Pyydän anteeksi melkein kahden kuukauden taukoa, joka ei ollut mitenkään suunniteltu. Mun elämä on ollut koko tämän ajan päin helvettiä (vaikka ateisti nykyään olenkin). Vahvat lääkkeet ovat pitäneet suurimman osan paniikkikohtauksista loitolla, ja on kuulemma ihan normaalia että masennuksen oireet nousevat enemmän pintaan ahdistuksen "hälvetessä".
En saa aikaiseksi mitään. Mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta. Makaan vain ja katson jotain netflixistä tai youtubesta, aina välillä havahdun aamun vaihtuessa iltapäivään, illan yöhön ja taas aamuun eikä minulla ole hajuakaan mitä olen kaikki nuo tyhjät tunnit katsonut tai ajatellut. Kuin sitä aikaa ei olisi ollutkaan. Suurimman osan ajasta musta verho peittää ikkunasta muutoin näkyvän luonnonvalon joten ajankulumisen näkee vain kännykän digitaalisesta kellosta kun tulee viesti, jota en jaksa edes lukea. Välillä tuntuu kuin olisin nukkunut viikon putkeen, välillä valvon monta yötä.
Paino on noussut hälyttävästi, kohta on varmaan raajat kuoliossa liian rasvan takia. Mulla on ikävä nälkää, mun rakkaita luita, kaikkea mitä mulla oli, mistä mä unelmoin. Mä haluan sen kaiken takas, ihan kaiken ja enemmänkin. Mun on pakko yrittää ryhdistäytyä, tää ei voi jatkua näin, mä en voi jatkaa näin. Pakko vähentää syömistä ja lisätä liikuntaa, mä en ole liikkunut yhtään sen jälkeen kun kirjoitin viimeksi. Mä haluan saada taas voimaa juoksemisesta,
Nyt mua väsyttää, en nukkunut viimeyönä. Mutta jo huomenna karsin kaiken turhan pois lautaselta ja heitän verkkarit päälle, vaikkakin sitten vain kävelylle tai pyöräilemään, kunhan ulos. Ajattelin vain ilmoittaa olevani ainakin elossa ja että haluan herättää tämän blogin taas eloon. Huomenna kirjoitan lisää, nyt on pakko päästä nukkumaan, öitä.
PS. Mulla on ollut hirveä ikävä teitä kaikkia ♥
Jee! ^-^
VastaaPoista<3
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista