No ainakin paino lakkasi nousemasta kuin raketti, 50,1kg. Ehkä se kohta laskee :) Illalla alkoi yhtäkkiä väsyttää helvetisti ja olin jo peiton alla asettamassa herätysrä huomiselle kun muistin että meikit on vielä pärstässä ja iltatreeni tekemättä. "mitä vitun väliä, paino nousee kuitenkin vaikka tekisin tuhat vatsaa ja pärstä on helvetin ruma muutenkin, ei sitä pari finniä hetkauta." Lopulta kuitenkin nousin ylös ja tein kummatkin koska tiesin miltä aamulla tuntuisi kun olisi jättänyt väliin. Olisin varmaan hakannut itseni hengiltä.
Ulkona sataa lunta taivaan täydeltä, se ei olisi ongelma ellei tänään olisi lenkkipäivä... Musta vaan tuntuu luuserilta jos en mene, vaikka ikkunasta katsoessa en näe edes sadan metrin päähän lumipyryn taa. Mun on pakko, muuten mä vihaan itseäni vielä enemmän. Tiedän jo mitä siitä seuraa, huomenna jätän lihaskunnon väliin ja vietän päivän sängyssä ja syön paketillisen vaniljajäätelöä ja katson netflixiä. Mä en halua, mutta niin tulee ihan varmasti käymään jos luistan tämän päivän lenkistä. Olin eilenkin sortua mikroleipiin vaikka tulinkin lopulta järkiini yllättävän nopeasti ja sujautin ne roskiin.
Välillä mä mietin miks ihmeessä mä teen tätä, tuntuu vaan et oon sen ansainnutkin. Mä vaan haluan yhden ainoan kerran katsoa peiliin ja itkeä onnesta katsoessani kaunista ja täydellistä tyttöä. Mä haluan nähdä peilistä luut, kauniit linjat jotka kertoo mulle että olen onnistunut edes yhdessä asiassa elämässäni. Ja sitä en tule saavuttamaan jos en tunnin päästä lähde pyryn keskelle hortoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti