houkutusten aikaa.

Jo tämän muutaman päivän aikana mielessäni on pyörinyt kymmeniä kertoja ajatus, miksen voisi vain ahmia pienen hetken, ja oksentaa. Yritän vain muistaa, että sen tekeminen vain pahentaa tilannetta. En halua enää sallia itseni maistaa mitään, mikä muistuttaa minua siitä, kuinka "hyvää" sipsit tai suklaat ovat. Haluan unohtaa sen hetkellisen tyydytyksen, jonka koen ahmimisen ja oksentamisen seurauksena, koska jälkeenpäin se ahdistaa sekä mieltäni että kehoani.

Oksentaminen on suurin heikkouteni, mitä tulee laihduttamiseen. Kun ajatus juolahtaa mieleeni, ajattelen ettei sillä ole mitään merkitystä, jos sallin itselleni pienen "nautinnon". Tuskin se tosiaan laihtumisen kannalta onkaan niin merkittävä, mutta se vain ruokkii ajatusta kielletystä hedelmästä, enkä halua enää ajatella niin. Haluan vain unohtaa, kuinka hyvältä ruoka maistuu, jotta en ajattelisi jääväni jostakin paitsi.

Näen tälläkin hetkellä työpöydälläni avaamattoman sipsipussin, ja pystyn melkein maistamaan niiden maun suussani. Niin syvälle paholainen on päässyt, ettei se ahmimalla ja oksentamalla helpota. Oksentamisen rutiini vain pahentaa tilannetta, koska se luo illuusion haitattomasta syömisestä, vaikkei se sitä ole.

Motivaatio on vielä toistaiseksi ihan kohtuullisen hyvä näin pitkän tauon jälkeen. Vaaka näytti aamulla 67,0kg!!! Tiedän toki että toistaiseksi kehosta on poistunut vain nesteitä, mutta aleneva luku tuntuu silti vastustamattoman hyvältä. 

Tuntuu että olisin ehkä valmis raportoimaan syömisiäni tänne... Kaloreita en vielä halua laskea, sen aika tulee myöhemmin. 

Keskiviikkona söin aamupalaksi kaksi ohutta ruisleipää voilla ja kurkulla, sekä päivälliseksi lohta, perunan ja hieman joululta jäänyttä bataattilaatikkoa. Illalla join teetä.

Eilen torstaina söin aamulla noin puolisen lautasellista äidin tekemää riisipuuroa, sekä töistä tullessa lopun lohen lämmitettynä mikrossa kurkun kanssa. Illalla taas teetä.