Kuolemansynnit

Paasto on sujunut tähän asti hyvin. Olin jo tyriä, mutta tulin järkiini karkin ollessa sentin päässä aukinaisesta suustani. Toinen läheltäpiti -tilanne pelastui käteni ollessa purkkapussissa, eihän se niin paha olisi ollut mutta haluan paaston olevan täydellinen. Päivä on kulunut huonetta siivoillessa, vihdoin saan jotain aikaiseksi. Tosin tällä hetkellä täällä näyttää paljon sotkuisemmalta kun aamulla, olen järjestänyt uudelleen kaksi neljästä kaapista, ja peilipöydän laatikoita. Saanut heitettyä kaksi pussillista tavaraa, pääasiassa paperia, pois. Ihanan vapautunut olo, sain karsittua paljon turhaa, käyttämätöntä tavaraa. Huomenna, tai viimeistään torstaina käyn vaatekaapin kimppuun, mekein puolet omistamistani vaatteista ovat tätänykyä liian isoja tai muuten vain rumia. Okei kaikki mun vaatteet on rumia, varsinkin mun päällä mutta jotainhan sitä on päälle laitettava. Nyt on ihan turha shoppailla omankokoisia vaatteita, jos ostan lähiaikoina vaatteita, otan pienimmän mahdollisen koon jotta se sopii silloin kun olen tarpeeksi laiha.

Jos nyt koskaan saan painon tippumaan, aamulla vaaka tuomitsi taas isommalla luvulla kun mitä painoin blogin kirjoittamisen aloittaessani, 54,2kg. Tiedän että osa siitä on nesteitä, mutta silti tunnen itteni niin epäonnistujaksi. Meinasin jo vaa'alla sanoa heihei paastolle ja mennä keittiöön sikailemaan mutta ajattelin vain kuinka paljon paoíno siitä nousisi. Ei vaan ole urheilufiilis kun tilaamani urheiluvaatteet eivät ole vielä tulleet, ja menin pilaamaan jo vanhat juoksutrikooni pihatöissä, niissä on kaksitoista reikää peräisin oksista etc.

En muuten sitten koskaan aloittanut lääkitystäni uudelleen niinkuin lupasin. Tänään kuitenkin otin lääkkeet, 50mg sertraliinia (150mg on oikea annos mutta pitää ensin totutella) ja 10mg propralia (koko annokseni on 20mg), ketipinooria olen käyttänyt säännöllisesti jo jonkin aikaa joten siinä ei ole ongelmaa.

Viikonloppu ahdistaa, yksi kaveri kauempaa tulee tänne, mennään Rohkealle yöksi, tai siis kahdeksi. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä Vaasaan "shoppaamaan" vaikka kellään meistä ei ole paljoa rahaa. "Olisi tarkoitus" sen takia, että kyyti tulisi mun isältä mutta se ei ole vielä vastannut myöntävästi. Matka pelottaa, koska Rohkea, ja blogissani uusi tuttavuus, olkoon hän vaikka Hymy, koska aina kun nähdään, hän on iloinen ja hymyilee, ja saa jopa minut hymyilemään. Jokatapauksessa matka pelottaa koska he haluavat takuulla mennä jonnekin syömään. Ja herkkuiltojakin on kai luvassa, shit. Mun itsekuri riittää, sen on pakko. Mä en aio syödä herkkuja koko viikonloppuna, enkä muutenkaan enää ikinä.

Myöskään, Hymy ei ole nähnyt arpisia jalkojani eikä tiedä mun tänhetkistä tilanneta. Mitä jos se kysyy miten mulla menee koulussa? En mä ole valmis kertomaan miten oon pilannut mun ja lähisteni elämän, että olen yrittänyt lopettaa elämäni itse. Syömisistä ei tiedä kukaan joten niistä kertominen ei tule kysymykseenkään. Paitsi mulle kaks tärkeintä ihmistä tietää että mulla on ollut ruoan kanssa ongelmia, mutta sanoin että se on jo taaksejäänyttä elämää.

Aion ehkä ottaa lauantaina industrialin tai anti -helixin, jännittää ihan sikana kun ei mulla ole ennen ollut lävistystä. Vaikka lävistysten ikäraja onkin 16 vuotta, eli minulla olisi lupa ottaa mikä tahansa lävistys, sovittiin äidin kanssa että niin kauan kun olen alaikäinen en ota reikiä muualle kun korviin. Ehkä se on hyväkin, en tiedä yhtään minkä lävistyksen haluaisin kasvoihini. Suun lähelle sijoittuvat eivät tule kysymykseenkään, ne ei kiehdo ollenkaan. Normaali nenäkoru kaan ei oikein kiinnosta, septum olisi kiva mutten ole varma sopiiko se mun nenän malliin, sen saisi ainakin helposti piiloon niin se ei haittaisi esim. palvelutyössä. Bridge olisi toinen vaihtoehto, mutta se näyttää aina niin rujolta. Kun mä oon laiha ja siro, haluan että kaikki sointuu kivasti yhteen.

PS. sori jos ette jaksa lukea koko postausta, yleensä tykkään kirjoittaa monia lyhyitä postauksia jotka keskittyis yhteen tai kahteen aiheeseen mutta tästä tuli tällainen sekasikiö :D