmäsin tähän elokuvaan Netflixissä, olisiko ollut viime talvena. Katsoin sen keran, ja se oli menoa. Rakastuin tähän elokuvaan täysin, ja katsoin se silloin vähintään kerran viikossa. Olin kauhuissani kuullessani tämän lähtevän netflixistä.

En halua paljastaa eokuvasta enempää, sillä se pitää itse nähdä. Olen yrittänyt metsästää sitä netistä, mutta en ole päässyt pitkälle. Onneksi katsoin sen netflixistä niin monta kertaa etten enää tarvitse siihen tekstityksiä, joten voin katsoa sitä Youtubesta. Suosittelen tämän katsomista, jos sen jostain saa laivettua.







Anoreksia ym. aiheisia blogeja on myös netti pullollaan. Luen muutamaa blogia aktiivisesti, ja ajattelin mainita ne tässä jotta ne saisivat lisää lukijoita te saisitte motvaatiota. Nämä menevät minulle todella pahasti tunteisiin mutta se on vain hyvä merkki.

http://kauniskevytkeijukainen.blogspot.fi

http://perhonlento.blogspot.fi

http://takaisinlinnunluiseksi.blogspot.fi


Youtubessakin on paljon anoreksiata kertovia videoita. Suosikkejani ovat henkilökohtaiset sairaskertomukset. Videoiden tekijät antavat ehkä huomaamattaan pieniä vinkkejä miten laihtua, vaikka videon ydin onkin parantumisessa. Oma suosikkini on pahalapsi käyttäjän videon "minä ja anoreksia". Se on oikeesti tosi koskettava ja saa mut jatkamaan.

Erilaiset foorumit ovat myös apuna, koska siellä saa oikeasti keskustella samanmielisten kanssa ja vertailla itseään ja syömisiään. Ennen foorumille menemistä en edes ymmärtänyt kuinka iso olen. En aio jakaa tässä sitä foorumia jolla itse käyn. Enkä oikeastaan muitakaan mutta ne eivät ole niin hankala löytää kun luulisi. Kun vaan jaksaa etsitä, niin kyllä niitä löytää.

Tässä on nyt muutama minun suurimmista motivaation lähteistä. Teitysti myös minä selaan kuvia mm. tumblrstä, mutta en kokenut sitä niin tarpeelliseksi syventyäkseni siihen enempää. Koska kukapa ei osaisi tai älyäisi mennä sinne? Tämä postau oli nyt tässä ja nähdään ensipostauksessa. Heihei!

Olen koko aamun selaillut syömishäiriö/pro-ana blogeja. Täytyy kyllä sanoa että tulee ihan tippa linssiin niitä lukiessa. Ne tytöt (en ole siis törmännyt pojan blogiin ainakaan vielä) on niin rohkeita ja päättäväisiä, kun ovat päässeet niin pitkälle. Yksikin oli laihtunut puolessa vuodessa miltei 10kg?!?!?

Päädyin taas ajattelemaan omaa matkaani laihuuteen. Minulla ei ole itsekuria, eikä ehkä riittävästi tahtoa. KYLLÄ ON TAHTOA!!!! Haluan tehdä tämän nyt! Asetan tänään itselleni selvät tavoitteet, ja metodit joilla niihin pyrin. Hyvästi lihavuus, ruoka ja laiskuus. Minusta tulee vielä täydellinen, odottakaa vain. En lepää ennenkuin saan tämän projektin päätökseen. Aion päästä eroon jokaisesta kuolemansynnistä, yksi kerrallaan. Nyt muokkaan synnit oikeaan järjestykseen kohdallani.

1. Ylensyönti
2. Laiskuus
3. Ylpeys
4. Kateus
5. Ahneus
6. Himo
7. Viha

Ensin hoidan ylensyönnin kuntoon. Se onkin vaikeaa, mutta en aio jäädä rannalle ruikuttamaan kuin pikku porsas (tai iso porsas). En suostu enää syömään kaikkea epäterveellistä paskaa, toka tarttuu saman tien kurkusta kulautettua kiinnittymään reisiin, rintoihin, vatsaan. Jokapaikkaan. Mainitsen nyt tässä, että olen kasvissyöjä, ollut jo melkein vuoden (aloitin tasan yksitoista kuukautta sitten). En ole siis pitkään aikaan syönyt lihaa. Uskon sen olevan osasyy siihen miksi laihduin alkuvuodesta muutaman kilon, mutta ei se minulle riitä.

En ole ehtinyt suunnitella tätä synti-juttua loppuun asti, mutta voisin päivitellä sitä silloin tällöin. Viha on listalla viimeisenä, koska kun kaikki muut kohdat on hoidettu vihan kautta, sekin on aika puhdistaa lopuksi.

Muka artsy aloitus.

Kaikilla on elämässään asia, jonka toivoisi olevan toisin. Kaikilla se on eri, mutta se on joka tapauksessa vaikea, miltei ylitsepääsemätön. Useimmat kehittävät siitä pakkomielteen, ja turhautuvat kun eivät pääse päämäärään. Jotkut turhautuvat ja masentuvat, toiset jatkavat uupumukseen saakka ja sitten ollaankin pari kuukautta sairaslomalla ilman tuloksia.

Minulle tämä asia on PAINO!! Olen kamppaillut syömisten kanssa terveellisesti ja vähemmän terveellisesti jo monta vuotta. En ole ikinä ollut alipainoinen. En tosin lähelläkään ylipainoa. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutten mitään muuta halua niin paljon kuin olla alipainoinen. Olen BMIn mukaan muutaman kilon normaalipainon ja normaalia alhasemman painon rajoilla.

Olen kokeillut kaikkea. Olen yrittänyt syödä vähemmän, oksentaa, katsoa thinspoa, jutella kaltaisilleni erilaisilla foorumeilla, liittynyt whatsapp ryhmään (jossa olen vieläkin, en voisi elää ilman näitä ihmisiä), paastonnut, juossut, voimaillut ja päättänyt muutoksesta tuhansia kertoja. Olen kirjoittanut aiheesta päiväkirjaan, blogiin, ja vaikka minne.

Tietoja en itsestäni aio kertoa, kaikki näkemäsi henkilöllisyyteeni liittyvä tieto on valetta. En halua ottaa riskiä tunnistamiseeni. Yhteyttä saa tietenkin ottaa jos kaipaat tukea tai kuuntelijaa.

Blogin nimi on siis saanut nimensä seitsemästä kuolemansynnistä. En ole lainkaan uskonnollinen, päinvastoin mutta tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen. SEitemän kuolemansyntiä ovat siis seisemän pahinta mahdollista syntiä pahimmasta lajiteltuna järjestyksessä:

1. Ylpeys
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Ylensyönti
7. Himo

Syy miksi blogini nimi koostuu juuri näistä on vain se, että koen syyllistyneeni näihin enemmän kuin sallitaan. En tällä blogilla kalastele lainkaan seuraajia, tämä on ennemminkin julkinen päiväkirjani, jota saa lukea jos kokee sen tarpeelliseksi tai huvittavaksi tai miten ikinä tykkääkään. Painot ja kalorit kuuluvat jokapäiväiseen elämääni, sekä syyllisyys ja viha tätä yhteiskuntaa kohtaan.

Aion jakaa täällä blogissa julkisesti painoni, pituuteni, joskus mitä syön ja lisäksi mietteitä sekä näihin että muuhun suht deeppiin shittiin liittyen. Toivon että mielipiteeni otettaisiin tosielämässäkin avoimesti vastaan, mutta koska näin ei ole enkä saa tosielämässä olla sitä mitä olen, joudun tekemään sen nimimerkin turvin. Ehkä joskus uskaltaudun kertomaan itsestäni jotain, jos on tarpeen.

Vaikka haluankin tiputtaa painoni normaalirajan ali, en silti halua sairastua anoreksiaan. Enkä tosiasiassa usko että näin lihavasta ihmisestä koskaan tulisi anorektikkoa. Tavoitepainoni lisäksi tavoittelen tilannetta jossa minun tilanteessani oleva ihminen katsoisi kuvaani (tuleva laihan minäni kuvaa tietenkin) hän kokisi kateuden vihreän vivahteen. Kun taas toisaala joku itseään täynnä oleva ihminen katsoo kuvaani ajatellen minun olevan sairas. Tiedän päämäärieni olevan jokseenkin kyseenalaisia, mutta olen sitä mieltä, ja mielipiteeni ovat tärkeä osa minua.