Mulla on jotenkin tosi kumma olo. Ehkä johtuu siitä että otan samaan aikaan rauhottavia ja kofeiinitabletteja. Hengitys on raskas, mä en jaksa nousta, mulla on nälkä muttei tee mieli ruokaa. Lounaskasvikset pitäis ottaa sulamaan pakkasesta mut mun ei tee niitä mieli. Tai tekee. En mä tiedä. Mun pää on ihan sekasin. Aamupaino oli 49,9kg, ei siis laskenut eilisaamusta kun 100g... mä haluun et se laskee nopeemmin. Liikunko mä liian vähän, syönkö liikaa? Kertokaa te mulle mitä mä teen. Mä tiedän et liikunnan kuluttamat kalorit ei näy vielä seuraavana päivänä painossa, mut silti ahdistaa. Mitä mä teen väärin? Mua oksettaa, aamupuuro uhkailee ulostulolla. Ei ollut edes hyvää vaikka mä tykkään puurosta. Mä vaan makaan sängyllä ja tuijotan itteeni peilistä ja mietin miten ihminen voi edes näyttää näin kuvottavalta. Tää on yks niistä hetkistä kun haluaisin vaan viiltääviiltääviiltää! Mut en halua, en aio. Siitä kierteestä ei pääse millään. Joka kerta kun nään mun reidet niin muistan, miten en ikinä enää voi käyttää shortseja hameita tai mennä uimaan julkisesti.
Tänään on näköjään angsti- päivä... Aion silti treenata, sitä en halua jättää väliin mistään hinnasta. En vaikka koko maailma olis mua vastaan. Vaikka mun kroppa huutaa ei enää ei enää, mä teen sen. Mä en suostu enää olemaan se kaveriporukan läskimooses. En ikinä! Mä haluan olla ylpeä mun kropasta, Mä haluan et kaikki ihailee tai kauhistelee mun ihanaa laihuutta. Aina kun teen viimeisen vatsalihasliikkeen, pysähdyn hengästyneenä kotipihassa lenkin jälkeen ja illan päätteeksi huokaisen helpotuksesta etten ole syönyt mitään ylimääräistä, mä vaan nauran tyytyväisyyttäni. En tiedä mistä se kumpuaa, kai mä mietin vaan et oon taas askeleen lähempänä mun unelmaa.
Tänään pitää kasata taas mustaan pussiin ruokaa minkä olen muka syönyt ettei noi ala epäillä mitään. Heitän pois kasan leipää, sokerisia muroja, jogurttia, muutaman perunan jotka minun pitäisi itselleni keittää, banaaneja joita en haluaisi heittää pois ne on niin hyviä, mutta eivät kuulu ruokavaliooni senkin kalorihirviöt. Tiedän että on väärin tuhlata ruokaa, mutta menee ne hukkaan mun vatsassakin. Onneksi olen kasvissyöjä niin ei ainakaan tarvitse tehdä karjaeläinten surmaa turhaksi.
Tästä tuli tosi erilainen postaus kun mulla yleensä, mut tältä musta nyt tuntuu. Ja mä haluun kirjottaa just niin kun mä asiat nään ja tunnen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti