Mä tunnen syyllisyyttä. En ala erottelemaan jokaista asiaa josta kannan, mutta lyhyesti voin sanoa että koko heletillisestä elämästäni. Tunnen että elämä tarjoaa minulle hedelmiään, ja minä vain säästän niitä kunnes ne ovat homeessa. Olen saanut paljon, mutta mitään en osaa arvostaa.
Minulla on terveys, perhe, ystäviä, mahdollisuus opiskella, oma koti hyvinvointivaltiossa, yllin kyllin ruokaa. Siltikään en ole onnellinen, mikä on voinut tehdä minusta tällaisen hirviön. Miksen nauti enää mistään, kadehdin vain kaikkia muita jotka nauttii ja se tekee elämästä vieläkin ankeampaa. Minulla on asiat paremmin kuin varmaan puolella maapallon ihmisistä, ja minä se vain valitan että en jaksa käydä koulua, minulla on huono olla.
Uusi hiusmalli sai minut hetkellisesti paremmalle tuulelle, mutta sekin oli ihan turhaa. Yhtä ruma ja läski olen kuin 30cm pidemmilläkin hiuksilla. Voisimpa näyttää hiukseni teille mutta en halua paljastaa mitään. Minulla oli myös eilen hammaslääkäri, piti käydä paikkauttamassa pari reiänalkua. Tiesin että se sattuu mutten suostunut ottamaan puudutusta, olenhan itse reikäni aiheuttanut, kivun muistaa jatkossa kun tekee mieli lusmuilla hammaspesusta tai tekee mieli karkkia. Käytiin myös iskän kanssa eilen salilla, oli kiva viettää välillä aikaa sen kanssa, vaikkakin eri laitteissa. Minulla ei ole omaa avainta sinne, joten en tiedä paljonko lihaskunnossa paloi, mutta juoksin n. 15 min juoksumatolla alkulämmittelyksi josta tuli noin 150kcal kulutukseksi :) Myöhemmin pyöräilin kuntopyörällä, en muista kauanko mutta poltin ehkä noin 100kcal siinäkin. Tänään olen paastonnut teen kera ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti