Kaksi viimeistä päivää on ollut ihan kummallinen tunne. En ole syönyt paljon, ainakaan omasta mielestäni. Eilen söin aamupäivällä omenan pilkottuna pieniksi kuutioiksi, ja illalla söin appelsiinin, ja join lasin mehua. Omenan kaloreita en saanut laskettua, mutta veikkaan sen olleen jotain 60-70 kalorin luokkaa. Appelsiinin punnutsin, miinustin kuoret, ja kaloreita ahtautui siihenkin piruun 67kcal. Ja mehun kaloreita en edes uskalla veikata.
Tänään olen syönyt aamulla appelsiinin, taas jotain 70kcal luultavimmin, Ja pari tuntia sitten söin/join lämpimän kupin, tomaatin ja basilikan makuisen ja siinä oli krutonkiakin. siitä sain kehooni tasan 110kcal. Nyt vieressäni on kuppi laihdutusta edistävää teetä, se on mun lempparia, vaikkei muissakaan teissä ole yhtään kaloreita.
Yöpöytäni laatikossa on ollut jo monta päivää karkkipussi, eikä minun tee niitä mieli. En ole kumma kyllä edes muistanut pussin olemassaoloa, mikä on tietenkin vain ja ainoastaan hyvä. Pussi on auki, koska äitini ja isäni ovat käyneet pyytämässä että antaisin muutaman :D eipähän tarvitse itse syödä niitä. Heitin vaatekaapissani piilottelemaani roskapussiin jäälleen muutaman leivän ja mysliä, maito nyt meni helposti vessanpönttöön. Kunhan ruokaa katoaa kaapeista, kukaan ei epäile etten söisi. Välillä sotken lautasia ihan vaan todistaakseni että olen syönyt jotain.
En ole joutunut oksentamaan kahteen päivään, iso parannus muuten. Ei ole ollut tarvetta, koska itsekurini on pysynyt hyvänä vaikka ruokaa on ollut jokapuolella. Kauankohan tämä kestää? pelkään jokaista uutta päivää, koska olen taas edellistä päivää nälkäisempi ja sortumiseen on taas hiukan suurempi mahdollisuus. Tosin aina aamulla vaa'alla käydessäni nälkä lähtee kuin olisi taikasauvalla heilauttanut. Tänäänkin painoni oli 52,7kg, olen siis lihonut ihan helvetisti. Nimesin vaakani Sammyksi, en todellakaan tiedä mistä se nimi tulee mutta haluan että bestikselläni on nimi. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti