Menkkavitutusta!

Menkat... Sattuu niin helvetisti ja kaikki ärsyttää vieläkin enemmän kuin normaalisti, jos mahdollista. En ole ollut koulussa koko viikkona, en vain pysty, en vain jaksa, en vain halua mennä iloisten ihmisten ympäröimään luokkahuoneeseen vain purskahtaakseni itkuun itsesäälin rypemänä. Parempi potea tämä kotona ja mennä sen jälkeen feenikslintuna kouluun. Ja vitut! Tämä feenikslintu ei nouse tuhkasta, se palaa puoliksi ja puolet siitä jää makaamaan tuhkaan miettien miksei se voinut palaa kokonaan.

Odotan jo aikaa, kun menkat ovat poissa, en siis vanhuutta vaan laihuutta. En vain jaksa potea kipua kuukausittain kun sisuskaluni valuvat ulos. Haluan olla niin laiha etteivät edes kuukautiset vaivaa, täydellinen elämä kaikin puolin. Olen vain niin saakelin heikko etten varmaan koskaan pääse siihen pisteeseen. Olen tälläkin viikolla syönyt enemmän kuin laki sallii. Olisipa ruoan päivittäiselle määrälle laki, jotta minullakin olisi jokin moraalinen syy pitäytyä päätöksissäni. Olen vaan niin maassa etten jaksa miettiä mitään. Tänäänkin koko päivä on mennyt netflixin ja ruoan parissa. Pistin koneen hetkeksi sivuun jotta voisin siivota huoneeni, Mutta ei, en vain kestä olla ajatusteni kanssa kahden, meidän välillä on pakko olla jokin laite joka vie ajatukseni kauas koko maailman pahimmasta ja ilkeimmästä asiasta, ihmisestä. Eikä mistä tahansa ihmisestä, vaan minusta. Minulla on elämässäni kaikki hyvin, elän hyvinvointivaltiossa, käyn koulua, minulla on rakastava perhe. Maailmassa on niin paljon oikeitakin ongelmia, mutta en kykene edes ajattelemaan niitä itsekeskeisyyteni joukosta. Miten joku voi olla näin huono ihminen.

Anteeksi etten ole vähään aikaan tehnyt mitään muuta kuin valittanut ja voivotellut paskaa elämääni, mutta tälläinen mä nyt vaan olen. Ja kyllä, tähän tulee pian muutos, heti kun saan otettua itseäni niskasta kiinni ja alettua elää. Mä nousen vielä tästä suosta, ja näytä kaikille mihin mä pystyn. Musta tulee laiha, kaunis ja itsevarma, juuri niinkuin olen aina halunnutkin.