Pelkoa

Kuka tietää miltä tuntuu pelätä itseään?

 Kuka pelkää ja samalla odottaa hetkeä jolloin kaikki päättyy?

 Kuka pelkää päättävänsä sen hetken itse?

-Minä

Olen taas ollut koko päivän sängyssä, en mennyt kouluun, en mennyt edes kaverini kanssa kaupoille vaikka olin luvannut. Pelkään kulkea kotiovesta ulos. Pelkään ulkomaailmaa. Pelkään kävellä jalkakäytävillä. Mitä jos saan yhtäkkiä paniikkikohtauksen, menetän kontrollin täysin ja hyppään auton alle. Olen nähnyt äskeisen tilanteen useita kertoja unissani, ajatuksissani. 

Sain aamulla sängyllä istuessani ahdistuskohtauksen. Kuumotti, pyörrytti, itketti. Yhtäkkiä huomaan käteni kiertyneenä kaulani ympärille. Jännitän käsiäni, se tuntuu niin hyvältä, mitä jos en päästäisikään irti, mitä jos kuristaisin itseni tähän paikkaan. Hellitän otteeni, katson kasvojani peilistä, ne ovat aivan punaiset. Pidän käteni kuitenkin yhä asetettuina kaulalleni, ja yhtäkkiä kiristän taas otettani. Se helpottaa, kipu oikeasti helpottaa. Kuristan itseäni neljäsosaminuutin ennen kuin hellitän jälleen...