rehtori, kuraattori ja kissaitku.

En taaskaan tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta paino nousi taas... 62,5kg, vaikka eilisen kalorit jäi alle 300kcal! Päätin pitää paastopäivän, koska tänään ei ole töitä. Eilen en lähtenyt kävelemään, koska lunta satoi todella paljon ja tuuli sai sen sattumaan iskeytyessä kasvoille. Tänään AION lähteä kävelylle, mutta vasta illalla pimeän jälkeen.

Otin perjantaina yhteyttä koulun rehtoriin, ja selitin tilanteeni ryhmätyön ja sen esittämisen suhteen, sekä ehdotin tapaamista jotta voisin selkeyttää tilannetta paremmin. Tämä päivä sopi rehtorille, joten nyt olen taas asunnollani koulukaupungissani. Pienen paniikin jälkeen onnistuin nousemaan autosta ja laahustamaan rehtorin kansliaan, ja edessä olikin ikävä yllätys. Samaan huoneeseen tunki kuraattori, joka on kiteytettynä hyvin ikävä ja ymmärtämätön ihminen. Hän luulee olevansa avuksi, mutta saa minut typerillä ehdotuksillaan edelleen ahdistuneemmaksi. Ihan kuin istuminen luokan edessä olisi yhtään sen helpompaa kuin seisominen, sehän vain korostaa huonouttani, jos muut seisoisivat ja minä istuisin vieressä...

Huonoja ehdotuksia tuli kyllä toisestakin suunnasta, rehtori ehdotti tällaisiin tilanteisiin sitä, että kuvaisin oman osuuteni etukäteen, ja se katsottaisiin sitten tunnilla, siis mitä helvettiä?!?! Oman ääneni kuuleminen pääni ulkopuolelta ja itsensä näkeminen keskellä täyttä luokkahuonetta kuulostaa vielä vastenmielisemmältä ajatukselta kuin luokan eteen meneminen. Tosin rehtori oli jutellut kyseisen kurssin opettajan kanssa, ja hänen suhtautumisensa muuttui tietenkin täysin... Opettajan mukaan esitelmän pitäminen ei ole kriteeri kurssin suorittamiseksi välttämättä, ja siihen on muitakin vaihtoehtoisia keinoja.

Onneksi kyseistä kurssia ei ainakaan enää toteuteta minun täällä oloni aikana, joten "joudun" tekemään kurssin itsenäisesti. Nyt minulla on vielä ainakin perjantaihin asti aikaa tehdä matikan tehtäviä ennen koetta. Taidan kuitenkin kysyä opettajalta, pitääkö tehtävät palauttaa koepäivänä, kun jaksoa on jäljellä kokeen jälkeen kuitenkin vielä viikko. Tämän kurssin tehtävät eivät onneksi ole kovin vaikeita, joten pääsen vähintään läpi kokeesta, arvosanalla ei ole minulle kovinkaan paljon merkitystä.

Kotoa oli niin kamala lähteä. Kun hyvästelin kissani, purskahdin jälleen itkuun niinkuin aina. Ilman tuon otuksen olemassaoloa en varmaan kävisi koskaan kotona, tai enintään kerran kuukaudessa.

Vielä tähän loppuun, eräs blogini seuraaja on perustanut oman sh-aiheisen blogin, ja hänelle oli okei linkata hänen bloginsa tänne:

https://wellrealitysucks.blogspot.com/?view=classic