"miten joku voi olla noin tyytyväinen elämäänsä" ajattelen ja hymyilen katsoen sängylläni makaavaa mirriä. Se on onnekas, se saa tehdä ihan mitä tahtoo, sn ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Sillä ei ole tunnontuskia kuten ihmisillä, eihän se osaa rakastaa.
Suostuin kun suostuinkin tapaamaan Kiharan tänään vaikka olisin mieluummin ollut yksinäni. Mutta sitä ahdisti enkä mä voinut vaan hylätä sitä, enhän? Olin yksin kotona joten päätin pyytää sen meille. Pitkän harkinnan jälkeen se päätti puhua suunsa puhtaaksi, se on edelleen rakastunut muhun eikä ole saanut tunnetta pois vaikka erottiin yli kaksi vuotta sitten. Miten tohon nyt pitäis suhtautua, tulin kysyneeksi että miten meidän ystävyys onnistuu ja mitä mieltä se on siitä ettei meistä koskaan tule enää mitään. Kuulemma se pystyy pitämään tunteet sisällään eikä oleta mitään tapahtuvan mutta jotenkin tiedän ettei tämä ole viimeinen kerta kun tästä puhutaan.
Kihara on poissa, olen taas yksin. Kone auki, salkkarit ja x-hyppyjä. Vatsoja. Kyykkyjä. Lisää x-hyppyjä. tein yhteensä x300 x-hyppyä ja x20 kyykkyä normaalin "iltatreenin" lisäksi. Nyt on hyvä olo. Olen ajatellut sitä herkkupäivä asiaa, ja tullut siihen tulokseen että saan joka viikko yhtenä päivänä (en tiedä vielä mikä päivä) syödä vaniljajäätelöä, ananasta tai jotain vastaavaa mitä en normaalisti syö. Joku kaloriraja siinä on oltava, mutten tiedä yhtään mikä olisi sopiva... Help me!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti