maanantai 29. helmikuuta 2016
Hiihtäminen onkin kivaa!
Koko loppupäivä on mennyt hyvin, vähän ahdistaa vaan että putoaako paino vieläkään... Oltiin hiihtämässä Rohkean kanssa, suunnittelin ensin meneväni yksin koska en ole hiihtänyt aikoihin ja Rohkea on käynyt hiihtämässä useasti tänä talvena, olisin takuulla hitaampi ja huonompi. Olin kuitenkin nopeampi, joka oli kyllä ihme. Ihme oli sekin että mä oikeasti nautin siitä, kun viimeksi hiihtäessäni vihasin sitä yli kaiken. Se oli tosin ala-asteella pakkohiihtoa joten ehkä se siksi oli kamalaa. Hiihdettiin ensin pellolla, minä neljä, Rohkea kolme kierrosta. Sitten lähdettiin tietä pitkin ala-asteemme metsän ladulle (koulu oli siis ihan pellon vieressä), koska pelto kävi tylsäksi emmekä viitsineet niin pimeällä lähteä pidemmälle metsään. Hiihdin kokonaiset 1h 10min ja sain poltetuksi 598kcal. Tänään siis laskujen mukaan poltettu 993, mutta mittari ei ollut päällä hiihtäessäni kotoa pellolle eikä takaisin. Ei se pitkä matka ole mutta kyllä siinä 7kcal kulutti joten voisin sanoa polttaneeni tänään 1000kcal! JES!! jos huomenna ei ole paino tippunut niin jo on kumma. Hyvää yötä rakkaat ♥
Runner's high!
Kävin lenkillä, ja täytyy sanoa että se ahdistus ja epätoivoisuus hävisivät sen myötä miltei olemattomiin. Ehkä eilinen "lepopäivä" oli ihan hyväkin juttu, nyt oli puhtia ja päättäväisyyttä taas niinkuin viime viikolla. Halusin tehdä ennätyksen, ja sen teinkin, hidastin koko matkan aikana vain kerran kävelyyn ja sekin oli osittain vain koska tiellä oli niin paljon liikennettä että jouduin odottamaan. Muuten juoksin koko matkan, pari kertaa teki mieli pysähtyä mutten pysähtynyt. Tunsin pulssin koskettaessani lämmintä poskeani, veri maistui suussa. Sylki värjäsi lumen punaiseksi, pyörrytti. Hyvän olon tuottava euforien tulva sai kuitenkin minut jatkamaan matkaa, se on toisaalta ihana mutta tappava tunne. Se on jotain aivan mahtavaa mutta samalla se kauhistuttaa, vaikka haluaisit pysähtyä se ei vain onnistu, mitä jos joskus kroppa ei kestäkkään ja kuolen siihen paikkaan?! Sama se, mä haluan juosta, mä haluan kiristää tahtia sitä mukaan kun sattuu enemmän. Kulutin matkalla 395kcal, eli 35kcal enemmän kuin viimeksi ja aikaakin kului vähemmän. Kohta vinttiin katsomaan jos löytäisin itselleni sukset ja pääsisin hiihtämään ^^
Thinspo kuvia!
Mun muutama lemppari thinspo tällä hetkellä!
Lopuksi kysymys. Kuka muu näkee tämän liian usein? ^^
Ryhdistäydy!
Lupasin paastota tänään, mutta se meni jo pieleen. Miten mä voin olla näin säälittävä etten taas saa itseäni niskasta kiinni. tänään on luvassa siivousta, lupasin äidille auttaa imuroimalla. Saampahan poltettua edes vähän kaloreita. Ajattelin käydä lenkillä kunhan annan ruoan vähän laskeutua, jossa ruoan määrästä päätellen menee tovi... Söin kolme leipää kera voin ja juuston, lasillinen kaakaota sekä kaksi appelsiinia. Kaloreita yht. noin 570kcal, siis hyi helvetti mikä syöppö. Tänään et kyllä enää syö mitään, et vaikka joku tarjoutuisi työntämään jotain kurkustasi alas. ET SYÖ! Kello on puoli yksi, viimeistään kahdelta lähdet lenkille ja tänään on parasta tulla ennästys tai muuten. Sitten suihkuun, imuroit ja lähdet hiihtämään. Mä en ole ikinä oikei tykännyt hiihtää, enkä ala-asteen pakkohiihdon jälkeen olekaan suksiin kajonnut. Eräs uusista tuttavistani kikissä sai minut kuitenkin innostumaan ja tänään näyttäisi ainakin olevan hyvä sää.
Keskiviikkona äidin kanssa Haaparantaan Ikeaan, mä en jaksa odottaa. Luvassa on kuitenkin monta kiusallista ruokailutilannetta, paniikkikohtausta ja mahdollinen käynti CandyWorldissa. Toivottavasti koko päivä menee ikeaa kiertäessä ettemme ehdi poiketa siellä. Mulla on jo valmis suunnitelma mitä aion ikeasta hankkia, on ollut jo pitkään. Koitan jokatapauksessa paastota sen päivän, valitan vaikka vatsakipua ^^
Keskiviikkona äidin kanssa Haaparantaan Ikeaan, mä en jaksa odottaa. Luvassa on kuitenkin monta kiusallista ruokailutilannetta, paniikkikohtausta ja mahdollinen käynti CandyWorldissa. Toivottavasti koko päivä menee ikeaa kiertäessä ettemme ehdi poiketa siellä. Mulla on jo valmis suunnitelma mitä aion ikeasta hankkia, on ollut jo pitkään. Koitan jokatapauksessa paastota sen päivän, valitan vaikka vatsakipua ^^
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Mä sekoan
Kävin idioottina vaa'alla ja sain tulokseksi 50,1kg. Mulla jotenkin pimahti päässä, se oli oikeestaan tosi pelottava tunne, vähän kuin pahimmassa vaiheessa masennustani viillellessäni. Raivo vaan sokaisi mut, mä menin ihan sekasin. Mä vaan karjuin ja heittelin tavaroita, hakkasin itseeni ja lattiaa. Suuntasin keittiöön, viili, ei riitä, kaksi leipää, ei riitä, kolme mikroleipää, ei vieläkään riitä, iso kulhollinen muroja. Mä vaan ahmin ja itkin ja huusin. Lopulta sain kunnon paniikkikohtauksen ja kyyristyin lattialle. Huimasi, oksetti, teki mieli vaan olla olematta. Pitää rauhoittua, hengittää rauhassa ja syvään.
Seuraavaksi huomaan herääväni vessan lattialta, jonne en tosiaan muista menneeni. En tiedä olinko oksentanut, ei tuntunut siltä mutta eihän sitä koskaan tiedä. Katson kelloa, vastahan kello oli yhdeksän, oonko mä nukkunut vessan lattialla kaksi tuntia?! Mä oon edelleen ihan rättiväsynyt ja menen pian nukkumaan, vihaan itteeni lisää huomenna. Nyt, mä haluun vaan nukkuu. Hyvää yötä rakkaat ♥
Seuraavaksi huomaan herääväni vessan lattialta, jonne en tosiaan muista menneeni. En tiedä olinko oksentanut, ei tuntunut siltä mutta eihän sitä koskaan tiedä. Katson kelloa, vastahan kello oli yhdeksän, oonko mä nukkunut vessan lattialla kaksi tuntia?! Mä oon edelleen ihan rättiväsynyt ja menen pian nukkumaan, vihaan itteeni lisää huomenna. Nyt, mä haluun vaan nukkuu. Hyvää yötä rakkaat ♥
lauantai 27. helmikuuta 2016
Omanlainen leffailta
Yleensä mun on tosi vaikeaa tehdä vaikutusta, etenkin itteeni. Mut tänään oon ylittänyt itteni enemmän kun varmaan yli puoleen vuoteen. Olin kaverin luona, bestikseni siis, mun pitäis keksiä joku nimi jolla häntä kutsun että tietäisitte kenestä puhun... Sanon häntä Rohkeaksi, koska hän on kaikkea sitä mitä minä en ole, itsevarma ja kaunis, olen tosin häntä laihempi mutta silti tunnen itseni isoksi Rohkean seurassa. Kuitenkin, olin siis Rohkean luona, pakastimesta löytynyt pizza oli uunissa, limsat lasissa ja suklaata pöydällä, täydellinen tilaisuus pilata tämäkin päivä. Yhtäkkiä ei enää tehnytkään mieli niistä mitään, kalorit vaan kummitteli mielessä. Ja onnistuin välttämään ne kaikki! Valitin vatsakivusta, meni läpi ^^ Limsankin sain vältettyä vaikka 7up on mun lempparia, mut ne kalorit. Niimpä Rohkea söi keskenään koko pizzan, puolet suklaalevystä (kuulemma jos minun kohta tekisikin mieli) ja joi limsat. Ilta ei olisi voinut mennä paremmin. Kotiin tulin niin myöhään etten enää saa syödä iltapala -viiliä, mutta ei mulla edes ole nälkä :) Tänään aion pitää leffaillan kera vatsojen, kyykkyjen ja punnerrusten ^^ Teen tosin muutakin mut toi kuulosti hyvältä :b
Tee se ilon kautta
Sain itseni sittenkin nousemaan lämpimästä sängystä juoksemaan 4 asteen pakkaseen. Sauna päälle, lämmintä vaatetta mutta silti kevyttä, kännykästä sovellus mittaamaan suoritusta ja muusiikki pauhaamaan. Ensimmäiset pari sataa metriä tuntui tosi raskailta ja teki niin mieli jatkaa kävellen, kylmä ilma tuntui kuristavan kurkkua. Löydettyäni hyvän hengitysrytmin jaksoinkin juosta miltei kaksi kilometriä hidastamatta. Joillekin se voi olla vähän mutta kuntoni nousee kovaa vauhtia ;). Melkein kuuden kilometrin matkalla pysähdyin ainoastaan ylittäessäni valtatien kaksi kertaa sekä kolme noin 20 metrin kävelyä, muuten juoksin koko matkan. Sää oli ihanan raikas ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan minulla oli hyvä olla, tätä mä oon kaivannut. En mä vihaa lenkkeilyä, mä rakastan sitä. Sitä tunnetta kun juokset samaa reittiä uudelleen ja uudelleen ja joka kerta parannat suoritusta.
"Ei riitä jos vain yrität parhaasi, sinun on tehtävä se vieläkin paremmin"
Nyt tuntuu niin hyvältä, jalat on kipeet mutta mitä sitten. Sain taas parannettua tuloksia, joka tarkoittaa että kunto nousee. Kun kunto nousee, jaksaa paremmin ja enemmän. Tänään paloi 359kcal mutta voinen pyöristää sen vastatuulen ja osittain 15cm lumihangessa juoksun turvin 360kcal ^^ Ei se vielä ole parantunut kuin 8kcal edellisestä ennätyksestä.
Ei ne kilot tipu vaikka kuinka valitat
Sun pitäis olla lenkillä, mut sä vaan istut sängyllä löysään kylpytakkiin sonnustautuneena ettei läskit näy avaruuteen asti, fiksu yritys. Muut pro-anat on tälläkin hetkellä urheilemassa ja tavoittamassa ihannepainojaan ja sinä vaan voivottelet kun ei se paino tipu millään. No ei kai se tipu jos vittu vie luistat tästäkin! Kaikki on sua laihempia ja kauniimpia ja sä vaan valitat, nyt liikettä niille ihroille tai muuten.
Eilen multa kysyttiin kikissä muutama tosi hyvä kysymys, en ollut ajatellut asiaa sen kummemmin mutta jotenkin minulla oli niihin valmiina mielipide.
Eilen multa kysyttiin kikissä muutama tosi hyvä kysymys, en ollut ajatellut asiaa sen kummemmin mutta jotenkin minulla oli niihin valmiina mielipide.
Miks kaikki pakottaa syömään?
- koska ne haluu tehä meistä läskempiä ku ne et ne tuntee ittensä laihoiks.
Miks tää on niin vaikeeta?
- sen pitää olla vaikeeta et vaan ne jotka oikeesti sitä haluu ja on valmiita raataan sen eteen, onnistuu.
Näin mä asiat nään, Normaalia? Ei hajuakaan.
Uusi ruhjeitten kokoelma.
Paino ei vaan vieläkään tipu, aamupaino 50,4kg. Voi siinä näkyä eilinen sortuminenkin Mutten siltikään ymmärrä miksei se tipu. Kaikki tuntuu ihan turhalta, miks mä ramppaan päivät vaa'alla kun se näyttää täsmälleen sanaa numeroa. Ainoa asia minkä olen viikon mittaan huomannut on että kunto on noususuunnassa. Ekat treenit meni ihan puihin, kun kokoajan piti keskeyttää hengähtämään mutta nyt on jo parempi puhti :) Tänään tosin "sorruin" taas mielitekoon, ei tehnyt mieli puuroa joten otin viilin. Ei siinä mitään väärää ole ja siinä on enemmän kaloreita ja proteiinia. Mulla ei ole edes nälkä, mutta ahdistaa toi paino sen verran ja suututtaa niin ihan vaan vihasta haluaisin vetää jotain paskaa sisuksiini kun sen on ansainneetkin. Mutten aio, mä en vittu vie aio enää elää kun joku joulukinkku. Tänään menet ylimääräiselle juoksulenkille ja teet lihaskunnon niinkun on sovittu! Se on sulle oikein kun menit sortumaan pienellä suostuttelulla.
Sitä en hetkeen tule unohtamaan, kyljet paistattelee tälläkin hetkellä tuoreista mustelmista, vatsa pitkien kynsien raapimajäljistä, pää isosta kuhmusta peräisin talomme kovasta tiiliseinästä johon jäi punainen allekirjoitus. Mutta terää en vetänyt esiin. Halusin rangaista, ja terän aiheuttama tuska on päinvastaista, suunnaton pienen hetken nautinto joka loputtuaan vaatii jatkamaan, viiltämään syvemmälle ja syvemmälle. Kirjoittaessakin tulee ikävä, mutta en tule terään enää tarttumaan en ikinä ikinä!
Sitä en hetkeen tule unohtamaan, kyljet paistattelee tälläkin hetkellä tuoreista mustelmista, vatsa pitkien kynsien raapimajäljistä, pää isosta kuhmusta peräisin talomme kovasta tiiliseinästä johon jäi punainen allekirjoitus. Mutta terää en vetänyt esiin. Halusin rangaista, ja terän aiheuttama tuska on päinvastaista, suunnaton pienen hetken nautinto joka loputtuaan vaatii jatkamaan, viiltämään syvemmälle ja syvemmälle. Kirjoittaessakin tulee ikävä, mutta en tule terään enää tarttumaan en ikinä ikinä!
perjantai 26. helmikuuta 2016
Mä pilasin kaiken!
Ilta näytti oikein mallikkaalta, kaveri otti asiani hyvin, oikeastaan se tiesi jo melkein kaiken, oli arvannut olemuksesta. Ainoa mitä se ei tiennyt oli mun itsariyritys, en tosin muista olenko maininnut siitä edes täällä blogissa, mutta sellainenkin on ollut. MUTTA SITTEN kun asiat oli selvät, kaverini sanoi olevansa nälkäinen, ajattelin että voitaisiin ottaa jotain kevyttä, ei se tekisi niin pahaa eihän? Mentiin keittiöön ja kohta huomasinkin istuvani sohvalla iso jätskikuppi sylissä... Eikä se siihen jäänyt, syötiin vielä nimittäin samanlaisia mikroleipiä joista olin eilen kieltäytynyt, SÖIN NIITÄ KAKSI, KAKSI!!! ja niiden kanssa kaksi lasia kaakaota, onneksi edes rasvatonta maitoa. Lopuksi otettiin vielä appelsiini puoliksi. Söin parin tunnin aikana enemmän kuin koko viikkona. Nyt oksettaa mutta pidän päätökseni enkä oksenna, en halua taas siihen kierteeseen. Tää taas todistaa miten huono mun itsekuri todellisuudessa on!
uusia tuttuja ja pelkoja
Jee mulla on jo seitsemän uutta juttukaveria kikissä ^^ Jotenkin tuli vaan taas häviäjä -fiilis kun yli puolet niistä on mua laihempia tai on ainakin kulkenut pidemmän matkan kohti tavoitetta. Monet on ollu osastollaki, tunnen itteni noloks vasta-alkajaks :/ Mut kaikki on ollu tosi mukavia ja odotan innolla lähempää tuttavuutta ;)
Menin sitten kun meninkin sinne lumipyryn keskelle hortoilemaan, ja voin sanoa että muistan tämän vielä tavoitepainossani ollessani katsoessani peiliin että mitä olenkaan joutunut kestämään tähtesi. Mutta se varmasti kannatti. Sports Trackerin mukaan kulutin 330kcal, mutten tällä kertaa luota siihen 100 prosenttisesti, koska melkein koko matka oli vastatuulessa ja viisi senttiä paksussa, alta luistavassa lumihangessa. Joten luultavimmin kulutin enemmän mutten oikein uskalla veikata paljonko.
Tänään mä teen sen mitä oon venyttänyt viime keväästä saakka, eli jo melkein vuoden... Mä aion kertoa mun parhaalle kaverille mun masennuksesta ja kaikesta, en tosin tästä ruoka/liikuntajutusta mutta paniikkihäiriöstä, lääkkeistä ja siitä miksi olen sairaslomalla. Mä en yksinkertasesti oo kehdannu kertoa sille, koska mua on hävettäny niin paljo. Mut sillä on oikeus tietää (ainakin mulle se on paras kaveri, tiedä sitten oonko mä enää sille) mun asioista, ja tänään se pääsee mun elämässä ajantasalle. Mua pelottaa ihan sikana, mitä jos se suuttuu mulle. Kun en oo kertonu, oon vaan valehdellu että joo ei mulla oo tänään koulua yms yms. Tai jos se ei enää halua olla mun kaveri, kuka nyt haluais viettää aikaa masentuneen luuserin kanssa?
(tää on kirjotettu noin kello kuuden aikaan, mutta julkaisu epäonnistu :/)
Menin sitten kun meninkin sinne lumipyryn keskelle hortoilemaan, ja voin sanoa että muistan tämän vielä tavoitepainossani ollessani katsoessani peiliin että mitä olenkaan joutunut kestämään tähtesi. Mutta se varmasti kannatti. Sports Trackerin mukaan kulutin 330kcal, mutten tällä kertaa luota siihen 100 prosenttisesti, koska melkein koko matka oli vastatuulessa ja viisi senttiä paksussa, alta luistavassa lumihangessa. Joten luultavimmin kulutin enemmän mutten oikein uskalla veikata paljonko.
Tänään mä teen sen mitä oon venyttänyt viime keväästä saakka, eli jo melkein vuoden... Mä aion kertoa mun parhaalle kaverille mun masennuksesta ja kaikesta, en tosin tästä ruoka/liikuntajutusta mutta paniikkihäiriöstä, lääkkeistä ja siitä miksi olen sairaslomalla. Mä en yksinkertasesti oo kehdannu kertoa sille, koska mua on hävettäny niin paljo. Mut sillä on oikeus tietää (ainakin mulle se on paras kaveri, tiedä sitten oonko mä enää sille) mun asioista, ja tänään se pääsee mun elämässä ajantasalle. Mua pelottaa ihan sikana, mitä jos se suuttuu mulle. Kun en oo kertonu, oon vaan valehdellu että joo ei mulla oo tänään koulua yms yms. Tai jos se ei enää halua olla mun kaveri, kuka nyt haluais viettää aikaa masentuneen luuserin kanssa?
(tää on kirjotettu noin kello kuuden aikaan, mutta julkaisu epäonnistu :/)
Kik kavereita?
Tein kikin ihan tätä varten, eli jos jotakuta sattuu kiinnostamaan mun kanssa keskustelu laihduttamisesta tai ihan muuten vaan höpöttely niin olen nyt käytettävissä ;) Musta olis tosi kiva keskustella teidän kanssa ja jaella vinkkejä puolin ja toisin. Siitä vois olla hyötyä, ja ainakin saa ajatukset pois sortumisesta ^^
Mun Kik on: Ellixia
Mun Kik on: Ellixia
Lumipyry
No ainakin paino lakkasi nousemasta kuin raketti, 50,1kg. Ehkä se kohta laskee :) Illalla alkoi yhtäkkiä väsyttää helvetisti ja olin jo peiton alla asettamassa herätysrä huomiselle kun muistin että meikit on vielä pärstässä ja iltatreeni tekemättä. "mitä vitun väliä, paino nousee kuitenkin vaikka tekisin tuhat vatsaa ja pärstä on helvetin ruma muutenkin, ei sitä pari finniä hetkauta." Lopulta kuitenkin nousin ylös ja tein kummatkin koska tiesin miltä aamulla tuntuisi kun olisi jättänyt väliin. Olisin varmaan hakannut itseni hengiltä.
Ulkona sataa lunta taivaan täydeltä, se ei olisi ongelma ellei tänään olisi lenkkipäivä... Musta vaan tuntuu luuserilta jos en mene, vaikka ikkunasta katsoessa en näe edes sadan metrin päähän lumipyryn taa. Mun on pakko, muuten mä vihaan itseäni vielä enemmän. Tiedän jo mitä siitä seuraa, huomenna jätän lihaskunnon väliin ja vietän päivän sängyssä ja syön paketillisen vaniljajäätelöä ja katson netflixiä. Mä en halua, mutta niin tulee ihan varmasti käymään jos luistan tämän päivän lenkistä. Olin eilenkin sortua mikroleipiin vaikka tulinkin lopulta järkiini yllättävän nopeasti ja sujautin ne roskiin.
Välillä mä mietin miks ihmeessä mä teen tätä, tuntuu vaan et oon sen ansainnutkin. Mä vaan haluan yhden ainoan kerran katsoa peiliin ja itkeä onnesta katsoessani kaunista ja täydellistä tyttöä. Mä haluan nähdä peilistä luut, kauniit linjat jotka kertoo mulle että olen onnistunut edes yhdessä asiassa elämässäni. Ja sitä en tule saavuttamaan jos en tunnin päästä lähde pyryn keskelle hortoilemaan.
Ulkona sataa lunta taivaan täydeltä, se ei olisi ongelma ellei tänään olisi lenkkipäivä... Musta vaan tuntuu luuserilta jos en mene, vaikka ikkunasta katsoessa en näe edes sadan metrin päähän lumipyryn taa. Mun on pakko, muuten mä vihaan itseäni vielä enemmän. Tiedän jo mitä siitä seuraa, huomenna jätän lihaskunnon väliin ja vietän päivän sängyssä ja syön paketillisen vaniljajäätelöä ja katson netflixiä. Mä en halua, mutta niin tulee ihan varmasti käymään jos luistan tämän päivän lenkistä. Olin eilenkin sortua mikroleipiin vaikka tulinkin lopulta järkiini yllättävän nopeasti ja sujautin ne roskiin.
Välillä mä mietin miks ihmeessä mä teen tätä, tuntuu vaan et oon sen ansainnutkin. Mä vaan haluan yhden ainoan kerran katsoa peiliin ja itkeä onnesta katsoessani kaunista ja täydellistä tyttöä. Mä haluan nähdä peilistä luut, kauniit linjat jotka kertoo mulle että olen onnistunut edes yhdessä asiassa elämässäni. Ja sitä en tule saavuttamaan jos en tunnin päästä lähde pyryn keskelle hortoilemaan.
torstai 25. helmikuuta 2016
Taas sitä samaa
Vatsaan sattuu, se on täynnä mutta kurnii silti. Rasvaton viili ja riisikakku on matkalla mahahappoihin, olisikohan niin paha jos ne tulisivatkin "vahingossa" ylös ja ulos? Olisi, en aio oksentaa en anna itseni tehdä sitä vaikka kuinka tekisi mieli. Kävin viiden aikaan tarkastamassa painon. 50,4kg iski paniikki, se vaan jatkaa nousemista ja kohta painan 500 kiloa ja minusta tulee jonkun vanhanaikaisen sirkuksen kummajainen. Tai massani kasvaa niin isoksi ettei maan pinta enää kestä sitä ja painovoima saattaa minut maan ytimeen, helvettiin. Okei enhän mä edes usko helvettiin, enkä tiedä kuinka suuren massan siihen vaatisi ^^ tai onko se edes mahdollista. Mä painan yli puolisataa kiloa ja se on ihan liikaa. Pitäis varmaan tehdä ylimääräsiä vatsoja ja kyykkyjä ja x-hyppyjä mut mun jalat tuntuu nuudeleilta, yhtä laiskoilta ja lihottavilta vetelöiltä pastanpalasilta jotka on täynnä mausteista rasvaa.
Mitä järkeä mun on rääkätä itteeni jos siitä ei ole mitään hyötyä kun voisin yhtä hyvin olla keittiössä syömässä kaikkea mitä ennenkin. Mikä mun kehoa vaivaa?
Mitä järkeä mun on rääkätä itteeni jos siitä ei ole mitään hyötyä kun voisin yhtä hyvin olla keittiössä syömässä kaikkea mitä ennenkin. Mikä mun kehoa vaivaa?
Treeni ja kiitos!
Kiitos Ametistisiivelle joka vinkkasi sivuston jossa voi laskea kulutuksen lihaskunnossakin. Siis kiitos ihan sikana, tää autto niin helvetisti ja tuntuu niin hyvältä tietää kuinka paljon kuluttaa. Tämän päivän treeni sai kulumaan yhteensä mukaan laskettuna rasvanpolttotreeni kännykästä 323kcal. Suurin piirtein sama kuin lenkillä, vähän vähemmän. Tänään tuli ennätys sekä lankussa että seinäistunnassa, lankussa tosin olen saanut joskus tulokseksi 4 minuuttia mutta siitä on jo yli vuosi. Tänään olin lankkuasennossa kokonaiset 1 minuuttia 21 sekuntia, seinällä istuin 1 minuutin 35 sekuntia. Oon ihan tyytyväinen treeniin vaikka koko ajan vaan tuntuu että olisi voinut mennä paremminkin :(
Haistattelua purkille
Täällä mä istun, odottamassa 35 minuutin terapiaa. Kiitos sen aamupala jäi väliin ja treeni myöhästyy mutta onneksi tänään on lihaskuntoa ja sen kanssa en ole ihan niin täsmällinen.
Olisin halunnut kävellä bussipysäkille mutta isä vaati saada viedä minut autolla. Bussia odotellessa hypin paikallani ja siirtelin jalkoja edes takas, kävelin paikallani ja tein muutaman x-hypyn. Ohi ajavat katsoi varmaan kuin hullua mutta mitä sitten, menisihän se kylmän piikkiin kuitenkin. Bussissa istuessani heiluttelin jalkoja hiljaa ja jännitin vatsalihaksia.
Kävin viimein prismassa hakemassa ravintolisät joita olen ennenkin käyttänyt ja tuntui siltä että niistä oli apua. Purkin kyljessä lukeva teksti "ravintolisää ei tule käyttää monipuolisen ravinnon ja terveiden elämäntapojen korvikkeena" sai minut vain naurahtamaan ja haistattamaan purkin kyljessä keimailevalle naiselle pitkät.
Klinikalle kävelee keskustasta puolessa tunnissa. Mahtuu siihen muutama kilsa edes ja takas, kuluupahan kaloreita. Bussissa syön puolet proteiinipatukasta aamupuuron korvikkeena, ja kävelen kilometrin pituisen matkan pysäkiltä kotiin.
Aamulla meinasi tulla itku, kun kävin vaa'alla. 50,2kg Mä en ymmärrä, miksei se tipu. Paino vaan nousee, syönkö edelleen liikaa vai mikä nyt on? Liikunko vieläkin liian vähän. Mistä mä muka voin vielä lohkasta, kun sosiaalinen elämä on jo mennyttä tän takia, samoin koulunkäynti.
Päätin pitää "herkkupäivän" lauantaisin, tosin nyt kun paino ei ole pudonnut pohdin vain pitäisikö sekin jättää pois aikataulusta. Tällä viikolla ainakin aion ottaa 100ml vaniljajäätelöä, vaikkei paino putoaisikaan. Jos en sitä tekisi sortuisin aivan varmasti johonkin ylimääräiseen, näin on kuitenkin parempi.
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Mikä mua vaivaa
Hullu, oonko mä täys mielipuoli. Mulle tuli äsken joku ihme kohtaus. Mä juoksen suoraan keittiöön, avaan jääkaapin ja ihailen, himoitsen. Otan jogurtti-purkin käteen, banaania ja mansikkaa, mun lempparia. Tekee mieli maistaa, tunte kylmä litku kurkussa, ja yhtäkkiä ei teekkään. Haluan vain haistaa, se riittää. Lasken jogurtin paikalleen tismalleen samaan kohtaan ja siirryn vadelmakeittoon. Sitäkin vaan haistan ja muistelen miltä se maistuu, mieleen tulee kesä, lämpö. Suljen jääkaapin ja siirryn leipäpussin kimppuun, otan kahta erilaista paahtoleipää, vaaleaa ja moniviljaa. Monivilja tuoksuu hyvältä mutta ihme kyllä vaalea lähinnä etoo. Vasta tässä vaiheessa mieleen juolahtaa että MITÄ HELVETTIÄ MÄ OON OIKEEN TEKEMÄSSÄ, MÄ HAISTELEN RUOKAA!!! Otan lasin vettä ja palaan koneeni ääreen.
Tää on nyt tärkeintä
Rentoutuminen kuulostaa nyt jotenkin ihan vieraalta käsitteeltä. En pysty olemaan paikallani enkä oikein keskittyä mihinkään tai ainakaan mihinkään sarjaan mitä haluaisin katsoa. Jo pelkästään tänään olen katsonut painoindeksini kolmeen kertaan todeten, ettei se muutu vaikka kuinka sitä tuijotan. Sen eteen on tehtävä jotain. Minun pitää lauhtua enää 300g jotta olisin alipainoinen ^^ Siihen ei varmasti mene kauaa, ja sitten olen askeleen lähempänä välitavoitettani. Tulin myös tarkistaneeksi kuinka paljon minun tulisi painaa jotta painoindeksini olisi 15. Sain tulokseksi 40,4kg. Pitäisiköhän minun vaihtaa tavoitteeni siihen? Vai pitäisikö mennä siitäkin alaspäin... No sitä ehdin pohtia vielä moneen kertaan ennenkuin olen edes lähellä näitä lukemia.
Mun olis tarkoitus perjantaina lähteä kaverin luokse toiselle paikkakunnalle, mun toinen kaveri on jo siellä mutta mä luistin siitä ainakin toistaseks. Mut siellä mä en pääse liikkumaan, enkä laskemaan kaloreita, ja ne varmasti haluu mässyy. Mä vaan nautin niiden seurasta niin paljon enkä oo nähny kumpaakaan aikoihin. Siinä on vaan se fakta et mun dieetti menee täysin perseelleen. Voisin tietty vedota siihen ettei mulla oo varaa tehdä nyt mitään ylimääräistä, mut en tiedä uskosko ne sen. Tää on menny nyt kyllä niin hyvin etten voi heittää kaikkea penkin alle, pakko jatkaa nyt kun on hyvä puhti päällä. Joo, niin se on, mä en lähde, mä jään kotiin. Mä en aio antaa minkään estää mua, en nyt enkä tulevaisuudessakaan. Musta tulee laiha laiha l a i h a !
Mun olis tarkoitus perjantaina lähteä kaverin luokse toiselle paikkakunnalle, mun toinen kaveri on jo siellä mutta mä luistin siitä ainakin toistaseks. Mut siellä mä en pääse liikkumaan, enkä laskemaan kaloreita, ja ne varmasti haluu mässyy. Mä vaan nautin niiden seurasta niin paljon enkä oo nähny kumpaakaan aikoihin. Siinä on vaan se fakta et mun dieetti menee täysin perseelleen. Voisin tietty vedota siihen ettei mulla oo varaa tehdä nyt mitään ylimääräistä, mut en tiedä uskosko ne sen. Tää on menny nyt kyllä niin hyvin etten voi heittää kaikkea penkin alle, pakko jatkaa nyt kun on hyvä puhti päällä. Joo, niin se on, mä en lähde, mä jään kotiin. Mä en aio antaa minkään estää mua, en nyt enkä tulevaisuudessakaan. Musta tulee laiha laiha l a i h a !
Kerrankin oikea urheilija
Taas lenkille, kerrankin näytän oikealta urheilijalta. Tietysti jos ei lakseta kaikkia läskejä mitä en ole saanut vielä pois myrkyttämästä kehoani. Ei ollut niin kylmä että olisi tarvinnut lökärit, laitoin juoksutrikoot vaikka ne korostaakin mun isoa hyytelöliikkeitten omaavaa takamustani. Laitoin myös juoksutakkini joka on tähän asti ollut liian ohut. Pään seutu on ollut mulle ongelma, jos ei ole päähinettä tuuli jäädyttää korvani, kun taas omat piponi -jotka ovat lähinnä hienoja asusteita kuin lämpimiä- ovat niin löysiä ja korkeita että niitä pitää korjailla kokoajan. Nyt löysin sopivan pipon, vaikka näytänkin se päässä mustalta kananmunalta.
Aluksi tuntui että tästä tulisi taas vähän huonompi tulos kun viimeksi, en jaksanut juosta kuin pieniä pätkiä. Mutta sitten tapahtui jotain josta olen edelleen hämilläni. Metsä, jonka läpi minun pitää juosta pysähtymättä ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Hengästyin kyllä mutten niin paljon. Jes, mun kunto alkaa taas nousta! Spurtti ei mennyt niin hyin kuin olisin halunnut, en jaksanut juosta niin kovaa kuin halusin. Oli kylläkin kova vastatuuli mutten halua selitellä mokiani mitenkään, se oli epäonnistuminen. Jaksoin kuitenkin juosta. Kävelin hetken tasaten hengitystä, sitten tunsin tutun tunteen jota olen kaivannut niiiiiin kauan, teki mieli jatkaa juoksua. Joten juoksin, juoksin koko loppumatkan kotiin asti. Kaloreita kului mukavat 350kcal.
Tietääkö kukaan miten paljon lihaskunto (perus vatsat, kyykyt, ....) kuluttaa keskimäärin? Mua vaivaa kun en tiiä niistä mitään, eli en oikeastaan tiedä ollenkaan paljonko kulutan ja onko se tarpeeksi. Paino ei ole (taas vaihteeksi...) tippunut, edelleen se 50,0kg. Eli se on noussut 100g. Miksen voi laihtua nopeemmin..
Aluksi tuntui että tästä tulisi taas vähän huonompi tulos kun viimeksi, en jaksanut juosta kuin pieniä pätkiä. Mutta sitten tapahtui jotain josta olen edelleen hämilläni. Metsä, jonka läpi minun pitää juosta pysähtymättä ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Hengästyin kyllä mutten niin paljon. Jes, mun kunto alkaa taas nousta! Spurtti ei mennyt niin hyin kuin olisin halunnut, en jaksanut juosta niin kovaa kuin halusin. Oli kylläkin kova vastatuuli mutten halua selitellä mokiani mitenkään, se oli epäonnistuminen. Jaksoin kuitenkin juosta. Kävelin hetken tasaten hengitystä, sitten tunsin tutun tunteen jota olen kaivannut niiiiiin kauan, teki mieli jatkaa juoksua. Joten juoksin, juoksin koko loppumatkan kotiin asti. Kaloreita kului mukavat 350kcal.
Tietääkö kukaan miten paljon lihaskunto (perus vatsat, kyykyt, ....) kuluttaa keskimäärin? Mua vaivaa kun en tiiä niistä mitään, eli en oikeastaan tiedä ollenkaan paljonko kulutan ja onko se tarpeeksi. Paino ei ole (taas vaihteeksi...) tippunut, edelleen se 50,0kg. Eli se on noussut 100g. Miksen voi laihtua nopeemmin..
Pelkään, pelkään niin että sattuu
Piirsin tän mun käteen. Se tarkoittaa "say no" joo tiedän aika epätoivosta mutta mä oon epätoivonen. Mä teen mitä tahansa etten sortuis, sitä mä pelkään eniten tällä hetkellä. Ei mun tavallaan tee edes mieli syödä mitään ylimäärästä mut se pelko kaivertaa muhun aukon jonka pelkään muuttuvan mustaksi aukoksi jonka täytän ruoalla ennemmin tai myöhemmin. Vaikken ole tässä viikon mittaan sortunut oikeastaan ollenkaan itken silti joka päivä, ihan vaan koska tiedän tahdonvoimani pettäneen minut aina. Tai ei se edes ole oikeaa itkua, kunhan haukon henkeäni ja puristan silmiä kiinni.
tiistai 23. helmikuuta 2016
Nyt on hyvä olo
"miten joku voi olla noin tyytyväinen elämäänsä" ajattelen ja hymyilen katsoen sängylläni makaavaa mirriä. Se on onnekas, se saa tehdä ihan mitä tahtoo, sn ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Sillä ei ole tunnontuskia kuten ihmisillä, eihän se osaa rakastaa.
Suostuin kun suostuinkin tapaamaan Kiharan tänään vaikka olisin mieluummin ollut yksinäni. Mutta sitä ahdisti enkä mä voinut vaan hylätä sitä, enhän? Olin yksin kotona joten päätin pyytää sen meille. Pitkän harkinnan jälkeen se päätti puhua suunsa puhtaaksi, se on edelleen rakastunut muhun eikä ole saanut tunnetta pois vaikka erottiin yli kaksi vuotta sitten. Miten tohon nyt pitäis suhtautua, tulin kysyneeksi että miten meidän ystävyys onnistuu ja mitä mieltä se on siitä ettei meistä koskaan tule enää mitään. Kuulemma se pystyy pitämään tunteet sisällään eikä oleta mitään tapahtuvan mutta jotenkin tiedän ettei tämä ole viimeinen kerta kun tästä puhutaan.
Kihara on poissa, olen taas yksin. Kone auki, salkkarit ja x-hyppyjä. Vatsoja. Kyykkyjä. Lisää x-hyppyjä. tein yhteensä x300 x-hyppyä ja x20 kyykkyä normaalin "iltatreenin" lisäksi. Nyt on hyvä olo. Olen ajatellut sitä herkkupäivä asiaa, ja tullut siihen tulokseen että saan joka viikko yhtenä päivänä (en tiedä vielä mikä päivä) syödä vaniljajäätelöä, ananasta tai jotain vastaavaa mitä en normaalisti syö. Joku kaloriraja siinä on oltava, mutten tiedä yhtään mikä olisi sopiva... Help me!?
Suostuin kun suostuinkin tapaamaan Kiharan tänään vaikka olisin mieluummin ollut yksinäni. Mutta sitä ahdisti enkä mä voinut vaan hylätä sitä, enhän? Olin yksin kotona joten päätin pyytää sen meille. Pitkän harkinnan jälkeen se päätti puhua suunsa puhtaaksi, se on edelleen rakastunut muhun eikä ole saanut tunnetta pois vaikka erottiin yli kaksi vuotta sitten. Miten tohon nyt pitäis suhtautua, tulin kysyneeksi että miten meidän ystävyys onnistuu ja mitä mieltä se on siitä ettei meistä koskaan tule enää mitään. Kuulemma se pystyy pitämään tunteet sisällään eikä oleta mitään tapahtuvan mutta jotenkin tiedän ettei tämä ole viimeinen kerta kun tästä puhutaan.
Kihara on poissa, olen taas yksin. Kone auki, salkkarit ja x-hyppyjä. Vatsoja. Kyykkyjä. Lisää x-hyppyjä. tein yhteensä x300 x-hyppyä ja x20 kyykkyä normaalin "iltatreenin" lisäksi. Nyt on hyvä olo. Olen ajatellut sitä herkkupäivä asiaa, ja tullut siihen tulokseen että saan joka viikko yhtenä päivänä (en tiedä vielä mikä päivä) syödä vaniljajäätelöä, ananasta tai jotain vastaavaa mitä en normaalisti syö. Joku kaloriraja siinä on oltava, mutten tiedä yhtään mikä olisi sopiva... Help me!?
Kavereista on vaan harmia
Treeni tehty. Liian monessa välissä piti hengähtää, miten huono kunto voi oikeesti ihmisellä olla. Treenin jälkeen suihkuun ja sitten paino, 50,0kg vaan 100g enemmän kun aamulla vaikka olen juonut älyttömästi vettä ja syönytkin. Mun etureidet on ihan helvetin kipeet, tekee mieli repiä ne irti.
Sanoin Kiharalle toissapäivänä (illalla tosin) et tarviin omaa aikaa. Sen eron jälkeen se on roikkunu mussa ja pyytäny mua ulos melkein joka päivä. Ei mulla sinänsä oo mitään sen seuraa vastaan mut se haittaa mun aikataulua. Lisäks mä tiedän et se tykkää musta edelleen ja se on vähän kiusallista, okei se on tosi kiusallista. Se suostu mun ehdotukseen vähän... pettyneenä? Eilisen se tavallaan anto mun olla rauhassa (paitsi että wapitteli koko ajan ja halus puhua puhelimessa...) mut jo tänään se kysy et tuunko ulos. Mä en jaksa kiinnostua muista ihmisistä just nyt, miksei se voi ymmärtää sitä.
Puoli tuntia lounaaseen, tekee mieli ruokaa muttei ole mikään kiljuva jumbo- nälkä. Päätin vaihtaa ruisleivän siihen paljon parempaan ja vähäkalorisempaan leipään (okei kolme kaloria vähemmän) vaikka se onkin tavallaan vaaleaa leipää. Päätin että kun seuraavan kerran menen terapiaan, eli torstaina, käyn ostamassa ravintolisiä. Ne auttoi mua silloin vuosi sitten laihduttamaan, joten toivottavasti auttavat nytkin.
Sanoin Kiharalle toissapäivänä (illalla tosin) et tarviin omaa aikaa. Sen eron jälkeen se on roikkunu mussa ja pyytäny mua ulos melkein joka päivä. Ei mulla sinänsä oo mitään sen seuraa vastaan mut se haittaa mun aikataulua. Lisäks mä tiedän et se tykkää musta edelleen ja se on vähän kiusallista, okei se on tosi kiusallista. Se suostu mun ehdotukseen vähän... pettyneenä? Eilisen se tavallaan anto mun olla rauhassa (paitsi että wapitteli koko ajan ja halus puhua puhelimessa...) mut jo tänään se kysy et tuunko ulos. Mä en jaksa kiinnostua muista ihmisistä just nyt, miksei se voi ymmärtää sitä.
Puoli tuntia lounaaseen, tekee mieli ruokaa muttei ole mikään kiljuva jumbo- nälkä. Päätin vaihtaa ruisleivän siihen paljon parempaan ja vähäkalorisempaan leipään (okei kolme kaloria vähemmän) vaikka se onkin tavallaan vaaleaa leipää. Päätin että kun seuraavan kerran menen terapiaan, eli torstaina, käyn ostamassa ravintolisiä. Ne auttoi mua silloin vuosi sitten laihduttamaan, joten toivottavasti auttavat nytkin.
Pohdintaa
Mulla on jotenkin tosi kumma olo. Ehkä johtuu siitä että otan samaan aikaan rauhottavia ja kofeiinitabletteja. Hengitys on raskas, mä en jaksa nousta, mulla on nälkä muttei tee mieli ruokaa. Lounaskasvikset pitäis ottaa sulamaan pakkasesta mut mun ei tee niitä mieli. Tai tekee. En mä tiedä. Mun pää on ihan sekasin. Aamupaino oli 49,9kg, ei siis laskenut eilisaamusta kun 100g... mä haluun et se laskee nopeemmin. Liikunko mä liian vähän, syönkö liikaa? Kertokaa te mulle mitä mä teen. Mä tiedän et liikunnan kuluttamat kalorit ei näy vielä seuraavana päivänä painossa, mut silti ahdistaa. Mitä mä teen väärin? Mua oksettaa, aamupuuro uhkailee ulostulolla. Ei ollut edes hyvää vaikka mä tykkään puurosta. Mä vaan makaan sängyllä ja tuijotan itteeni peilistä ja mietin miten ihminen voi edes näyttää näin kuvottavalta. Tää on yks niistä hetkistä kun haluaisin vaan viiltääviiltääviiltää! Mut en halua, en aio. Siitä kierteestä ei pääse millään. Joka kerta kun nään mun reidet niin muistan, miten en ikinä enää voi käyttää shortseja hameita tai mennä uimaan julkisesti.
Tänään on näköjään angsti- päivä... Aion silti treenata, sitä en halua jättää väliin mistään hinnasta. En vaikka koko maailma olis mua vastaan. Vaikka mun kroppa huutaa ei enää ei enää, mä teen sen. Mä en suostu enää olemaan se kaveriporukan läskimooses. En ikinä! Mä haluan olla ylpeä mun kropasta, Mä haluan et kaikki ihailee tai kauhistelee mun ihanaa laihuutta. Aina kun teen viimeisen vatsalihasliikkeen, pysähdyn hengästyneenä kotipihassa lenkin jälkeen ja illan päätteeksi huokaisen helpotuksesta etten ole syönyt mitään ylimääräistä, mä vaan nauran tyytyväisyyttäni. En tiedä mistä se kumpuaa, kai mä mietin vaan et oon taas askeleen lähempänä mun unelmaa.
Tänään pitää kasata taas mustaan pussiin ruokaa minkä olen muka syönyt ettei noi ala epäillä mitään. Heitän pois kasan leipää, sokerisia muroja, jogurttia, muutaman perunan jotka minun pitäisi itselleni keittää, banaaneja joita en haluaisi heittää pois ne on niin hyviä, mutta eivät kuulu ruokavaliooni senkin kalorihirviöt. Tiedän että on väärin tuhlata ruokaa, mutta menee ne hukkaan mun vatsassakin. Onneksi olen kasvissyöjä niin ei ainakaan tarvitse tehdä karjaeläinten surmaa turhaksi.
Tästä tuli tosi erilainen postaus kun mulla yleensä, mut tältä musta nyt tuntuu. Ja mä haluun kirjottaa just niin kun mä asiat nään ja tunnen.
Tänään on näköjään angsti- päivä... Aion silti treenata, sitä en halua jättää väliin mistään hinnasta. En vaikka koko maailma olis mua vastaan. Vaikka mun kroppa huutaa ei enää ei enää, mä teen sen. Mä en suostu enää olemaan se kaveriporukan läskimooses. En ikinä! Mä haluan olla ylpeä mun kropasta, Mä haluan et kaikki ihailee tai kauhistelee mun ihanaa laihuutta. Aina kun teen viimeisen vatsalihasliikkeen, pysähdyn hengästyneenä kotipihassa lenkin jälkeen ja illan päätteeksi huokaisen helpotuksesta etten ole syönyt mitään ylimääräistä, mä vaan nauran tyytyväisyyttäni. En tiedä mistä se kumpuaa, kai mä mietin vaan et oon taas askeleen lähempänä mun unelmaa.
Tänään pitää kasata taas mustaan pussiin ruokaa minkä olen muka syönyt ettei noi ala epäillä mitään. Heitän pois kasan leipää, sokerisia muroja, jogurttia, muutaman perunan jotka minun pitäisi itselleni keittää, banaaneja joita en haluaisi heittää pois ne on niin hyviä, mutta eivät kuulu ruokavaliooni senkin kalorihirviöt. Tiedän että on väärin tuhlata ruokaa, mutta menee ne hukkaan mun vatsassakin. Onneksi olen kasvissyöjä niin ei ainakaan tarvitse tehdä karjaeläinten surmaa turhaksi.
Tästä tuli tosi erilainen postaus kun mulla yleensä, mut tältä musta nyt tuntuu. Ja mä haluun kirjottaa just niin kun mä asiat nään ja tunnen.
maanantai 22. helmikuuta 2016
Nytkö jo lusmuilet?!?
Tiedän et tää on jo neljäs postaus tänään, mun vaan tekee koko ajan mieli kirjottaa. Kuitenkin, en ole ollut tällä ruokavaliolla edes vielä viikkoa ja nyt jo lipsun siitä. Se on vielä pientä mutta pahenee ihan varmasti :O Söin lounaalla ruisleivän sijaan täysjyväleivän, tosin siinä oli 67kcal per viipale mikä tekee siis 3kcal vähemmän, ja nautin siitä niin. Lisäksi en lounaalla syönyt raejuustoa, josta tulisi niin hyvin proteiinia. Mä en vaan tykkää siitä mutta jotain proteiinipitoista olis hyvä syödä kun liikkuu. Nämä molemmat on tosin parempaan suuntaan kalorien kannalta, mutta mitä tästä seuraa. Kohta lipsun taas vähän ja jossain kohti retkahdan johonkin kaloripommiin ja alan ahmia. Mä en halua ahmia, koska sitten oksennan enkämähaluaoksentaa!
Tunnen itseni taas luovuttajaksi ja surkeaksi häviäjäksi mutta ajattelin jättää sunnuntain "vapaapäiväksi". Teen anamulla ja illalla vatsat ja kyykyt ja jotain satunnaista ehkäpä, mutta jätän juoksulenkin siltä päivältä pois. Näin sisätreeniä ja ulkotreeniä on saman verran, ja mä saan palautumispäivän. Ajattelin myös pitää herkkupäivän kerran viikossa, koska jos kiellän herkut kokonaan yhtäkkiä sorrun varmasti helpommin ja isommin kun jos vähän herkuttelen näin alkuun. Jätän sen sitten jossain vaiheesa pois mutten tiedä milloin. Mitä te ootte mieltä, olisko se pahaksi ja mitä se tekis mun laihdutukselle? Vetääkö se homman iha läskiks? Oonko mä luuseri jos sen teen?
Tunnen itseni taas luovuttajaksi ja surkeaksi häviäjäksi mutta ajattelin jättää sunnuntain "vapaapäiväksi". Teen anamulla ja illalla vatsat ja kyykyt ja jotain satunnaista ehkäpä, mutta jätän juoksulenkin siltä päivältä pois. Näin sisätreeniä ja ulkotreeniä on saman verran, ja mä saan palautumispäivän. Ajattelin myös pitää herkkupäivän kerran viikossa, koska jos kiellän herkut kokonaan yhtäkkiä sorrun varmasti helpommin ja isommin kun jos vähän herkuttelen näin alkuun. Jätän sen sitten jossain vaiheesa pois mutten tiedä milloin. Mitä te ootte mieltä, olisko se pahaksi ja mitä se tekis mun laihdutukselle? Vetääkö se homman iha läskiks? Oonko mä luuseri jos sen teen?
Mun rakkain
Kuulostan varmaan tosi alonerilta kun paljastan että tärkein mulle tässä maailmassa on mun ihana kissani. Ei koskaan petä luottamusta eikä vaitioloaan, kuuntelee aina. Tänään kun se nukkui oman raapimapuunsa latvassa (se on sellainen pörröinen ja tassun muotoinen ♥ )kun menin sanomaan huomenta. Työnsin kasvoni sen silkkiseen turkkiin, se tuoksu on niin turvallinen. Joo voitte pitää mua ihan hulluna kissamummona kun haistelen mun kissan turkkia, mut se on mulle vaan niin hemmetin tärkee.
Joillekin vanhemmat on kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat (rakastan minäkin omia vanhempiani hyvin paljon, mutta heille en jaa asioita samalla lailla), joillekin ne on sisarukset. Itse en edes tunne omaa veljeäni eikä jutella koskaan. Aina välillä mä toivon niin kovasti et oltais läheismpiä, niinkun sillon pienenä. Usein mä saatan itkeäkin sen takia. Tällä hetkellä edes pienet keskustelun poikaset on mulle tärkeitä koska muutakaan ei ole. Tänään esimerkiksi hän vain mainitsi että sen kaverit oli tykännyt kovasti siitä kakusta jonka viikonloppuna leivoin. Ja minä toope vaan hymyilen ja sanon "no kiva" vaikka se merkitsi mulle tosi paljon.
Joillekin vanhemmat on kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat (rakastan minäkin omia vanhempiani hyvin paljon, mutta heille en jaa asioita samalla lailla), joillekin ne on sisarukset. Itse en edes tunne omaa veljeäni eikä jutella koskaan. Aina välillä mä toivon niin kovasti et oltais läheismpiä, niinkun sillon pienenä. Usein mä saatan itkeäkin sen takia. Tällä hetkellä edes pienet keskustelun poikaset on mulle tärkeitä koska muutakaan ei ole. Tänään esimerkiksi hän vain mainitsi että sen kaverit oli tykännyt kovasti siitä kakusta jonka viikonloppuna leivoin. Ja minä toope vaan hymyilen ja sanon "no kiva" vaikka se merkitsi mulle tosi paljon.
Lenkillä
Kulutin tämän päivän lenkillä huomattavasti vähemmän kuin kahdella aikaisemmalla :( Tänään kului vaan 323kcal, vätys. Tosin maasto teki juoksemisesta rankempaa kuin eilen. Satoi lunta ja jo satanut pari senttiä maassa jäi ärsyttävästi lenkkareideni pohjiin. Suuta kuivasi koko matkan, ja aina välillä katsoin puhdasta valkeaa lunta ja kuvittelin itseni lapsena syömässä sitä vaikkei saanutkaan. Pyörätiellä juostessani itkin hiljaa koska tiesin jokaisen takaatulevan auton kuskin katsovan löllyvää persettäni liian isojen puman lökäreiden syövereissä. Oli taas ihana päästä metsään soratielle jota on huomattavasti helpompi kulkea. Minulle on muodostunut ikään kuin säännöstelty juoksu/kävelyrytmi, tietyissä kohdissa saa kävellä parin lyhtypylvään välin verran. Metsän läpi on juostava taukoamatta, eihän se ole kuin n. 1km.
Metsästä pääsyäni saa kävellä vähän pitemmän matkaa, sen jälkeen tulee spurttikohta. Yrititn tsempata itseäni sen aikana, mutta ei tämä kusipää pysähtyy kesken kaiken ja hengitys pihisee. Hengitän hetken ja tasaan sykettä, sitten jatkan juoksua, juoksen niin kovaa kun jalat kantaa ja kun vihdoin olen kohdassa jossa saa hiljentää melkein lysähdän lumiseen maahan rääkymään, päässä jyskyttää oma ääni "sä olisit jaksanu vielä nopeampaa, ja kauemmin". Teki mieli soittaa veljelle ja pyytää sitä hakemaan mut pois (se on yötöissä joten on päivät kotona) mutta se olis sitten ollu siinä, se kertois vanhemmille ja se olis sadun loppu. Päätin kävellä loppumatkan vaikka pää olisi halunnut polttaa lisää kaloreita. Koko loppumatkan tuntui kuin joku olisi murissut mun takana että juokse, mutta ei siellä tietenkään ketään ollut mä vaan kuvittelen.
Kävin lenkin jälkeen vaa'alla, ja jess mikä onnellisuuden tunne mut valtasikaan. 49,9kg, pääsin vihdoin siitä vitosesta, puolesta sadasta hyi helvetti.
Metsästä pääsyäni saa kävellä vähän pitemmän matkaa, sen jälkeen tulee spurttikohta. Yrititn tsempata itseäni sen aikana, mutta ei tämä kusipää pysähtyy kesken kaiken ja hengitys pihisee. Hengitän hetken ja tasaan sykettä, sitten jatkan juoksua, juoksen niin kovaa kun jalat kantaa ja kun vihdoin olen kohdassa jossa saa hiljentää melkein lysähdän lumiseen maahan rääkymään, päässä jyskyttää oma ääni "sä olisit jaksanu vielä nopeampaa, ja kauemmin". Teki mieli soittaa veljelle ja pyytää sitä hakemaan mut pois (se on yötöissä joten on päivät kotona) mutta se olis sitten ollu siinä, se kertois vanhemmille ja se olis sadun loppu. Päätin kävellä loppumatkan vaikka pää olisi halunnut polttaa lisää kaloreita. Koko loppumatkan tuntui kuin joku olisi murissut mun takana että juokse, mutta ei siellä tietenkään ketään ollut mä vaan kuvittelen.
Kävin lenkin jälkeen vaa'alla, ja jess mikä onnellisuuden tunne mut valtasikaan. 49,9kg, pääsin vihdoin siitä vitosesta, puolesta sadasta hyi helvetti.
Arkea! ja 20 lukijaa!!
Herään keskellä yötä, teen 300 x-hyppyä ja lysähdön takaisin sängylle ja nukahdan. Aamulla herätys 8:30 ylös sängystä, vessaan pesemään hampaat jonka aikana 150 nousua varpaille (pohkeet), valkaiseva suuvesi, heilutan päätä edes takas niin kovaa että huimaa, pakko istua hetki. Takaisin huoneeseen mittaamaan paino, 50kg, tasan. Sitten aamutreeni, tekee mieli tehdä ylimääräisiä liikkeitä mutta päätän etä juoksulenkki on tärkeämpi, sen jälkeen voi tehdä ylimääräistä jos jaksaa. Aamupuuro, ei edes oikeasti tee mieli, haluan leipää mutta se ei ole vaihtoehto. Syön laiskasti sängyssäni samalla lukien Keijukaisen siivin- blogia taas kerran alusta asti. Oon jäänyt koukkuun.
Mä itken, ja katson jalkojani. Miksei mulla ole jo thigh gappiä!? Vaikka kuinka monella mun painosella on se, ja mun reidet ottaa yhteen niinkun mannerlaatat ennen muinoin. Miksei mun jalkojen välissä ole valtamerta, vaikka niitä kuinka treenaisin. Miksi mun luut on väärissä paikoissa ja läskit kerääntyy vääriin paikkoihin, tai hetkinen ei läskeille olekaan oikeaa paikkaa.
Ja hei, nyt voi anonyymitkin kommentoida. En muistanut laittaneeni sen asetuksen kun aloitin, mutta nyt se on historiaa. Kiitos myös siitä, että blogillani on nyt 20 lukijaa ♥ Kaikki on Sigridin ansiota. Jos hän ei olisi maininnut blogissaan omastani, kukaan ei olisi tätä löytänyt joten suuret kiitokset sinulle ♥
Mä itken, ja katson jalkojani. Miksei mulla ole jo thigh gappiä!? Vaikka kuinka monella mun painosella on se, ja mun reidet ottaa yhteen niinkun mannerlaatat ennen muinoin. Miksei mun jalkojen välissä ole valtamerta, vaikka niitä kuinka treenaisin. Miksi mun luut on väärissä paikoissa ja läskit kerääntyy vääriin paikkoihin, tai hetkinen ei läskeille olekaan oikeaa paikkaa.
Ja hei, nyt voi anonyymitkin kommentoida. En muistanut laittaneeni sen asetuksen kun aloitin, mutta nyt se on historiaa. Kiitos myös siitä, että blogillani on nyt 20 lukijaa ♥ Kaikki on Sigridin ansiota. Jos hän ei olisi maininnut blogissaan omastani, kukaan ei olisi tätä löytänyt joten suuret kiitokset sinulle ♥
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
vätys
Vielä 50 vatsaa, 100 jalkadippiä ja 150 pohkeita jäljellä. Mua väsyttää, no mitäs vietit päivän ja alkuillan kaverin kanssa, on pakko jaksaa. Mulle käy aina näin, kun alan tekemään säännöllisesti vatsoja häntäluuni on niin kipeä että välillä viimeiset liikkeet tehdään itku kurkussa jo pelkästään siitä syystä, sitten on vielä sekin miten helvetin huono kunto ja kestävyys mulla on. Pää sanoo että jaksaa vielä, mutta heikko minä luovuttaa aina liian aikaisin. Sitä itseinhon tunnetta kun kerta toisensa jälkeen luovuttaa vaikka haluaisi jatkaa. Pakko ryhdistäytyä, ei ne läskit voivottelemalla minnekään mene, lisääntyvät vaan saatanan loiset. Nyt menet lattialle makaamaan ja teet kaiken mitä on tehtävänäsi, ja teet vielä 25 ylimääräistä kyykkyä koska valitit. VÄTYS!!!
Ainiin... iltapala jäi väliin koska en ollut kotona ennen seitsemää, ja sen jälkeen en enää saa syödä mitään.
Ainiin... iltapala jäi väliin koska en ollut kotona ennen seitsemää, ja sen jälkeen en enää saa syödä mitään.
Help me!!
Teidän kommentit auttaa mua niin paljon, kun ei tekisi mieli liikkua. Tsemppaava kommentti saa mut ylös sängystä, koska edes joku ihana ihminen sielä uskoo muhun. Siitä saa sen viimeisen voimaryöpyn jonka innoittamana jaksaa jatkaa. Joten...
PS: mä tarviin teidän tukee ♥
PS: mä tarviin teidän tukee ♥
112
Tämän päivän lenkki juostu. Matkaa oli 5,5km aikaa meni 47min ja kaloreita paloi 351kcal. Ehkä olen kesään mennessä taas yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen tätä masennusaaltoa. Lisätreeniä on vielä tänään luvassa niinkuin mainitsinkin, tasoittelen nyt vaan pari tuntia ja luen mun lempi kirjaa jonka olen lukenut jo kuusi kertaa :b Linnea Parkkosen "112 vihaan itseäni", se on vaan niin ♥ en voi mitään, se vie mut aina mukanaan.
Pimeässä suihkussa
Nukkumaan niin varmana ettei kakku kulkeudu huomisen saapuessa suuhun. Silmät aukeaa keskellä yötä, voisi käydä punnitsemassa pakasteet valmiiksi huomiseksi että varmasti tulee oikeat määrät. Vielä vähän vatsoja, kyykkyjä, X-hyppyjä, vain hengästymiseen saakka ja sitten tyytyväisenä nukkumaan.
Aamulla havahdun hereille taas puoli tuntia ennen herätystä. Harkintaan pujahtaa laiska löhöily herätykseen saakka ja puolen tunnin lisätreeni. Päätän jäädä makaamaan, helvetin laiskimus! 8:40 ylös, 50 vatsaa ja 40 kyykkyä, 10 ylimääräistä kyykkyä. Vaa'alle, 50,5kg tää pompottelu alkaa ärsyttää... Miksei se voi vaan mennä alas ja antaa minulle sen mitä halajan. Miksi pitää vartavasten kiusata hurjalla laskulla ja sitten nousta.
Yritys kieltäytyä kakusta meni pieleen, enkä uskaltanut väittää vastaan ettei iskälle tulisi paha mieli, heikkoläskinössö. Otin niin pienen palan kun suinkin sain, silti liian iso. Ällötti, kun tiesin tarkkaan mitä siinä oli ja kuinka paljon, miksei riittänyt että leivoin sen, pitikö sekin luomukseni tuhota heti kättelyssä. Jääkaapissa mehupurkki, ei tod, vettä.
Kun kakku oli ahmittu, suihkuun, sormet kurkkuun. Helpottaa. Otan pitkän kuuman suihkun kuunnellen samalla The Pretty Reckless:ä. Ihanan hämärää kun valot on pois päältä, kuten aina nykyään koska muuten näkisin peilistä demonin, itseni. Puristelen läskejäni joka puolelta, tekisi mieli ottaa sakset kätösiin ja korjata kehoani hieman.
Tänään pitää tehdä ylimääräinen rasvanpolttotreeni ja lihaskuntoa että saan loputkin kakun kaloreista pois kehostani, en luota että kaikki katoaisi oksentamalla koska kaloreiden imeytyminen alkaa jo kun ruoka on suussa. Mutta ensin aamupuuro (myöhässä tosin) ruokasuunnitelman mukaan ja 12:00 lenkille.
Aamulla havahdun hereille taas puoli tuntia ennen herätystä. Harkintaan pujahtaa laiska löhöily herätykseen saakka ja puolen tunnin lisätreeni. Päätän jäädä makaamaan, helvetin laiskimus! 8:40 ylös, 50 vatsaa ja 40 kyykkyä, 10 ylimääräistä kyykkyä. Vaa'alle, 50,5kg tää pompottelu alkaa ärsyttää... Miksei se voi vaan mennä alas ja antaa minulle sen mitä halajan. Miksi pitää vartavasten kiusata hurjalla laskulla ja sitten nousta.
Yritys kieltäytyä kakusta meni pieleen, enkä uskaltanut väittää vastaan ettei iskälle tulisi paha mieli, heikkoläskinössö. Otin niin pienen palan kun suinkin sain, silti liian iso. Ällötti, kun tiesin tarkkaan mitä siinä oli ja kuinka paljon, miksei riittänyt että leivoin sen, pitikö sekin luomukseni tuhota heti kättelyssä. Jääkaapissa mehupurkki, ei tod, vettä.
Kun kakku oli ahmittu, suihkuun, sormet kurkkuun. Helpottaa. Otan pitkän kuuman suihkun kuunnellen samalla The Pretty Reckless:ä. Ihanan hämärää kun valot on pois päältä, kuten aina nykyään koska muuten näkisin peilistä demonin, itseni. Puristelen läskejäni joka puolelta, tekisi mieli ottaa sakset kätösiin ja korjata kehoani hieman.
Tänään pitää tehdä ylimääräinen rasvanpolttotreeni ja lihaskuntoa että saan loputkin kakun kaloreista pois kehostani, en luota että kaikki katoaisi oksentamalla koska kaloreiden imeytyminen alkaa jo kun ruoka on suussa. Mutta ensin aamupuuro (myöhässä tosin) ruokasuunnitelman mukaan ja 12:00 lenkille.
lauantai 20. helmikuuta 2016
Janottaako vanha suola?
Tuleekohan tästäkin mulle pakkomielle että tuun sopertaan teille anonyymysti joka välissä kun tapahtuu jotain. Olin Kiharan kanssa ajelemassa, kun se sai viikko sitten kortin, tultiin sit meille, se halus moikata mun äitii jostain kumman syystä. Äiti ei kuitenkaan ollut kotona joten mentiin vaan mun huoneeseen kun se oli kerrankin siisti (vaikka seurusteltiin kiharan kanssa monta kuukautta ja ollaan tunnettu ala-asteelta se on käyny mun huonees vaan kaks kertaa). Musta tuntuu ettei se oo vieläkään päässy meijän erosta yli. Melkein joka kerta se antaa ymmärtää niin vaikka sanookin aivan toisin ja et on hyvä et voidaan puhuu vaikeistakin asioista, just! Mä en aio antaa mitään vaikutteita et olisin kiinnostunu, kuten en olekaan, se ei vaan näy tajuavan että mä haluaisin olla vaan kaveri. Jos se jatkaa mun on ehkä syytä ottaa vähän etäisyyttä mikä on kyllä sääli koska sille voin puhuu paremmin kuin muille, melkein kaikesta, PAITSI RUOASTA!!! Siitä kenenkään ei pidä tietää, se on mun ja teidän salaisuus ♥
Suklaasydän
Kyllä, mä tiedän että kirjoitin vasta kaksi tuntia sitten, mutta on ihan pakko selvitellä ajatuksia ettei tule tehtyä suurta mokaa. Iskä toi Abc:ltä karkkipussin, sellaisen missä oli irtonamuja 500g!!! Oli ollut alennuksessa ja siinä oli vain kolmea eri laatua (se oli siis ollut valmiiksi pussitettu), m&m, suklaa sydämiä ja niitä jotain liivatepaskahampaita. Muut voin suosiolla jättää pussiin, suklaasydämmet on paha koska ne on mun lemppareita kaikist :( Miks just niitä mihin oon heikkona vittu, mut ei mä en aio luoviúttaa, mä en koske niihin. Tai tietysti mun on niihin pakko koskea kun niitä tulee kakun päälle mutta suuhun päinkään ne ei sa ajautua vaikka mikä olisi.
Treeni olisi pitänyt tehdä jo 12:00, mutten voinut koska piti imuroida, vaikka palaahan siinäkin ihan kivasti kaloreita B) Teen treenin illalla kun ei ole muutakaan tekemistä. Nyt odottelen vain että iskä tulee kaupasta ja tuo jauhoja että pääsen leipomaan, mutten maistele yhtään ;)
Treeni olisi pitänyt tehdä jo 12:00, mutten voinut koska piti imuroida, vaikka palaahan siinäkin ihan kivasti kaloreita B) Teen treenin illalla kun ei ole muutakaan tekemistä. Nyt odottelen vain että iskä tulee kaupasta ja tuo jauhoja että pääsen leipomaan, mutten maistele yhtään ;)
Aamupuuro
Miten mä saatoin unohtaa iskän synttärit!!! Lupauduin epähuomiossani leipomaan kakut. Näempähän mitä sontaa taikinassa on ettei tee mieli syödä sitä. Sitäpaitsi leipominen ja muutenkin kokkaaminen on kivaa, vaikken itse söisikään. Jostain kumman syystä huolehdin valtavasti että muut syövät tarpeeksi vaikka itse ruokailenkin orjallisesti.
Aamupaino 50,9kg, noussut!!! Miksei se voi jo tippua alle 50? mitämäteenväärin. Mä en todellakaan syö sitä kakkua, sanon että on paha olo ja haen illalla palan huoneeseeni ja heitän roskiin, kaikki on tyytyväisiä. Liikunko mä liian vähän, kertokaa te mulle? Tuntuu että vaikka liikkuisin kuinka paljon ja lihaksiin sattuisi kuinka paljon liikun silti liian vähän ja että syön liikaa.
Aamupuuro ei ollut täydellinen, helvetin viikonloput! En voinut punnita mustikoita koska äiti, joten ripottelin puuron päälle niin vähän ettei siinä ainakaan olisi sitä sallittua 25 grammaa. Ei tullut mieleen että miten voin käyttää keittiövaakaa kun paikalle voi tupsahtaa kuka vaan millon vaan. Pitänee ostaa oma vaaka omaan huoneeseen.
Aamupaino 50,9kg, noussut!!! Miksei se voi jo tippua alle 50? mitämäteenväärin. Mä en todellakaan syö sitä kakkua, sanon että on paha olo ja haen illalla palan huoneeseeni ja heitän roskiin, kaikki on tyytyväisiä. Liikunko mä liian vähän, kertokaa te mulle? Tuntuu että vaikka liikkuisin kuinka paljon ja lihaksiin sattuisi kuinka paljon liikun silti liian vähän ja että syön liikaa.
Aamupuuro ei ollut täydellinen, helvetin viikonloput! En voinut punnita mustikoita koska äiti, joten ripottelin puuron päälle niin vähän ettei siinä ainakaan olisi sitä sallittua 25 grammaa. Ei tullut mieleen että miten voin käyttää keittiövaakaa kun paikalle voi tupsahtaa kuka vaan millon vaan. Pitänee ostaa oma vaaka omaan huoneeseen.
perjantai 19. helmikuuta 2016
Suuvettä
Mä luulin jo että saisin pidettyä tämän dieetin täydellisenä... Mitä mä ajattelin, en tietenkään. Okei, puolustaudun sillä että se oli vahinko, ja oli vielä pentä. Kaveri tarjosi jotain viinaa en oikein tiedä mitä, maistui suuvedelle. Otin kaksi lyhyttä kulausta. Joo, ei ole paljon mutta kyse on periaatteesta EI MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ!!!! ViTuNlÄsKiVaLaS!!! Tein jo 50 "ylimääräistä" vatsaa (eli ei siis kuulu treeniin), teen vielä lihaskuntoa ennen nukkumaanmenoa, ne kalorit on pakko kuluttaa, muuten huomenna vituttaa tämä päivä, ja se olis sitten siinä. Oksentaa en kuitenkaan aio, vaikka mieli tekisi, pysyn siitä kaukana, en edes harkitse. Saatanan heikko, minkäläinen itsekuri sulla oikein on?!?!?
Ihana kommentti ♥
Tulin lenkiltä, kävin suihkussa, vielä tunti että saan ruokaa. Kaduin jo ensimmäisen kilometrin kohdalla että olin laittanut hupparin talvitakin alle, mutta hikoilimpahan enemmän joten kaloreita palaa ;) Tuntuu hyvältä, jaksoin rutistaa viimeisetkin metrit kotiin asti, otin jopa pari täysi vauhtista spurttiakin ^^ Kuulokkeista soi "dear ana" soittolista, jossa on kaikki lempikappaleeni. Matkaa lenkistä tuli siis 5.6km voi vittu eihän se oo edes lähellä 6km!!! Aikaa meni 50 minuuttia, keskinopeus 6,3km/h. Kaloreita matkassa kului 345kcal.
Huom!! Teen jo nyt muutoksen liikuntasuunnitelmaan :D Sen sijaan että teen x100 vatsaa ja x60 kyykkyä aamulla, teenkin aamulla x50 vatsaa ja x40 kyykkyä ja illalla x60 vatsaa ja x40 kyykkyä! Ihan vaan että illaksikin on jotain ja lenkille ei ole kuva lähteä sadan vatsan jälkeen ;)
Aamupaino oli huimat 50,7kg :O Lenkin jälkeen oli toinen punnitus, 50,4kg!!! kilo vähemmän kun eilen aamulla, oon niin onnellinen että että löysin vihdoin hyvän polun laihtumisessa.
Teidän kommentit on mulle ihan sikä tärkeitä ja motivoivia. Tänään luin uuden kommentin zenn nimimerkiltä, sain siitä ihan valtavasti voimaa. Jos te uskotte et mä pystyn siihen, mä pystyn! Lenkillä kun teki mieli hidastaa etanavauhtiin ajattelin kommenttia "Mää tiiän että saat tuloksii :)" "Sää inspiroit muaki liikkuun". Uskomatonta et inspiroin jotain ihan oikeasti, Kiitos ihanista sanoista ♥
Huom!! Teen jo nyt muutoksen liikuntasuunnitelmaan :D Sen sijaan että teen x100 vatsaa ja x60 kyykkyä aamulla, teenkin aamulla x50 vatsaa ja x40 kyykkyä ja illalla x60 vatsaa ja x40 kyykkyä! Ihan vaan että illaksikin on jotain ja lenkille ei ole kuva lähteä sadan vatsan jälkeen ;)
Aamupaino oli huimat 50,7kg :O Lenkin jälkeen oli toinen punnitus, 50,4kg!!! kilo vähemmän kun eilen aamulla, oon niin onnellinen että että löysin vihdoin hyvän polun laihtumisessa.
Teidän kommentit on mulle ihan sikä tärkeitä ja motivoivia. Tänään luin uuden kommentin zenn nimimerkiltä, sain siitä ihan valtavasti voimaa. Jos te uskotte et mä pystyn siihen, mä pystyn! Lenkillä kun teki mieli hidastaa etanavauhtiin ajattelin kommenttia "Mää tiiän että saat tuloksii :)" "Sää inspiroit muaki liikkuun". Uskomatonta et inspiroin jotain ihan oikeasti, Kiitos ihanista sanoista ♥
torstai 18. helmikuuta 2016
Siis järki hoi!
Tein aamulla jotain niin tyhmää että koko päivä saattoi nyt mennä pilalle. Otin epähuomiossa ja ehken vielä sittenkään niin hereillä lääkkeeni, KOKO ANNOKSEN!! Ja tiedoksi ettei mun annos oo mitenkään ihan pienikään ja nyt sattuu. Päässä pyörii kuin olisi humalassa, vatsassa muljahtelee, jalat pettää, silmissäni sijeitsvilla 576 megapikselillä on vaikeuksia tarkentaa katsettani. Sydän hakkaa, keuhkoissa on painetta. silti vedän treenin, ihan sama vaikka vähän heikottaa, en mä voi luistaa ekana päivänä, en halua, en saa. Siinä menis jo inhimillisyyden rajat umpeen, eihän kukaan voi olla niin heikko.
En muista lääkkeitäni kunnolla mutta (siis milligrammat voi vähän heittää) mutta siinä ne kuitenkin on:
Sertralin 200mg (2tablettia)
propral 20mg (2tablettia)
Ketipinor 50mg (2tablettia)
Ja lisäksi vielä satunnaisesti ahdistukseen tai paniikkiin Ataraxia 1-3 tablettia, sen olen jättänyt ihan luvan kanssa vähemmälle.
Joku päivä googlettelen noiden lääkkeiden sivuvaikutuksia, lukeehan ne paketeissa, mutta haluaisin kuulla sen ns. normaaleilta ihmisiltä, en jotenkin koskaan luota noinhin ohjeisiin lääkkeissä :D 20min treeniin ♥ sen jälkeen ihanaan kymään suihkuun ja sitten siivoan huoneen vihdoin, täällä on kuin koulun liikuntavälinevarastossa liikkatunnin jälkeen, ihan täynnä rojua, jotkut arvokkaitakin, mutta kaikki sekaisin, mitään ei ole palautettu paikalleen. Siivouksen jälkeen voisi lukea kirjaa ja juoda teetä ~ ahh tee on niin hyvä ~
Klo 9:00 paino oli edelleen 51,4kg mutta en aio lannistua, kyllä se alkaa putoamaan, ihan varmasti!
En muista lääkkeitäni kunnolla mutta (siis milligrammat voi vähän heittää) mutta siinä ne kuitenkin on:
Sertralin 200mg (2tablettia)
propral 20mg (2tablettia)
Ketipinor 50mg (2tablettia)
Ja lisäksi vielä satunnaisesti ahdistukseen tai paniikkiin Ataraxia 1-3 tablettia, sen olen jättänyt ihan luvan kanssa vähemmälle.
Joku päivä googlettelen noiden lääkkeiden sivuvaikutuksia, lukeehan ne paketeissa, mutta haluaisin kuulla sen ns. normaaleilta ihmisiltä, en jotenkin koskaan luota noinhin ohjeisiin lääkkeissä :D 20min treeniin ♥ sen jälkeen ihanaan kymään suihkuun ja sitten siivoan huoneen vihdoin, täällä on kuin koulun liikuntavälinevarastossa liikkatunnin jälkeen, ihan täynnä rojua, jotkut arvokkaitakin, mutta kaikki sekaisin, mitään ei ole palautettu paikalleen. Siivouksen jälkeen voisi lukea kirjaa ja juoda teetä ~ ahh tee on niin hyvä ~
Klo 9:00 paino oli edelleen 51,4kg mutta en aio lannistua, kyllä se alkaa putoamaan, ihan varmasti!
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
Uusi liikuntaohjelma
Jos et ole lukenut edellistä postausta, tämä liittyy siihen aika voimakkaasti joten käyhän vilkaisemassa sitäkin ;) Nyt siirrytään kuitenkin mätöistä kulutukseen. En ole ehtinyt vielä laskea paljonko tämänhetkinen suunnitelma kuluttaa, mutta otan siitä selvää pikimmiten. Vaikka määrät voi kuulostaa pieniltä, nostan niitä kuitenkin suht nopeasti ja haluan mennä suurinpiirtein oman kunnon mukaan. Pitää vain katsoa ensin miltä oma kuntoni tällä hetkellä näyttää.
Joka päivä ennen "aamupalaa" x100 vatsalihasliikettä ja x60 kyykkyä, kahdessa erässä.
Ma, ke, pe, su on juoksupäiviä. Osan matkasta saa kävellä jos on ihan pakko, kunhan se kestää yli tunnin. Minulla on eräs reitti jota pitkin kestää noin tunnin juosta, se on jotain vajaat 6km. Tarkemmin voi sanoa vasta perjantaina kun on lenkin aika ;)
Ti, to, la on sitten lihaskuntopäiviä, jonka läpikäymisessä on teillekin ehkä jotain iloa. Liikkeet ei ole mitenkään ihmeellisiä tai mitään mutta kumminkin ^^
Joka päivä ennen "aamupalaa" x100 vatsalihasliikettä ja x60 kyykkyä, kahdessa erässä.
Ma, ke, pe, su on juoksupäiviä. Osan matkasta saa kävellä jos on ihan pakko, kunhan se kestää yli tunnin. Minulla on eräs reitti jota pitkin kestää noin tunnin juosta, se on jotain vajaat 6km. Tarkemmin voi sanoa vasta perjantaina kun on lenkin aika ;)
Ti, to, la on sitten lihaskuntopäiviä, jonka läpikäymisessä on teillekin ehkä jotain iloa. Liikkeet ei ole mitenkään ihmeellisiä tai mitään mutta kumminkin ^^
10 min alkulämmittely
(dailyWorkoutApps rasvanpolttotreeni)
x2 erässä
x200 X-hyppyä
x50 pohjehyppyä
x50 vatsalihaksia
x10 punnerruksia
x60 kyykkyjä
x25 x2 pakaralihasliikkeitä
x50 jalkojen nostoja
x20 lankkuasennonnostoja
seinäistunta
lankku
x150 pohkeita
Seinäistunta ja lankku niin kauan kun pytyy, yritän parantaa vähän joka päivä. Lihaskuntoa sovellan joskus jumppapallolle yms.
Kun sen kirjaa ylös, se näyttää niin vähältä, tuntuu niin laiskalta :( En kuitenkaan halua haukata kerralla liian suurta palaa joten kokeilen nyt näin. Hyi nyt tuli ruoka mieleen :/ Jos tulee vielä tarve lisäliikuntaan (toivottavasti tulee) teen seuraavan kuvan mukaan:
Uusi ruokaohjelma
Aloitetaan mielummin epämiellyttävällä osiolla, ruoalla... Kuten sanoin, olen melkoinen perfektionisti ja se tulee tässäkin aikalailla ilmi. Minun oli muunmuassa pakko tutkia määriä proteiinia, rasvoja ja hiilareita ns. normaalissa ruokavaliossa vaan todetakseni että omat lukuni ovat kaukana niistä :D En voi sille mitään, kun kerran ryhdyin tähän teen sen kunnolla. Musta tuntuu että tämä on mulle oikea tie, saan kokoajan keskittyä johonkin, tehdä pikkutarkkaa laskemista, kontrolloida. Olen niin innoissani kaikesta tästä, tunnen jälleen eläväni, olen tosiaankin kaivannut tätä. Ruokavalioon ei saa kuulua mitään ylimääräistä, jopa alkoholi on kielletty, juon vasta laihana ja kauniina.
10:00 (aamupala)
Elovena pikapuuro (vadelma) (35g)
25g pakastemustikoita
=138kcal
14:00 (lounas/lämmin ateria)
100g salaattia (kurkkua, tomaattia, paprikaa, jäävuorisalaattia)
5g kuorettomia kurpitsansiemeniä
50g wokkivihanneksia*
30g 0,2% raejuustoa
ruisleipäviipale (ei mitään päälle) (27g)
50g kukkakaalia*
30g maissia*
50g suolakurkkua
=200kcal
*pakkasesta, lämmitetään mikrossa
18:00 (iltapala)
viili 1% (200g)
25g pakastemustikoita
1 riisikakku (7g)
=118kcal
Lisäksi päivässä saa juoda kolme kupillista teetä.
(lisäsin teestä tulevat n.4kcal loppukalorimäärään, muutahan teessä ei oikeastaan ole)
Loppusummat:
634g ruokaa
460kcal
prot. 24,2g
tyyd.ras. 4,648g
hiil.hyd. 68,66g
PS. Tästä tulikin näin pitkä hups ;D joten teen treenistä erillisen tekstin ^^
10:00 (aamupala)
Elovena pikapuuro (vadelma) (35g)
25g pakastemustikoita
=138kcal
14:00 (lounas/lämmin ateria)
100g salaattia (kurkkua, tomaattia, paprikaa, jäävuorisalaattia)
5g kuorettomia kurpitsansiemeniä
50g wokkivihanneksia*
30g 0,2% raejuustoa
ruisleipäviipale (ei mitään päälle) (27g)
50g kukkakaalia*
30g maissia*
50g suolakurkkua
=200kcal
*pakkasesta, lämmitetään mikrossa
18:00 (iltapala)
viili 1% (200g)
25g pakastemustikoita
1 riisikakku (7g)
=118kcal
Lisäksi päivässä saa juoda kolme kupillista teetä.
(lisäsin teestä tulevat n.4kcal loppukalorimäärään, muutahan teessä ei oikeastaan ole)
Loppusummat:
634g ruokaa
460kcal
prot. 24,2g
tyyd.ras. 4,648g
hiil.hyd. 68,66g
PS. Tästä tulikin näin pitkä hups ;D joten teen treenistä erillisen tekstin ^^
huominen on täydellinen
Tänään on tullut syötyä ihan liikaa, johtunee siitä ettei suunnitelmani ole viela alkanut. Se on ruoan osalta valmis, ja se kestää nyt täysin samanlaisena kuukauden. liikuntaohjelman teen varmaankin niin että muokkaan sitä kahden viikon välein ettei se käy tylsäksi. Jokatapauksessa joka päivä on pakko liikkua tietyllä tavalla. Jokatoinen päivä lihaskuntoa ja jokatoinen juoksulenkki. Lisäksi joka päivä tietty määrä vatsalihaksia ja kyykkyjä koska ne on mun ongelmakohtia :(
Jes äiti soitti että käy kaupassa tänään, huomenna alkaa siis tapahtua. Tämän illan aikana teen liikuntasuunnitelman loppuun ja teen postauksen. En tiedä menikö liian pitkälle, kun aloin laskemaan paljonko hiilareita, proteiineja ja tyydyttyneitä rasvoja on päivän ruoissa. Viikon hiilarimäärät suoraansanottuna ällöttää, vaikkei minulla tosin ole hajuakaan paljonko sen pitäisi ns. normaalilla ihmisellä olla. Alankin nyt väsäämään sitä postausta, että kaikki on valmiina huomiseksi ;)
Jes äiti soitti että käy kaupassa tänään, huomenna alkaa siis tapahtua. Tämän illan aikana teen liikuntasuunnitelman loppuun ja teen postauksen. En tiedä menikö liian pitkälle, kun aloin laskemaan paljonko hiilareita, proteiineja ja tyydyttyneitä rasvoja on päivän ruoissa. Viikon hiilarimäärät suoraansanottuna ällöttää, vaikkei minulla tosin ole hajuakaan paljonko sen pitäisi ns. normaalilla ihmisellä olla. Alankin nyt väsäämään sitä postausta, että kaikki on valmiina huomiseksi ;)
tiistai 16. helmikuuta 2016
Perfektionistin paluu
Mä oon perfektionisti, unohtanut sen vaan hetkeks. Koko mun elämä on ollu asioiden suunnittelua ja niiden täydellistä toteuttamista. Masennus on sen multa vienyt, niinkun kaiken muunkin mitä olen. Mun on pakko päästä siitä eroon. Nyt mä alan oikeasti syömään niitä helvetin lääkkeitä joiden pitäis tehä mun olo paremmaksi, ehken antanut niille tarpeeksi aikaa vaikuttaa. En tiedä missä vaiheessa olen valmis kouluun, mutta yritän pistää sen ajatuksen takavasemmalle jotta voisin parantua, tiedän etten pysty paranemaan jos sätin itseäni koulusta lopun elämääni.
Painonpudotus kaipaa myös perfektionistin otetta. Täsmälliset ruoka-ajat, kunnolla etukäteen suunnitellut ruoat eikä vaan jotain vähäkalorista mitä kaapista sattuu löytymään. Teen suunnitelman kuukaudeksi eteenpäin jottei sitä tarvitse miettiä koko ajan. Joka päivä samaa, kuulostaa tylsältä mutta niin pitääkin, jos ruoka on tylsää, sitä ei kohta enää (toivottavasti) tee mieli. Liikun joka päivä, joka ikinen päivä. Teen aluksi suht helpon treenin, jota sitten vaikeutan kunnon nousun mukaan. Hiljaa hyvä tulee ;) Julkaisen teillekin uudet ruoka- ja liikuntasuunnitelmat kun saan ne valmiiksi. Nyt mä teen tän, mua ei estä mikään, mä pystyn siihen. Kesään mennessä mun kroppa on täydellinen. Vaikkei sillä ole toisaalta väliä, en kuitenkaan voi pitää shortseja tai mennä julkisesti uimaan arpisten jalkojeni kanssa. Mutta ihan sama, läskit lähtee silti!
Yritän myös rajottaa tietokoneella oloa ja telkkarin katsomista, pitää keksiä sopivat aikarajat niihinkin että tulee tehtyä mutakin.
Painonpudotus kaipaa myös perfektionistin otetta. Täsmälliset ruoka-ajat, kunnolla etukäteen suunnitellut ruoat eikä vaan jotain vähäkalorista mitä kaapista sattuu löytymään. Teen suunnitelman kuukaudeksi eteenpäin jottei sitä tarvitse miettiä koko ajan. Joka päivä samaa, kuulostaa tylsältä mutta niin pitääkin, jos ruoka on tylsää, sitä ei kohta enää (toivottavasti) tee mieli. Liikun joka päivä, joka ikinen päivä. Teen aluksi suht helpon treenin, jota sitten vaikeutan kunnon nousun mukaan. Hiljaa hyvä tulee ;) Julkaisen teillekin uudet ruoka- ja liikuntasuunnitelmat kun saan ne valmiiksi. Nyt mä teen tän, mua ei estä mikään, mä pystyn siihen. Kesään mennessä mun kroppa on täydellinen. Vaikkei sillä ole toisaalta väliä, en kuitenkaan voi pitää shortseja tai mennä julkisesti uimaan arpisten jalkojeni kanssa. Mutta ihan sama, läskit lähtee silti!
Yritän myös rajottaa tietokoneella oloa ja telkkarin katsomista, pitää keksiä sopivat aikarajat niihinkin että tulee tehtyä mutakin.
lauantai 13. helmikuuta 2016
mä en kestä!
aamulla oli paha olo, heikotti, osittain siksi että illalla oli niin huono olla itteni kanssa että otin pari ylimääräistä unilääkettä. tuntui että oli pakko syödä jotain, ihan mitä vaan. hain banaanin, söin sen ennätys vauhtiin ja lähdin hakemaan leipää. Ruisleivän molemmat puolet ja yksi kaurapuikulan puolikas, voita, juustoa ja kurkkua mehun kanssa. Iskä pyysi salille, tuntui niin pahalta kieltäytyä, mutten pysynyt edes pystyssä niin miten voisin treenatakaan. Ja sitten heti iskän ajettua pihasta hiukset kiinni ja oksentamaan. Moka, ei olisi pitänyt mutta se vaan jotenkin tapahtui. sen jälkeen olen syönyt äskön yhden banaanin enkä muuta. pitäisi lähteä illalla juomaan mutten tiedä jaksanko ollenkaan. tekee mieli jotain makeaa vaikka tiedän ettei saa, silti kuvittelen äidin tultua kotiin pyytäväni sitä käyttämään minua taas kaupassa. mitä mä yritän... miks? miksen mä voi vaan olla ilman herkkuja, on täysi löllökasa joka ei vaan osaa muuta kun syödäsyödäjasyödä. oonko mä vaan niin heikko ihminen ettei musta ole mihinkään?
perjantai 12. helmikuuta 2016
Erään päivän ateria
100g kasvissosekeittoa 35kcal, 15g raejuustoa 10kcal, 1 riisikakku 26kcal, vesilasi kymmenessä minuutissa. Mun pitää syödä hitaammin jotta täyttyisin nopeammin. Nyt tekisi mieli leipää, mutta en aio tänään enää syödä paljon ja yhdessä leivässä on monta sataa kaloria. Mitäkphän voisin vielä syödä hyvällä omallatunnolla... No en mitään kun nyt jo itkettää.
Sammyni...
Eilinen paasto onnistui! Lukuunottamatta paria pientä lasillista laimeaa mehua, ja teetä mutta sen olin luvallistanut jo aamulla. Nyt ei ole kamala nälkä, mutta nälkä kumminkin. Pakko vaan sinnitellä kello 14 asti, silloin on lupa syödä. En tosin pääsisikään syömään nyt, koska kissani nukkuu jalkojeni päällä. Se on siinä niin harvoin ettei minulla ole koskaan sydäntä riistää tätä ihanaa hetkeä kun se haluaa läheisyyttä. Pakastimessa on kasvissosekeittoa, ja sen kanssa voisin ottaa vaikka yhden riisikakun mutta muuten en tiedä uskallanko syödä. Huomenna pitäisi taas mennä juomaan kun kaveri täyttää 18w! En haluaisi juoda tyhjään vatsaan kun se polttaa niin paljon, mutta en haluaisi syödäkään, kun jo pelkästään juomista tulee niin paljon kaloreita että rajat ylittyy.
Kävin Sammylla aamulla pitkästä aikaa, nyt pitää alkaa taas käymään joka päivä vaikka ahdistaisi kuinka. Pakko pysyä kärryillä painon kanssa, kun ei energiaa ole muuhunkaan. 51,4kg, enemmän kuin luulin, mutta saisi tippua vielä kymmenisen kiloa, ylikin. Kilo viikossa menetelmä ei toiminut, liian paska siihenkin. Miken mä voi olla yhtä vahva kun kaikki ihanat persoonat joiden blogeja luen... Vaikka joku heistä painaisikin minua enemmän, hän on silti laihempi ja kauniimpi. Mä oon vaan hyödytön paska joka ei edes pääse sängystä ylös puhumattakaan lenkkeilystä.
Kävin Sammylla aamulla pitkästä aikaa, nyt pitää alkaa taas käymään joka päivä vaikka ahdistaisi kuinka. Pakko pysyä kärryillä painon kanssa, kun ei energiaa ole muuhunkaan. 51,4kg, enemmän kuin luulin, mutta saisi tippua vielä kymmenisen kiloa, ylikin. Kilo viikossa menetelmä ei toiminut, liian paska siihenkin. Miken mä voi olla yhtä vahva kun kaikki ihanat persoonat joiden blogeja luen... Vaikka joku heistä painaisikin minua enemmän, hän on silti laihempi ja kauniimpi. Mä oon vaan hyödytön paska joka ei edes pääse sängystä ylös puhumattakaan lenkkeilystä.
torstai 11. helmikuuta 2016
Kiittämätön paska
Mä tunnen syyllisyyttä. En ala erottelemaan jokaista asiaa josta kannan, mutta lyhyesti voin sanoa että koko heletillisestä elämästäni. Tunnen että elämä tarjoaa minulle hedelmiään, ja minä vain säästän niitä kunnes ne ovat homeessa. Olen saanut paljon, mutta mitään en osaa arvostaa.
Minulla on terveys, perhe, ystäviä, mahdollisuus opiskella, oma koti hyvinvointivaltiossa, yllin kyllin ruokaa. Siltikään en ole onnellinen, mikä on voinut tehdä minusta tällaisen hirviön. Miksen nauti enää mistään, kadehdin vain kaikkia muita jotka nauttii ja se tekee elämästä vieläkin ankeampaa. Minulla on asiat paremmin kuin varmaan puolella maapallon ihmisistä, ja minä se vain valitan että en jaksa käydä koulua, minulla on huono olla.
Uusi hiusmalli sai minut hetkellisesti paremmalle tuulelle, mutta sekin oli ihan turhaa. Yhtä ruma ja läski olen kuin 30cm pidemmilläkin hiuksilla. Voisimpa näyttää hiukseni teille mutta en halua paljastaa mitään. Minulla oli myös eilen hammaslääkäri, piti käydä paikkauttamassa pari reiänalkua. Tiesin että se sattuu mutten suostunut ottamaan puudutusta, olenhan itse reikäni aiheuttanut, kivun muistaa jatkossa kun tekee mieli lusmuilla hammaspesusta tai tekee mieli karkkia. Käytiin myös iskän kanssa eilen salilla, oli kiva viettää välillä aikaa sen kanssa, vaikkakin eri laitteissa. Minulla ei ole omaa avainta sinne, joten en tiedä paljonko lihaskunnossa paloi, mutta juoksin n. 15 min juoksumatolla alkulämmittelyksi josta tuli noin 150kcal kulutukseksi :) Myöhemmin pyöräilin kuntopyörällä, en muista kauanko mutta poltin ehkä noin 100kcal siinäkin. Tänään olen paastonnut teen kera ;)
Minulla on terveys, perhe, ystäviä, mahdollisuus opiskella, oma koti hyvinvointivaltiossa, yllin kyllin ruokaa. Siltikään en ole onnellinen, mikä on voinut tehdä minusta tällaisen hirviön. Miksen nauti enää mistään, kadehdin vain kaikkia muita jotka nauttii ja se tekee elämästä vieläkin ankeampaa. Minulla on asiat paremmin kuin varmaan puolella maapallon ihmisistä, ja minä se vain valitan että en jaksa käydä koulua, minulla on huono olla.
Uusi hiusmalli sai minut hetkellisesti paremmalle tuulelle, mutta sekin oli ihan turhaa. Yhtä ruma ja läski olen kuin 30cm pidemmilläkin hiuksilla. Voisimpa näyttää hiukseni teille mutta en halua paljastaa mitään. Minulla oli myös eilen hammaslääkäri, piti käydä paikkauttamassa pari reiänalkua. Tiesin että se sattuu mutten suostunut ottamaan puudutusta, olenhan itse reikäni aiheuttanut, kivun muistaa jatkossa kun tekee mieli lusmuilla hammaspesusta tai tekee mieli karkkia. Käytiin myös iskän kanssa eilen salilla, oli kiva viettää välillä aikaa sen kanssa, vaikkakin eri laitteissa. Minulla ei ole omaa avainta sinne, joten en tiedä paljonko lihaskunnossa paloi, mutta juoksin n. 15 min juoksumatolla alkulämmittelyksi josta tuli noin 150kcal kulutukseksi :) Myöhemmin pyöräilin kuntopyörällä, en muista kauanko mutta poltin ehkä noin 100kcal siinäkin. Tänään olen paastonnut teen kera ;)
Skinny
Mirror, mirror on the wall
Puthless to your victim
Suiting you becomes my love
Tied to my reflection
Hunger takes a hold of me
Making my decisions
Glossy fashion magazines
Will feed my new addiction
Skinny
All these voices singing
Skinny
All my monster singing
Skinny
Got to fit that new bikini
Skinny
All the world is singing
Skinny
All them girls are swinging
Skinny
Got to fit that new bikini
Hiding in my baggy jeans
No one knows my secret
Hiding from the eyes that see
I have been defeated
Mirror, mirror on my wall
Ruthless to your victim
Suiting you is all I know
A slave to my reflection
Puthless to your victim
Suiting you becomes my love
Tied to my reflection
Hunger takes a hold of me
Making my decisions
Glossy fashion magazines
Will feed my new addiction
Skinny
All these voices singing
Skinny
All my monster singing
Skinny
Got to fit that new bikini
Skinny
All the world is singing
Skinny
All them girls are swinging
Skinny
Got to fit that new bikini
Hiding in my baggy jeans
No one knows my secret
Hiding from the eyes that see
I have been defeated
Mirror, mirror on my wall
Ruthless to your victim
Suiting you is all I know
A slave to my reflection
Skinny
All these voices singing
Skinny
All my monster singing
Skinny
Got to fit that new bikini
Skinny
All the world is singing
Skinny
All them girls are swinging
Skinny
Got to fit that new bikini
(Being thin and not eating are signs of true willpower and success)
(You can never be too thin)
Skinny [x7]
All these voices singing
Skinny
All my monster singing
Skinny
Got to fit that new bikini
Skinny
All the world is singing
Skinny
All them girls are swinging
Skinny
Got to fit that new bikini
(Being thin and not eating are signs of true willpower and success)
(You can never be too thin)
Skinny [x7]
tiistai 9. helmikuuta 2016
Selluliittisarvi
Tänään jo toinen postaus, mistäköhän nyt tuulee :D Tekee vain mieli kirjoittaa, kun elämässä ei ole muutakaan sisältöä. Olen juonut jo kaksi isoa kupillista teetä, keitän varmaan kohta lisää, se lämmittää niin ihanasti. Varpaat on ihan kylmät, samoin kuin sormetkin. Mulla on aina ollut huono ääreisverenkierto. Isä tuli kotiin mukanaan paperipussi sisältönään kaksi tuoretta croissanttia. Pussi jäi houkutuslinnuksi pöydälle, kun isä lähti asioille. Jostain oudosta mielen pälkähdyksestä otin toisen sarven pussista, ja nostin sen lasilautaselle eteeni. Se houkutteli, vakuutteli tekevänsä olostani paremman yhdellä ainoalla puraisulla. Noukin sen käsiini ja pyörittelin sitä silmieni edessä, katsoin oikein läheltä. Ryhdyin repimään sitä paloiksi, yhä pienemmiksi ja pienemmiksi, murusiksi asti niin että sen sisältämä rasva teki sormenpääni liukkaiksi. Nostin osan muruista käteeni, jännitin kämmeneni nyrkkiin niin että murit sulautuivat yhdeksi rasvaiseksi klöntiksi. Murustin sen taas takaisin, yli tunnin ja yhden ja puolen Gossip Girl jakson ajan sorkin ja murustin sitä yhä uudelleen ja uudelleen, litistin lautaseen, muovasin palloiksi. Se oli omituisen rauhoittavaa, minun ei varsinaisesti tehnyt mieli syödä sitä. Lopulta kaadoin mössön mustaan pussiin, ja vein sen isoon roska-astiaan ulos. Oli hyvä olo, croissant oli oikeassa, se osasi tehdä oloni paremmaksi muttei tavalla jolla olisi halunnut.
Olen hakenut kesätöitä, vasta kahteen paikkaan mutta tänä vuonna en halua olla liian varma että saan paikan, joten haen vielä ainakin pariin eri paikkaan. Tein hakemukset netissä jo kunnalle ja s-ryhmän liikkeisiin. Toivottavasti saan paikan jostain. Hakemuksissa menee todella kauan, kun niihin on ollut pakko tunkea jokin "kerro vapaasti itsestäsi" osio. Mitä mä siihen muka kirjotan? Olen laiska paska joka on lukiossa kirjoilla mutta on yksinkertaisesti niin laiska ettei saa sitä koskaan loppuun... Varmasti saan paikan, paras myyntipuhe ikinä :/
Lupaan ja vannon
Ny on aika luvata yksi asia, mä en enää oksenna tahallani. Yksinkertaisesti en vaan enää ahmi. Se kuulostaa nyt helpolta, mutta siitä tulee tosi haastavaa, mä tiedän sen. Mun on pakko pystyä siihen. Tein satsin kotitekoisia kookospalloja, söin niistä puolet ahmien ja sitten alkoi yököttää. Taas kerran kumartuessani vessassa, mietin miten helvetin tyhmä mä oon. En mä halua mitään bulimiaa, ei tän näin pitäny mennä. Montakohan kertaa mä oon tän saman luvannut, ja sitten kuitenkin oksentanut vaan uudestaan ja uudestaan. Nyt on kuitenkin jotenkin erilaista, nyt tunnen itseni päättäväiseksi. Ja vaikka välillä tekisikin mieli vaan heittää kaikki saavutettu rotkoon, mä en ole niin heikko.
PS. Kouluaisiatkin hoitui, sain sairaslomaa ainakin maaliskuun puoliväliin. Tunnen itteni niin luovuttajaks, heikoks paskaks joka on vaan niin helvetin laiska ettei pysty elämään normaalisti.
PS. Kouluaisiatkin hoitui, sain sairaslomaa ainakin maaliskuun puoliväliin. Tunnen itteni niin luovuttajaks, heikoks paskaks joka on vaan niin helvetin laiska ettei pysty elämään normaalisti.
lauantai 6. helmikuuta 2016
Kakku
Juhlissa kolme tuntia, en oo syönyt muuta kuin lautasenpohjallisen kasvissosekeittoa ja lasillisen kivennäisvettä. Täytekakku houkuttaa, se näyttää niin hyvältä, mut mä en voi mä en halua mä en saa. Heikottaa mutten saata syödä mitään, etten ala ahmimaan. Ja täällä kun ei pääse oksentamaan
Juna kulkee vaikka haluan pysähtyä
Tänään oli lähtö Helsinkiin. Nousin 4:11 eikä ollut nälkä, meikkasin ja tein kaiken tarvittavan ilman yhtäkään ruokaan liittyvää ajatusta, täynnä intoa että ylipäätään teen jotain. Juna lähti 7:32 kohti kehäkolmosta ja sukujuhlia. Tamoeteen pysäkin jälkeen isä otti eväänsä esille ja kysyi milloin minä söisin omani, sanoin että joo ihan kohta. Heti alkoi ahdistaa, koska en pääsisi oksentamaan tomaatti mozzarella-kolmioleipääni minnekään. Söin hitaasti, pureskelin huolella. Niin hyvää, mutta se tekee mulle pahaa. Tarttuu joka paikkaan kuin liima. Kuuntelen samalla Dear Ana <3 nimistä soittolistaani. Jossain toisen puoliskon puolessa välissä mieleen juolahtaa ettei minun ole välttämättä pakko syödä leipää loppuun, silti syön, en voi sille mitään.
perjantai 5. helmikuuta 2016
Lopeta!
Kolme päivää kestänyt paasto, perheen yhteinen ruokahetki, suihkuun, oksennus. Mä en halua enää oksentaa... Mun on vaan pakko, mä en enää osaa hillitä syömistä. Viikonloppu pitäisi viettää sukulaisten keskellä, koska sukujuhlat. No pääsenpähän Helsinkiin. Enhän mä kuitenkaan voi oksentaa talossa, jossa on neljäkymmentä ihmistä. Pitää siis yrittää sinnitellä koko viikonloppu ilman ruokaa, mikä nyt yleensäkin on mun periaate mutta kotona yksin siitä on helpompi luistaa. En ole edelleenkään käynyt Sammylla, en vaan pysty.
MUN PITÄÄ LOPETTAA OKSENTAMINEN!!!
MUN PITÄÄ LOPETTAA OKSENTAMINEN!!!
Vatsassa polttelee
Ei enää ikinä alkoholia tyhjään vatsaan, ne kokemukset saa nyt riittää. Onneksi ei tullut juotua kuitenkaan niin paljon että olisin tehnyt jotain tyhmää. Vatsassa vaan polttaa niin että tekee mieli oksentaa.
Olin eilen exän kanssa kävelemässä ja juttelemassa. Aika surkea tilanne kun oma exä on yks parhaimmista kavereista. Se on noin viikko sitten eronnut kihlatustaan, ja tarvitsi mun tukee. Tottakai mä suostuin, en mä haluu jättää sitä yksin. Se oli jo kännissä kun se tuli paikkaan jossa oltiin sovittu et nähään, joen rannalle (jossa muuten meidänkin suhde alkoi reilut kaksi vuotta sitten). Ne oli sen kaverin kanssa kuulemma vetänyt puoli pulloa kirkasta. Mun ei tehnyt mieli juoda, vaikka se tarjosikin kokikseen sekoitettua ties mitä.
Mä tiedän että sillä on jonkinlaisia tunteita mua kohtaan, mulla vaan ei ole sama tunne. Mä en halua palata sen kanssa yhteen, mä haluun olla vaan kavereita. Kuunneltiin musiikkia ja sen teki mieli tanssia. Se halus mut mukaan tanssimaan, joten se nosti mut kaiteen päältä istumasta. Mä en oo koskaan tykännyt että mua nostetaan, koska mä oon niin läski. Se ei päästänyt mua alas vaikka yritin rauhallisesti sanoa sille. Menin jotenkin shokkiin, menin ihan sekasin. Mä aloin huutaa että se päästäis mut alas. Kyllä se sit päästi, en tosin usko et se ajus miks olin niin hermona. Se pyys illan aikana varmaan sata kertaa anteeks ja et se kyllä ymmärtäis jos en haluis olla sen kanssa tekemisissä.
En jaksa enää toistaa kokoajan "se" joten sanon nyt häntä vaikka Kiharaksi, koska sillä on kiharat hiukset. Jokatapauksessa lähdettiin rannalta, koska Kihara halusi lisää juotavaa. Menin hetkeksi toiselle kaverilleni kun en halunnut mennä Kiharan kotiin.
Päädyttiin jokusen tunnin päästä läheiselle huoltsikalle jossa vietettiin monessa seurassa aikaa tuhansia kertoja nuorempana. Istuttiin meidän vakkaripöytään ja juteltiin jonkun aikaa. Kihara oli jotenkin vaisu joten kysyin mikä on. Kihara ei kuulemma kehdannut sanoa sitä ääneen, joten se kirjoitti mulle viestin. "Täll hetkel mä haluisin suudella sua ehkä en tiiä miks mutta. Kolme itkunauru emojia" Siinä se oli, yksi lause. Se lause mitä en halunnut enää kuulla. Sanoin että on parempi että me ollaan vaan kavereita.
Sitten Kihara pisti toisen vielstin "Mieti mitä sä haluut. Oisko se su mielest väärin jos se tapahtuis vaan kerran? Ja mä tiedän et tää kuulostaa hullult mut mä en muista milt sun huulet tuntuu ja haluisi tuntee ne uudestaa. Samat itkunauru emojit" Tilanne meni koko ajan kiusallisemmaks. Mua ei vaan satu seurustelu kiinnostamaan ainakaan tässä elämäntilanteessa, eikä mulla oo enää mitään sellasia tunteita Kiharaa kohtaan. En tiiä miten meidän ystävyyden nyt käy, mut musta tuntuu et mä tarviin siitä jonkun aikaa taukoa.
Olin eilen exän kanssa kävelemässä ja juttelemassa. Aika surkea tilanne kun oma exä on yks parhaimmista kavereista. Se on noin viikko sitten eronnut kihlatustaan, ja tarvitsi mun tukee. Tottakai mä suostuin, en mä haluu jättää sitä yksin. Se oli jo kännissä kun se tuli paikkaan jossa oltiin sovittu et nähään, joen rannalle (jossa muuten meidänkin suhde alkoi reilut kaksi vuotta sitten). Ne oli sen kaverin kanssa kuulemma vetänyt puoli pulloa kirkasta. Mun ei tehnyt mieli juoda, vaikka se tarjosikin kokikseen sekoitettua ties mitä.
Mä tiedän että sillä on jonkinlaisia tunteita mua kohtaan, mulla vaan ei ole sama tunne. Mä en halua palata sen kanssa yhteen, mä haluun olla vaan kavereita. Kuunneltiin musiikkia ja sen teki mieli tanssia. Se halus mut mukaan tanssimaan, joten se nosti mut kaiteen päältä istumasta. Mä en oo koskaan tykännyt että mua nostetaan, koska mä oon niin läski. Se ei päästänyt mua alas vaikka yritin rauhallisesti sanoa sille. Menin jotenkin shokkiin, menin ihan sekasin. Mä aloin huutaa että se päästäis mut alas. Kyllä se sit päästi, en tosin usko et se ajus miks olin niin hermona. Se pyys illan aikana varmaan sata kertaa anteeks ja et se kyllä ymmärtäis jos en haluis olla sen kanssa tekemisissä.
En jaksa enää toistaa kokoajan "se" joten sanon nyt häntä vaikka Kiharaksi, koska sillä on kiharat hiukset. Jokatapauksessa lähdettiin rannalta, koska Kihara halusi lisää juotavaa. Menin hetkeksi toiselle kaverilleni kun en halunnut mennä Kiharan kotiin.
Päädyttiin jokusen tunnin päästä läheiselle huoltsikalle jossa vietettiin monessa seurassa aikaa tuhansia kertoja nuorempana. Istuttiin meidän vakkaripöytään ja juteltiin jonkun aikaa. Kihara oli jotenkin vaisu joten kysyin mikä on. Kihara ei kuulemma kehdannut sanoa sitä ääneen, joten se kirjoitti mulle viestin. "Täll hetkel mä haluisin suudella sua ehkä en tiiä miks mutta. Kolme itkunauru emojia" Siinä se oli, yksi lause. Se lause mitä en halunnut enää kuulla. Sanoin että on parempi että me ollaan vaan kavereita.
Sitten Kihara pisti toisen vielstin "Mieti mitä sä haluut. Oisko se su mielest väärin jos se tapahtuis vaan kerran? Ja mä tiedän et tää kuulostaa hullult mut mä en muista milt sun huulet tuntuu ja haluisi tuntee ne uudestaa. Samat itkunauru emojit" Tilanne meni koko ajan kiusallisemmaks. Mua ei vaan satu seurustelu kiinnostamaan ainakaan tässä elämäntilanteessa, eikä mulla oo enää mitään sellasia tunteita Kiharaa kohtaan. En tiiä miten meidän ystävyyden nyt käy, mut musta tuntuu et mä tarviin siitä jonkun aikaa taukoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)