Kulutin tämän päivän lenkillä huomattavasti vähemmän kuin kahdella aikaisemmalla :( Tänään kului vaan 323kcal, vätys. Tosin maasto teki juoksemisesta rankempaa kuin eilen. Satoi lunta ja jo satanut pari senttiä maassa jäi ärsyttävästi lenkkareideni pohjiin. Suuta kuivasi koko matkan, ja aina välillä katsoin puhdasta valkeaa lunta ja kuvittelin itseni lapsena syömässä sitä vaikkei saanutkaan. Pyörätiellä juostessani itkin hiljaa koska tiesin jokaisen takaatulevan auton kuskin katsovan löllyvää persettäni liian isojen puman lökäreiden syövereissä. Oli taas ihana päästä metsään soratielle jota on huomattavasti helpompi kulkea. Minulle on muodostunut ikään kuin säännöstelty juoksu/kävelyrytmi, tietyissä kohdissa saa kävellä parin lyhtypylvään välin verran. Metsän läpi on juostava taukoamatta, eihän se ole kuin n. 1km.
Metsästä pääsyäni saa kävellä vähän pitemmän matkaa, sen jälkeen tulee spurttikohta. Yrititn tsempata itseäni sen aikana, mutta ei tämä kusipää pysähtyy kesken kaiken ja hengitys pihisee. Hengitän hetken ja tasaan sykettä, sitten jatkan juoksua, juoksen niin kovaa kun jalat kantaa ja kun vihdoin olen kohdassa jossa saa hiljentää melkein lysähdän lumiseen maahan rääkymään, päässä jyskyttää oma ääni "sä olisit jaksanu vielä nopeampaa, ja kauemmin". Teki mieli soittaa veljelle ja pyytää sitä hakemaan mut pois (se on yötöissä joten on päivät kotona) mutta se olis sitten ollu siinä, se kertois vanhemmille ja se olis sadun loppu. Päätin kävellä loppumatkan vaikka pää olisi halunnut polttaa lisää kaloreita. Koko loppumatkan tuntui kuin joku olisi murissut mun takana että juokse, mutta ei siellä tietenkään ketään ollut mä vaan kuvittelen.
Kävin lenkin jälkeen vaa'alla, ja jess mikä onnellisuuden tunne mut valtasikaan. 49,9kg, pääsin vihdoin siitä vitosesta, puolesta sadasta hyi helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti