toinen olisi jo mieliteko

Mä pyörryin, shit. Olin leikkaamassa salaattia kun päässä alkoi jyskytys, tai ei, pikemminkin sellainen tasainen piippaus. Ehdin onneksi heittää veitsen pöydälle, ties miten siinä olisi käynyt. Otan paprikanpalasen leikkuulaudalta ja pistän suuhun, otan toisen, ei auta, silmissä mustenee. En tiedä kauanko olin tajuttomana, tuskin puolta minuuttia kauemmin. Kuulin vain äidin äänen lähestyvän, pakko nousta ennenkun ne näkee mut. Ehdin vasta istuma-asentoon kun äiti ja isä ovat jo keittiössä. Isän ilmeestä huomaa ettei sitä kiinnosta pätkääkään, äiti kysyy yllätyksekseni enkä taaskaan ole syönyt. Keksin muutaman ruoan mitä olen tänään muka syönyt, samalla mietin äidin kylmäkiskoista tapaa esittää asia. Sain jo melkein kiellon mennä Rohkealle yöksi, mutta onneksi pidin pääni. Minun oli pakko syödä jotain, niimpä otin leivän voilla ja juustolla, hyi vittu, mutta niin hyvää. Noin hyvää leipää en ole aikoihin syönyt, mutta en voi ottaa toista, yksi siihen että pysyn jaloillani, toinen olisi jo mieliteko.