Perjantai on pahin

Perjantait on mulle vaikein päivä viikosta koska pienenä se oli se päivä kun sai syödä herkkuja. Itselleni roskaruoka ei ole niinkään ongelma, koska melkein kaikissa niissä "hyvissä" on lihaa, herkut on sitten ihan toinen juttu. Ikävöin niin sitä aikaa kun osasi olla niin iloinen yhdestä suklaapatukasta tai pienen pienestä karkkipussista. Lähin kauppa on parin kilsan päässä, niin oli vaan pakko tyytyä siihen pieneen määrään mitä viikossa sai. Kun ikää tuli lisää, ei kaupassa käynnin esteenä ollut enää mikään, ja se oli sitten menoa.

Nyt on niin kamala makeanhimo, että pelkään sitä hetkeä kun äiti tulee kotiin. Ihan varmasti kinuan sitä viemään mut saleen hakemaan herkkuja. Tekee niin mieli suklaata, etten tiedä kestänkö. Mielessä pyörii vaan kokoajan ajatus "mitä järkeä tässä on, onko sillä niin väliä paljonko painan?". Tiedän että jos nyt syön herkkuja, hetken on hyvä olo, mutta sitten ahdistaa enemmän kuin nyt. Se on koettu niin montamontamonta vitun kertaa. En halua sitä, en odota sitä. Näinä hetkinä toivon ettei herkkuja edes olisi olemassa. Maailma olisi paljon parempi ilman rasvaista ja yli sokerista ruokaa. Ei sillä, keksisin varmaan tuhat asiaa mitä ilman olisi parempi olla.

Pakko keksiä tekemistä koko illalle etten sorru mihinkään kaloripommiin. Vanhemmat on illan ulkona kuten velikin, joten mikään ei konkreettisesti estä minua kävelemästä kauppaan hakemaan jättikokoista mättöpussia, tai tekemään annosta esim. suklaisia rasvaisia kookospalloja. Oksettaa ajatellakkin, mutta ei se ensimmäisen palan kohdalla kiinnostaisi yhtään.

Sammy näytti aamulla 51,5kg ♥ olen siis päässyt tämän viikon aikana kilon alaspäin, jesss!!! Tähän mennessä olen syönyt 188kcal, toivotaan ettei nouse tuo määrä montaa sataa tänään :)