itku pitkästä herkuttomuudesta.

Tiesin jo ennen herkkujen pois jättämistä, että käytin niitä lohtuna. Jo alle kahden viikon aikana olen huomannut olevani ahdistuneempi kuin moneen kuukauteen. Toki minulle tuli aina huono olo herkkujen syömisen jälkeenkin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Todellisuudessa olen siis vain yrittänyt tukahduttaa sisälläni olevia tunteita hukuttamalla itseni sipseihin ja jäätelöön, ja nyt ne ovat taas edessäni niin kuin ennenkin. 

Olen itkenyt tämän ajan aikana enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Vaikka se kuulostaa pahalta, asennoitumiseni itkemiseen on muuttunut vuosien varrella suunnattoman paljon positiivisempaan suuntaan. Jossain kohtaa oli nimittäin sellainen vaihe, etten kyennyt itkemään lähes ollenkaan, ja se tuntui vielä pelottavammalta ja ahdistavammalta kuin itkeminen joka päivä. 

Omalla kohdallani itkeminen purkaa tunteita paremmin kuin mikään muu yksittäinen asia. Vaikka itkeminen tulkitaan yleisesti suruksi ja huonoksi asiaksi, itkemisen jälkeinen olo on jotain niin euforista, etten paremmasta tiedä. 

Usein minulla aiheuttaa itkukohtauksia nimenomaan jotkin tietyt kappaleet, tai niiden laulaminen. Ajan paljon autoa, joskus jopa pitkiä matkoja, ja laulan usein ajaessani. Joidenkin kappaleiden kohdalla itken välittömästi, kun yritän laulaa mukana. On todella outo tunne, kun vain kuunnellessa ei tunnu miltään, mutta heti kun yrittää laulaa mukana, ääni värisee kuin 30 asteen pakkasella.