Nyt en helvetti soikoon aio jaaritella tuntia epäaktiivisuudesta, enkä liioin muustakaan mikä ei ole mennyt putkeen. Joo, ei ole ollut helppoja kuukausia aikoihin, mutta vitunko väliä sillä.
On uuden vuoden yö, enkä saa unta, sillä kävin vaa'alla pitkästä aikaa, ja luku oli järisyttävä. En edes pysty sitä kertomaan, ja vaikka kuinka olenkin anonyymi, tuntuu niin pahalta tuottaa kaikille pettymys... suorastaan järkytys kaikkien näiden vuosien jälkeen.
En käsitä, kuinka tämänkin blogin sivuilla vierailee vieläkin näin paljon väkeä, vaikka edellisestä postauksesta on jälleen puolisen vuotta!!! Ymmärrän, että tämä aihe kiinnostaa monia, siitä vain on tullut kova kynnys kirjoittaa tänne enää mitään. Aktiivisten vuosieni jälkeen noin kymmenen (en tarkista, mutta heitän arvauksen) viimeisintä postaustani on noloja takaisintuloja lihomisen vaiheissa, joissa nyt toivoisin palanneeni jäädäkseni, ettei minun tarvitsisi katsoa peiliin juuri nyt.
Tulos on kuitenkin nyt se, että mun on pakko tehdä tälle tilanteelle jotain, ja koska en edes harkitse enää kuukausien yrittämisen jälkeen "terveitä elämäntapoja", on taas aika sukeltaa jo tuttuun syvään päähän. Totesin muutama yö sitten itselleni, etten koskaan ollut tarpeeksi sairas ymmärtääkseni todella tilanteen vakavuutta. Se on siis tavoitteeni tällä kertaa.
Tavoitteeni on postata joka päivä edes jotain, vaikka se olisikin vain vittuuntunutta mutinaa ahminnasta... Kunhan tästä tulee rutiini. Jätän tämän nyt lyhyeksi, että heti huomenna on asioita joihin paneutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti