Runner's high!

Kävin lenkillä, ja täytyy sanoa että se ahdistus ja epätoivoisuus hävisivät sen myötä miltei olemattomiin. Ehkä eilinen "lepopäivä" oli ihan hyväkin juttu, nyt oli puhtia ja päättäväisyyttä taas niinkuin viime viikolla. Halusin tehdä ennätyksen, ja sen teinkin, hidastin koko matkan aikana vain kerran kävelyyn ja sekin oli osittain vain koska tiellä oli niin paljon liikennettä että jouduin odottamaan. Muuten juoksin koko matkan, pari kertaa teki mieli pysähtyä mutten pysähtynyt. Tunsin pulssin koskettaessani lämmintä poskeani, veri maistui suussa. Sylki värjäsi lumen punaiseksi, pyörrytti. Hyvän olon tuottava euforien tulva sai kuitenkin minut jatkamaan matkaa, se on toisaalta ihana mutta tappava tunne. Se on jotain aivan mahtavaa mutta samalla se kauhistuttaa, vaikka haluaisit pysähtyä se ei vain onnistu, mitä jos joskus kroppa ei kestäkkään ja kuolen siihen paikkaan?! Sama se, mä haluan juosta, mä haluan kiristää tahtia sitä mukaan kun sattuu enemmän. Kulutin matkalla 395kcal, eli 35kcal enemmän kuin viimeksi ja aikaakin kului vähemmän. Kohta vinttiin katsomaan jos löytäisin itselleni sukset ja pääsisin hiihtämään ^^